virtuaalihevonen, a sim game horse
Dirty Daydream "DD"
Englantilainen täysiverinen, tamma 161cm, tummanruunikko knlsi vtj vsk 10v, ikääntyy satunnaisesti s. 17.07.2013 (4v 17.08.2013) Rekisterinumero VH13-006-0214 Kasvattaja K. Parker, USA Omistaja mori-mori (VRL-11325) Estepainotus; he A / 130cm / 120cm (CIC2) |
DD, Deedee, Didi, miten kukainenkin sen haluaa sanoa. Kliseisimmillään täysiverinen on herkkä ja kuumuva, vauhdikas ratsu ja luonteikas ilmestys. Helvetin kaukana tuosta mielikuvasta on Deedee, tamma, jonka roduksi on kyllä ilmoitettu täysiverinen mutta jonka luonne ei vastaa mielikuvia vähäisimmässäkään määrin. Deedee on vauhdikas kuin kuollut etana ja yhtä kiinnostunut ympäristöstään kuin perinteinen yläasteikäinen kouluruoasta. Täysiveritamma herää aina silloin tällöin, ja silloinkin lähinnä syömään, koska miksi ihmeessä tehdä yhtikäs mitään kun joku tampio tekee sen kuitenkin puolestasi? Tällä periaatteella Didi elää ja porskuttaa, ja vaikka se on pystyynkuolleisuutensa sekä yleisen mielenkiinnottomuutensa vuoksi ideaalinen hoidokki, ratsuna tamma meinaa olla täysi susi. Välillä tamma toimii ja silloin Didi myös toimii, sillä sen kerran kun täysiverinen tekee jotain niin Dee tekee sen tasan niin hyvin, ettei tarvitse samaa asiaa kahta kertaa tehdä.
Hoitaja saa Deen puolesta kiskoa tammaa vaikka korvista, täysiveristä ei paljoa jaksa hetkauttaa - tai pikemminkin se ei jaksa kiinnostua. Deen mielestä on täysin turhaa kuluttaa energiaansa kiukuttelemiseen tai mielipiteidensä julkituomiseen jos jokin asia ei sitä miellytäkään, paljon helpommalla pääsee kun vain olla möllöttää välittämättä mistään. Jos hoitaja väittää tamman hörisseen pirteästi tervehdykseksi niin mokoma valehtelee, koska ensinnäkään Dee ei hörise ikinä ja toisekseen pirteä Dee on yhtä todennäköinen asia kuin lentävä lehmä.
Jos tamman kanssa jotain ongelmia on ne liittyvät hevosen vastahankaisuuteen ja yleiseen mielenkiinnottomuuteen tehdä yhtikäs mitään. Useamminkin kuin kerran Deen kaviot on pitänyt jättää puhdistamatta kun hevosen jalkoja ei ole saatu irti tallin lattiasta, ja kuolaimien suuhun ottaisesta on tapeltu monet kerrat kun tamma ei muka jaksa avata suutaan. Laiskamatoilu jatkuu myös talutettaessa, Deetä saa rehellisesti kiskoa perässään ja raippa kannattaa ottaa mukaan vain siksi, että täysiverisen saa joskus talutettua perille asti.
Ratsuna DD ei ole helpoimmasta päästä. Tamma ei missään nimessä ole kiukkuinen, kuumuva tai muuten haastava, aika lailla kaikkea muuta. Täysiverinen suurin piirtein nukkuu liikkuessaankin, kulkee tahmeasti, ei asetu tai taivu tai tee oikeastaan yhtään mitään, ellei sitä osaa kunnolla komentaa ja laittaa ruotuun. Tamma vaatiikin päättäväisen ratsastajan, joka saa sen pakotettua liikkeelle ja tekemään jotain.
Estepuolella Dee ei yleensä yritä ollenkaan, vaan tekee laiskoja, velttoja hyppyjä huonosti etenevästä laukasta. Tamma kyllä osaisi, sillä on suorastaan ideaalinen laukka esteradoille ja jos ei nyt hyvä niin kelvollinen hyppytekniikka. Dee ei säpsy tai säiky mitään, ei kyttää tai kiellä, mutta jos sitä ei komenna kunnolla tamma ei vahingossakaan tee mitään kunnolla. Rataesteillä Deen vahvuus ovat tasaiset perusradat ja tekninen osaavuus, sekä se laukka, kunhan sen saa vain rullaamaan.
Koulupuolella tamma on niitä velttoja, laiskoja ratsuja, jotka vauhdin puutteen vuoksi kaatuvat mutkissa ja nukahtavat pystyyn kun pysähdytään. Dee kyllä osaa, mutta yleensä tamma ei viitsi. Kaikki helppojen luokkien asiat sujuvat kuin leikiten, kunhan tamman saa ratsastettua herkäksi ja vähän eloisammaksi kuin auton alle jääneen oravan.
Täysin maastovarma tapaus, joskaan ei herää sielläkään, oli kyse pelkästä maastoilemisesta tai maastoesteistä. Varmajalkainen ja tasainen, mutta tautisen huono johtohevonen, kun ei jaksa vetää letkaa muualle kuin kotiin nukkumaan.
Deeltä puuttuu voitontahto ja esiintymishalu kokonaan. Kisapaikoilla tamma lähinnä luimii, kaikki vilinä ja vilske sekä jännittynyt ilmapiiri saavat täysiverineidin mutristelemaan huuliaan. Ainakin DD on maailman simppelein käsihevonen, ainakin silloin kun sen saa liikkeelle. Eipähän tarvitse pelätä, että tamma stressaisi ja saisi mahahaavaa.
Verryttely on ensiarvoisen tärkeää Deen kanssa kisatessa; ellei Deetä saa verryttelyssä hereille ja tekemään töitä ei se tee mitään suorituksen aikana. Tuomaristo tai yleisö eivät ole mitään syitä täysiveriselle panna parastaan tai esiintyä edukseen, saati saada eloa itseensä. Tamman laukkaurakin katkesi aikoinaan siihen, ettei se yrittänytkään päästä maaliin asti vaan ennemmin istui lähtökarsinassaan.
Dee ei missään nimessä ole kaikkein näyttävin ratsu yhtään mihinkään lajiin. Se kuitenkin osaa asiansa ja tekee kunnolla töitä herätessään horroksestaan. On vain aivan eri asia saada Dee heräämään ja toteamaan työnteko vaivan arvoiseksi.
Hoitaja saa Deen puolesta kiskoa tammaa vaikka korvista, täysiveristä ei paljoa jaksa hetkauttaa - tai pikemminkin se ei jaksa kiinnostua. Deen mielestä on täysin turhaa kuluttaa energiaansa kiukuttelemiseen tai mielipiteidensä julkituomiseen jos jokin asia ei sitä miellytäkään, paljon helpommalla pääsee kun vain olla möllöttää välittämättä mistään. Jos hoitaja väittää tamman hörisseen pirteästi tervehdykseksi niin mokoma valehtelee, koska ensinnäkään Dee ei hörise ikinä ja toisekseen pirteä Dee on yhtä todennäköinen asia kuin lentävä lehmä.
Jos tamman kanssa jotain ongelmia on ne liittyvät hevosen vastahankaisuuteen ja yleiseen mielenkiinnottomuuteen tehdä yhtikäs mitään. Useamminkin kuin kerran Deen kaviot on pitänyt jättää puhdistamatta kun hevosen jalkoja ei ole saatu irti tallin lattiasta, ja kuolaimien suuhun ottaisesta on tapeltu monet kerrat kun tamma ei muka jaksa avata suutaan. Laiskamatoilu jatkuu myös talutettaessa, Deetä saa rehellisesti kiskoa perässään ja raippa kannattaa ottaa mukaan vain siksi, että täysiverisen saa joskus talutettua perille asti.
Ratsuna DD ei ole helpoimmasta päästä. Tamma ei missään nimessä ole kiukkuinen, kuumuva tai muuten haastava, aika lailla kaikkea muuta. Täysiverinen suurin piirtein nukkuu liikkuessaankin, kulkee tahmeasti, ei asetu tai taivu tai tee oikeastaan yhtään mitään, ellei sitä osaa kunnolla komentaa ja laittaa ruotuun. Tamma vaatiikin päättäväisen ratsastajan, joka saa sen pakotettua liikkeelle ja tekemään jotain.
Estepuolella Dee ei yleensä yritä ollenkaan, vaan tekee laiskoja, velttoja hyppyjä huonosti etenevästä laukasta. Tamma kyllä osaisi, sillä on suorastaan ideaalinen laukka esteradoille ja jos ei nyt hyvä niin kelvollinen hyppytekniikka. Dee ei säpsy tai säiky mitään, ei kyttää tai kiellä, mutta jos sitä ei komenna kunnolla tamma ei vahingossakaan tee mitään kunnolla. Rataesteillä Deen vahvuus ovat tasaiset perusradat ja tekninen osaavuus, sekä se laukka, kunhan sen saa vain rullaamaan.
Koulupuolella tamma on niitä velttoja, laiskoja ratsuja, jotka vauhdin puutteen vuoksi kaatuvat mutkissa ja nukahtavat pystyyn kun pysähdytään. Dee kyllä osaa, mutta yleensä tamma ei viitsi. Kaikki helppojen luokkien asiat sujuvat kuin leikiten, kunhan tamman saa ratsastettua herkäksi ja vähän eloisammaksi kuin auton alle jääneen oravan.
Täysin maastovarma tapaus, joskaan ei herää sielläkään, oli kyse pelkästä maastoilemisesta tai maastoesteistä. Varmajalkainen ja tasainen, mutta tautisen huono johtohevonen, kun ei jaksa vetää letkaa muualle kuin kotiin nukkumaan.
Deeltä puuttuu voitontahto ja esiintymishalu kokonaan. Kisapaikoilla tamma lähinnä luimii, kaikki vilinä ja vilske sekä jännittynyt ilmapiiri saavat täysiverineidin mutristelemaan huuliaan. Ainakin DD on maailman simppelein käsihevonen, ainakin silloin kun sen saa liikkeelle. Eipähän tarvitse pelätä, että tamma stressaisi ja saisi mahahaavaa.
Verryttely on ensiarvoisen tärkeää Deen kanssa kisatessa; ellei Deetä saa verryttelyssä hereille ja tekemään töitä ei se tee mitään suorituksen aikana. Tuomaristo tai yleisö eivät ole mitään syitä täysiveriselle panna parastaan tai esiintyä edukseen, saati saada eloa itseensä. Tamman laukkaurakin katkesi aikoinaan siihen, ettei se yrittänytkään päästä maaliin asti vaan ennemmin istui lähtökarsinassaan.
Dee ei missään nimessä ole kaikkein näyttävin ratsu yhtään mihinkään lajiin. Se kuitenkin osaa asiansa ja tekee kunnolla töitä herätessään horroksestaan. On vain aivan eri asia saada Dee heräämään ja toteamaan työnteko vaivan arvoiseksi.
» Sukutaulu & -selvitys «
i. Escapism EVM xx, 163cm, m e. Dirty Thirty EVM xx, 159cm, rn |
ii. Fool's Paradise EVM xx, 161cm, rn ie. Utopium EVM xx, 162cm, m ei. Dirty Dozen EVM xx, 160cm, rn ee. Vitrine Queen EVM xx, 159cm, rt |
iii. Fool's Gold
EVM xx, 165cm, rn iie. Phantasmia EVM xx, 162cm, rt iei. Absurdly Yours EVM xx, 162cm, rn iee. Naptimium EVM xx, 161cm, m eii. Dirty Minds EVM xx, 157cm, rt eie. Thirteen Dozen EVM xx, 160cm, rn eei. Royal Trapezoidal EVM xx, 163cm, m eee. Silkscreen Sweetheart EVM xx, 159cm, rt |
i. Isästään perityistä pikkuvioista kuten ajoittaisesta kiinnostuksen puutteesta huolimatta mustasta, tähtipäisestä Escapismista kuoriutui ihan pätevä CIC3-tason kenttähevonen, joka toimi takuuvarmasti joka ikisellä ratsastajalla säässä kuin säässä. Aikansa korkeammalla tasolla kisattuaan ja ne pakolliset ruusukkeet kahmittuaan ori päätyi opetusmestariksi ja ensihevoseksi erään perheen 15-vuotiaalle tyttärelle jatkaen vielä muutaman vuoden kisaamista helpommissa luokissa. Esapism kuoli kunnioitettavassa 25 vuoden iässä jättäen jälkeensä 5 täysiverijälkeläistä.
ii. Fool's Paradise siirrettiin laukkahevosen hommista kenttäradoille jo muutaman keskinkertaisen kauden jälkeen, sillä orilla ei ollut minkäänlaista kilpailuviettiä eikä kiinnostusta ympyrän juoksemiseen. Sen sijaan 161-senttisestä ruunikosta kuoriutui erittäin pätevä kenttäpeli, jolla kapasiteettia olisi varmasti ollut aina CIC4-tasolle saakka, mutta joka kuitenkin päätyi kisaamaan CIC2-tasolla kouluratsastuksen ollessa... no, ei niin kiinnostava asia. Valitettavasti Fools Paradise ennätti saamaan vain kolme jälkeläistä ennen kohtalokasta karkumatkaansa, orin jälkeläiset ovat perineet isältään jokainen jotain pientä. ie. Musta, 162cm korkea Utopium oli pesunkestävä kenttähevonen sukunsa kuin kilpatulostensakin puolesta. Korimaassaan Irlannissa CIC3-tasolla menestyksekkäästi kisannut tamma pärjäsi paitsi nopeutensa myös rohkeutensa vuoksi ylittäen jokaisen esteen epäröimättä, vaikkakin ajoittain myös sen suuremmin ajattelematta. Kaaduttuaan esteellä Utopium hajoitti toisen etusensa ja vaikka tamma toipuikin, ei jalka kestänyt enää täyspäiväistä kisakäyttöä. Kisakentiltä poistuttuaan tamma siirtyi siitoskäyttöön saaden yhteensä 3 varsaa, kaikki oikein päteviä kisapelejä niin este- kuin kenttäradoillekin. |
e. 159-senttinen, ruunikko läsipää Dirty Thirty eleli elämänsä pää pilvissä, sekosi askeliinsa eikä muutenkaan ollut kummoinen esitys. Erinomainen isälinja oli antanut Dirty Thirtylle hyvät liikkeet (jahka tamman sai hereille ja esittelemään niitä) sekä erinomaisen hyppytekniikan, mutta valitettavasti hitaanpuoleinen, tyhmä ja pilvilinnoja rakenteleva tamma ei koskaan saanut täyttä kapasiteettia käyttöönsä. Utopium kisasi satunnaisesti kenttää, esteitä ja koulua todella vaihtelevalla menestyksellä, eikä täysiveristä voi parhaalla tahdollakaan sanoa edes keskitason kilpapeliksi. Ainoastaan hyvä isälinja ja harvinainen emälinja (itse kunkin sopii miettiä, miksi linja jäi harvinaiseksi) sekä Utopiumin harvinaisen hyvä rakenne turvasivat tamman jalostusuran ja tamman kaikki seitsemän varsaa ovatkin korrektirakenteisia, kapasiteetikkaita suoritushevosia, joilla on emänsä upeat liikkeet ja hyvä hyppytekniikka.
ei. Dirty Dozen suoritti oritestinsä loistavin tuloksin ollen estekokeen toinen ja kokonaiskokeiden kolmas. Ruunikko, 160cm korkea ori valittiin alunperin Vitrine Queenin sulhoksi nimenomaan tämän kansainvälisen kilpailumenestyksen sekä yleisen ratsastettavuutensa vuoksi, tarkoituksena saada aikaan hyvärakenteinen, toimiva kisapeli niin koulu- kuin esteradoillekin. Orin kilpailumenestys alkoi jo nuorten luokista, jatkuen yhtä menestyksekkäänä aina kansainväliselle tasolle saakka. Jalostuskäyttöön siirryttyään Dirty Dozen oli välittömästi menestys ja ori on vaikuttanut niin täysi- kuin puoliverijalostuksessakin. Jälkeläiset ovat tehneet uraa pääasiassa Euroopan este- ja kenttäradoilla, vaikkakin joukosta löytyy myös muutama erittäin pätevä vaativan tason kouluratsukin. ee. Vitrine Queen, kaunis rautias sukkajalkainen tamma, oli kahden menestyneen risuestelaukkurista kenttäratsuksi siirtyneen hevosen jälkeläinen. 159-senttinen kaunotar kantakirjattiin toisella palkinnolla, ja Vitrine Queenista odotettiin kenttäratojen menestyjää. Valitettavasti patalaiska, hölmö ja haaveiluun taipuvainen täysiverinen unohti puolet avuista ne saadessaan, ei aina ymmärtänyt hypätä ja oli muutenkin yksi katastrofi, kun sillä ratsastettiin. Loppujen lopuksi täysiverinen ei koskaan kilpaillut ja usean vuoden kiertolaisuuden jälkeen Naptimium päätyi jälleen täysiverikasvattajalle, jota kiinnosti tamman harvinaisempi suku ja hyvä rakenne, jota omistaja toivoi tamman periyttävän. Toive toteutui, tamman kaikki viisi varsaa ovat harvinaissen hyvärunkoisia, kaikin puolin katseenkestäviä hevosia. Vitrine Queen ei ole järin haluttu nimi sukutauluun, ainakaan ensimmäisiin polviin, koska yleensä nimen mukana tulee paljon ei-toivottuja luonteenpiirteitä. |
» Jälkeläiset «
» Kilpailukalenteri «
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset, voitot lihavoitu.
Kilpailut jaettu omille sivuilleen lajeittain, klikkaa auki.
Kilpailut jaettu omille sivuilleen lajeittain, klikkaa auki.
» Valmennukset «
27.01.2016 estevalmennus, valmensi Naxu
Tänään pääsin valmentamaan Didiä ja mori-moria jo toista kertaa, tosin tällä kertaa esteiden merkeissä. Ratsukko verrytteli maneesissa kun saavuin rakentamaan sinne valmennukseen sopivaa estetehtävää. Didi ei taaskaan vaikuttanut järin innostuneelta ravatessaan uralla. Taipumista ja asettumista siitä ei nähtävästi saanut mitenkään irti, joten pyysin moria ratsastamaan paljon ympyröitä ja tiukkoja kaarteita niin alkoihan sitten jo vähän tamma niskastaankin kääntyä. Laukkaverryttely meni aikalailla päin honkia kun Didi ei aluksi nostanut laukkaa ja kun nosti, oli se hyvin hidasta ja töksähtelevää. Niinpä estetehtävä tultiin aluksi ravissa. Olin laittanut pituushalkaisijalle lyhyen sarjan, johon kuuluivat puomi, kavaletti, puomi ja pysty, joka oli alkuun ristikkona. Didi nosti esteen jälkeen ihan nätin laukan, mutta tiputti sen samantien pois ja jatkoi matkaansa ravissa. Nostin ristikkoa vähän ja tälläkertaa mori yritti saada Didin laukkaan mutta eihän siitä mitään tullut kun kovapäinen tamma vain ravasi rauhallista tahtia kohti estettä. Se nappasi ristikon toisen puomin mukaansa, säikähti tätä ja hyppäsi isolla loikalla sivulle. Mori ei ollut varautunut moiseen, mutta pysyi selässä ihan hyvin. Kokosin esteen uudestaan, mutta tällä kertaa Didi ei edes uskaltanut lähestyä ristikkoa. Laskin sen maahan ja sarja tultiin kerran näin. Nostin puomit takaisin ristikoksi ja seuraavalla kerralla pystyksi. Ravissa pysyttiin, mutta puomit pysyivät paikoillaan. Nyt oli kuitenkin pakko alkaa tulla laukassa, koska esteen korkeus nousisi vielä tästäkin. Pääty-ympyrällä nostettu laukka ei aluksi riittänyt, mutta toisella kerralla siihen tuli jotenkin vähän lisää tempoa ja sarja onnistui ensimmäistä kertaa laukassa. Nostin pystyä pikkuhiljaa ja pääsimme jopa 115cm asti ennenkuin tuli ensimmäinen pudotus laukasta. Tämä korkeus tultiin vielä kerran puhtaasti ja päätimme lopetella valmennusta siihen onnistumiseen. Laskin pystyn ristikoksi loppuverryttelyitä ajatellen ja jäin seurailemaan ratsukon työskentelyä. Kun he siirtyivät käyntiin siivosin esteet varastoon, annoin palautteeni ja lähdin kotiin. Mielestäni tämä valmennus oli sujunut paljon paremmin kuin edellinen ja olin tyytyväinen siihen.
25.01.2016 kouluvalmennus, valmensi Naxu
Aloitimme Didin ja mori-morin kouluvalmennuksen irroittelevalla alkuverryttelyllä, vaikka Didi vaikuttikin 'hyvin' innostuneelta. Maneesin uraa kiertävä täysiveritamma laahusti kyllästyneesti käynnissä eikä harkinnutkaan raviin siirtymistä vaikka mori niin vaatikin. Viimein tahmea ravi kuitenkin löytyi ja ratsukko alkoi työstää siitä mukavan reipasta, mutta rauhallista askellajia. Didiä ei kuitenkaan kiinnostanut työnteko, joten tehtävässä meni todella kauan aikaa. Raipan apukaan ei tuonut mitään eloa täysiverisen velttoon kehoon, päinvastoin se hidasti tammaa entisestään. Jätimme ravin työstämisen siihen ja siirryimme tekemään pääty-ympyröitä ravissa. Alkuun Didi vain kulki lapa edellä kulmiin ja ympyröistä tuli jotain niin kamalaa, mutta pikkuhiljaa mori sai Didin ajatuksista kiinni ja käänsi ne työntekoon. Korvat roikkuivat edelleen sivuilla, mutta nyt hevonen sentään toimi ihan hyvin. Sitten tehtiin vähän laukkaverryttelyä, joka ei Didiä kiinnostanut ollenkaan. Täysiverinen ei nostanut ensin millään laukkaa ja kun nosti se näytti hyvin, hyvin epämukavalta ratsastettavalta. Suoralla uralla laukka saatiin pian näyttämään ihan hyvältä, mutta pääty- ja keskiympyröillä tamma rikkoi raville eikä nostanut laukkaa millään uudestaan. Lyhyiden käyntien jälkeen Didin päässä kuitenkin naksahti jotain ja pohkeenväistöt alkoivat sujua. Laukannostot väistöjen jälkeen olivat vähän hukassa vieläkin, mutta paremmalta se silti näytti kuin alkuvalmennuksesta. Lopuksi päätimme tehdä vielä vähän avotreeniä, kun laukka tuntui olevan niin vaikeaa Didille. Raviavot sujuivat ihan hyvin, vaikka ensin pitikin pitää pieni palaveri että mites nyt tehdäänkään, ratsastajan vai hevosen pään mukaan. Tehtävää tehtiin molempiin suuntiin pari kertaa ja sitten oli aika siirtyä loppuverryttelemään. Valmennus ei ollut sujunut ihan kuten olisin halunnut, mutta saatiinhan Didi sentään jotenkin toimimaan ja tekemään tehtäviä. Annoin ratsukolle loppukäynneissä lyhyen palautteen ja lähdin kotia kohti.
23.01.2016 kouluvalmennus, valmensi Minja
Olin valmentanut vähän aikaa sitten moria ja Didiä, joten tiesin jo mitä tuleman piti. Alkuun vaadittaisiin pitkät ja hartaat verkkailut, jotta itse tehtävästä tulisi yhtään mitään. Saapuessani kentälle, oli mori jo hyvää vauhtia suorittamassa alkuverkkoja, jotka sisälsivätkin tällä kertaa paljon ympyröitä ja siirtymisiä. Olin jo hieman innoissani, sillä tamma vaikutti jo tässä vaiheessa pirteämmältä kuin viime tapaamisella. Seurailin parivaljakon työskentelyä vielä hetken, kunnes mori huikkasi heidän olevan valmiita. Yllätyksekseni myöskään itse ratsastaja ei näyttänyt ollenkaan yhtä väsyneeltä ja kaikkensa antaneelta tässä vaiheessa valmennusta.
Itse tehtävänäksi olin ajatellut lisäyksiä kaikissa askellajeissa. Ja homma aloitettiin käyntilisäyksillä. Ensin piti ratsastaa tavallisesti uraa pitkin, työstäen lisättyä käyntiä molemmilla pitkillä sivuilla. Lyhyille sivuille tehtiin taas raviympyrä. Ensimmäinen yritys ei ollut niin huono, mihin olin valmistautunut - tamma lisäsi käyntiä, mutta kulki silti laahaavasti. Seuraava yritys oli huomattavasti parempi ja jokainen suoritus oli edellistä parempi. Pian tamman lisäykset oli selkeästi silmillä havaittavia ja ympyröillä se kantoi itsensä hyvin, viitsien vielä taipuakkin. Kun käyntilisäykset sujui, suoritettiin samaa tehtävää eri suuntaan, mutta ravissa. Morin ei selvästi tarvinnut enää käyttää niin voimakkaita apuja kuin ensimmäisellä valmennuskerralla, sillä tamma oli herkistynyt silmin nähden. Ravilisäysten jälkeen vuorossa oli vielä sama laukassa ja Didi alkoi jo vaikuttaa täysiveriseltä. Kun pari oli suorittanut laukkalisäyksetkin onnistuneesti, kehuin heitä ja annoin luvan loppuverryttelyihin. Koska itselläni ei ollut kiire, jäin mielenkiinnosta seuraamaan parin verkkoja.
18.01.2016 kouluvalmennus, valmensi Minja
Kun mori oli pyytänyt minua valmentamaan täysiveristä, olin innostunut toden teolla. Viimein pääsisin teettämään hieman vauhdikkaampia tehtäviä jollekkin! Pilvilinnat romahti totaalisesti, kun pääsin kentän laidalle - siellä oli mori, mutta tämän alla oleva ratsu muistutti enemmän pystyyn kuollutta puuta kuin pirteää täysiveristä. Seurailin parin alkuverryttelyitä ja kiinnitin väistämättä huomion ratsastajaan, joka näytti tekevän jo nyt kuolemaa selässä. DD ei tuntunut kuuntelevan ollenkaan ja kaikki avut ja käskyt menivät kuuroille korville. Tästä voikin tulla pitkä valmennus, ajattelin. Kun mori viimein ilmoitti heidän olevan valmiita, pääsimme suorittamaan itse tehtäviä. Olin tosin ehtinyt jo vaihtaa ne vauhdikkaammat suunnitelmat aivan toisenlaisiin.
Ensimmäisenä tehtävänä oli saatava tamma kuuntelemaan ja piristymään, jos se edes oli mahdollista. Parin oli tarkoitus ratsastaa uraa pitkin reippaassa käynnissä ja tehdä pysähdys kolmessa kohtaa molemmilla pitkillä sivuilla. Pysähdyksestä piti lähteä reippaasti takaisin käyntiin. Pitkien sivujen lopussa nostettiin ravi ja tehtiin lyhyille sivuille ravivoltit. Totta puhuen minun kävi sääliksi moria. Tamma ei viitsinyt edes yrittää vaikka mitä teki ja se tuntui nukahtavan jokaisessa pysähdyksessä. Pitkän yrittämisen jälkeen tuo nelijalkainen laiskiainen antoi viimein merkkejä pienestä piristymisestä ja alkoihan se viimein hieman taipumaankin. Vaihdoimme suuntaa ja teimme samaa tehtävää, mutta ravissa. Ympyrät oli tarkoitus suorittaa sujuvassa laukassa. Pikku hiljaa DD alkoi piristymään ja kuunteli ratsastajansa apuja huomattavasti herkemmin. Kun olin viimein tyytyväinen, pääsimme vaihtamaan tehtävää pohkeenväistöihin. Odotin jo kauhulla, mitä tästäkin tulee, mutta yllätyin positiivisesti - ja niin taisi yllättyä myös mori. Tamma väisti yllättävän hyvin ja reagoi apuihin nopeasti, eikä se vaikuttanut enää ollenkaan samalta pystyyn kuolleelta puupökkylältä kuin aloittaessamme. Kun pohkeenväistöt sujuivat molempiin suuntiin loistavasti, päätin antaa parin vain laukkailla hetken ympyrällä ennen loppuverkkoja. Ja ihme kyllä, tamma porskutti melko reippaalla temmolla eteenpäin. Kehuin paria ja annoin heille luvan suorittaa loppuverryttelyt omaan tahtiin, sillä omien kiireiden vuoksi jouduin lähes heti pakenemaan paikalta.
22.06.2014 estevalmennus, valmensi mirks
DD ja Mori-mori olivat saapuneet tallille valmennettavaksi. Kävelin heidän kanssa samaa matkaa nurmikolle missä osa tallin maastoestesteistä sijaitsi. Pyysin Mori-moria ratsastamaan viellä pari kierrosta käyntiä ja sitten nostamaan harjoitusravin ja verryttelemään DD:tä kunnolla.
Pyysin ottamaan verryttely hypyiksi pari nurmikolla sijaitsevaa pienempää runkoa. Huomasin että, DD ei ollut kunnolla hereillä vaan se astui laiskasti esteiden yli. Pyysin Mori-moria ajamaan tammaa eteenpäin ja napauttamaan sitä pari kertaa raipalla. Sitten samat esteet uudestaan ja nyt tamma keskittyikin runkoihin ja ylitti ne nätisti.
Pyysin Mori-moria nostamaan seuraavaksi laukan ja ajamaan DD:tä reilusti eteenpäin. Laukka alkoin näyttää hyvältä hyppäämiseen parin laukka kierroksen jälkeen. Seuraavaksi Mori-moria ohjaamaan DD:n panketille ja hyppäämään sen. Hyppy onnistui hyvin vaikka DD lähtikin vähäsen liian kaukaa hyppyyn.
Nurmikentän vieressä oli pieni mäki jossa oli iso puunrunko. Selitin Mori-morille että, seuraavaksi tarkoitus olisi hypätä tämä este ensin ylämäkeen jonka jälkeen ylhäällä pitäsi tehdä suuri ympyrä ja tulla sama este myös alamäkeen. Ylämäkeen hypätessä ratsukko onnistui hyvin, mutta jouduin pyytämään Mori-moria tekemään kaksi ympyrää ylhäällä laukan nopeuttamiseksi. Alamäki este sujui myös hyvin vaikka DD ponnistiki taas vähän liian kaukaa. Teimme tämän tehtävän viellä uudestaan ja seuraavalla kerralla se sujuikin jo virheittä. Pyysin seuraavaksi että, menisimme ratsastaman kentälle loppu ravit ja käynnit.
Valmennus tiivistettynä meni melko hyvin, DD tarvitsee vaan ratsastajan joka uskaltaa ajaa sitä tarpeeksi eteenpäin. Näin Mori-mori tekikin, mutta tamma taisi olla vähän laiskalla tuulella.
02.06.2014 kouluvalmennus, valmensi yaren
Nyt se oli mori-mori raahannut kentälle pystyynkuolleen tamman. Ihan vain korjauksena, ettei se ulkonäkö, vaan se ratsastettavuus! Jos vain olisin voinut, olisin käynyt tökkäämässä Deedeen kylkeen sellaisen vetoavaimen, joita näki aina silloin tällöin lasten piirroselokuvissa. Tämä otus oli nimittäin taas niitä eteenpäinpotkittavia malleja, joilta ei voinut odottaa edes hurjimmissa unelmissaan nopeatempoisia askellajeja. Jo alkulämmittellessään Deedeetä, mori-mori joutui tekemään suuren työn saadakseen tummanruunikon raviin. Melkein kierros siinä menikin ennen kuin Deedee huokaisi raskaasti ja nosti verkkaisen ravin näyttäen siltä, että pää roikkuisi kohta niin alhaalla, että tamma kompastuisi siihen. Laukannosto ei sujunut yhtään sen paremmin ja mietinkin, kuinka paljon meillä menisi yliaikaa ennen kuin ratsukko olisi saanut suoritettua kaikki minun valmennukseen suunittelemani tehtävät. Lisätyt askellajit nyt olivat ihan arvatenkin sellaista, että eroa tuskin huomasi. Kiikutin jo heti alkumetreillä mori-morille raipan ja vaikka hän kuinka yritti silläkin herätellä tammaa, se vain tuntui vastustelevan sen ja apujen voimaa. Niin taivutukset kuin takaosakäännöskin meni tamman kompuroidessa omiin jalkoihinsa ja eihän se mikään yllätys ollut, että yhdessä vaiheessa se muksahti polvilleen ja sen selässä istuvalla naisella oli varmasti mukavaa tasapainoillessaan kömpelön neitokaisen selässä. Vastalaukan ollessa vuorossa, mori-mori oli kuin ihmeen kaupalla saanut Deedeehen jo hiukan enemmän eloa ja yllättäen laukka näytti jopa astetta vauhdikkaammalta. En tiedä, oliko se nyt mikään kovin suuri saavutus, jos edeltävä aste oli sekoitus laukkaraviaskelia, mutta edistystä sekin! Mori-mori ei kyllä kovin tyytyväiseltä vaikuttanut, heillä oli kuulemma ollut huomattavasti parempiakin päiviä, mutta ainakin minä tiesin, mihin takertua. Tosiasia kuitenkin oli, ettei laiskaan hevoseen saanut vauhtia muuten kuin vain ratsastamalla, vaikka senhän mori-mori taisi tietää jo ääneen sanomattakin.
11.05.2014 kouluvalmennus, valmensi Julle
Tänään valmennettavanani olivatkin mori ja DD. Kun mori oli sanonut DDn olevan täysiverinen, olin ajatellut tehtäväksi ehkäpä jotain vauhtia hillitsevää. Kun sitten näin ratsukon, tajusin ettei sitä tarvittu - DD näytti siltä että se haluaisi vain nukkua eikä työnteko kiinnostaisi yhtään. Niinpä heti alusta alkaen käskin morin laittaa tammaansa vauhtia. Alkuravit näyttivät aika katastrofaaliselta, kun hevonen näytti siltä että on joka toisella askeleella nurin. Sitkeällä pohkeiden ja raipan yhteistyöllä mori sai DDseen vähän eloa ja meno näyttikin heti paremmalta. Kun olimme verrytellyt kaikissa askellajeissa, siirryimme pääty-ympyrälle ja keskityimme ihan vain siihen että DD taipui hyvin. Aluksi meno oli aika kankeaa, mutta parin ympyrän jälkeen parani. Kun DD oli kunnolla taivuteltu molempiin suuntiin, käskin palata uralle. Teimme nyt tehtävää, jossa pitkät sivut piti mennä avoa, ennen kulmaa nostaa käynnistä laukka, lyhyelle sivulle ympyrä ja käyntiin heti kun pääsi takaisin uralle. Avot sujuivat ihan mukavasti, välillä DD ei meinannut jaksaa tehdä koko pitkää sivua vaan viimeiset askeleet oli kunnon laahaamista. Ensimmäinen laukannosto oli varsin huvittava, sillä DD hämmentyi laukasta niin että meinasi seota jaloissaan. mori sai kuitenkin hyvin laukan pyörimään, joten siinä ei pahemmin ongelmia ollut. Kun saimme muutaman erityisen hyvän avopätkän, vaihdoimme tehtävää. Pitkillä sivuilla lisättyä ravia, lyhyillä sivuilla kevyttä ravia. Tätä tehtävää saimmekin hioa ja kauan, sillä DDltä ei millään tuntunut löytyvän hyvää lisättyä ravia. Saatuamme edes muutaman hyvän askeleen jotain lisätyn ravin tapaista, kello näyttikin sen verran että oli aika ottaa loppuverryttelyt.
01.04.2014 estevalmennus, valmensi Noreen (VRL-05766)
Olin lupautunut pitämään morille ja hänen tummalle tammalleen Deelle estevalmennuksen. Ratsukon astellessa kentälle, tamma liikkui todella laiskasti eteenpäin, suoraan sanoen madellen kuin etana. Alkulämmittelyn aikana morilla on täysi työ saada tamma virkoamaan edes sen verran, että voimme lähteä esteitä ylittämään. Tamman laukka oli todella hidasta tai pikemminkin laiskaa. Kokeilimme aloittaa hyppäämisen pienellä 80cm esteellä, mutta mitä siitä nyt tuli, kun tamma pudotti puomin alas. mori joutui käyttämään Deen kanssa raippaa, mikäli se auttaisi lisäämään vauhtia. Tamma alkoi pikku hiljaa tekemään korkeampia hyppyjä, jolloin jopa puomit pysyivät paikoillaan. Laitoin ratsukon hyppäämään ainoastaan yksittäisiä esteitä, jotta saataisiin Dee virkistymään edes vähän. Kokeilimme nostaa estekorkeuden metriin, mutta tamma ei jaksanut nostaa jalkojaan ja seurauksena taas pudotus. Ratsukko toisti hypyn useaan otteeseen, mutta puomi tuli aina ryminällä alas. Valmennuksen lopuksi mori huokaisi helpotuksesta päästessään tamman selästä pois, sillä olihan hän joutunut tekemään paljon töitä, mutta aivan turhaan.
29.03.2014 kouluvalmennus, valmensi Enni
Olin lupautunut pitämään Morille ja hänen tammalleen Didille kouluvalmennuksen. Katselin kentän reunalta, kun ratsukko lämmitteli itsenäisesti. Didi näytti kyllä niin laiskalta, kuin vain olla ja voi. Valmennuksen aloitimme työstämällä lisättyä käyntiä. Halusin, että Didin askeleet olisivat reippaita, mutta silti hillittyjä ja kouluratsumaisia. Aluksi tästä ei tullut mitään. Didi vain löntysteli, eikä välittänyt Morin avuista. Vasta kun Mori läpsäytti hieman raipalla ja olkoi kunnolla, ja selkeästi lisäämään avuillaan käyntiä, Didikin ymmärsi jutun jujun. Siirryimme lisäämään ravia. Ensin tamma ei meinannut lähteä ravaamaan ollenkaan. Mori sai taas läpsiä raipalla oikein olan takaa, ennen kuin Didiin saatiin vauhtia. Ratsukon meno oli melko hidasta, mutta huomasin silti, kuinka Didin askeleet pitenivät lupaavasti. Loppuverryttelyiksi ravasimme voltteja.
21.11.2013 estevalmennus, valmensi Lissu T.
Katsellessani morin ja Deedeen matelemista -- verryttelemistä en voinut kuin ihmetellä, mistä ystäväni oli moisen pystyynkuolleen lahnan hankkinut. Täysiveritamma liikkui todella tahmeasti ja maahan sidotusti, takaosa laahasi ties miten paljon takana eikä Dee vahingossakaan työskennellyt kunnolla. mori koetti ratsastaa tammaa eteen, aktivoida sitä kaikin tavoin alkaen siirtymäharjoituksista ja päättyen mukareippaisiin laukkaympyröihin. Dee vain ei viitsinyt laukata kunnolla, ja kun ratsukko alkoi ottaa verryttelyhyppyjä ne olivat niin löysiä ja laiskoja, että tamma pudotti 70cm korkuisilla esteillä puomit alas. Raipasta tuli morin paras ystävä Deen aktivoinnissa, ja minä laitoin joka esteen ja taakse puomit. Kiitos raipan ja puomien Dee teki pidempiä ja hivenen korkeampia hyppyjä pitäen puomit ylhäällä. Laiska ja löysä Dee oli edelleen ja tuntui nukkuvan laukatessaan toooodella vaisua laukkaa.
mori ja Dee hyppäsivät muutamaa yksittäistä estettä, tarkoituksena saada Dee virkistymään sekä laukkaamaan ja hyppäämään kunnolla. Yritykseksi se jäi, ikävä kyllä; tamman kanssa päästiin hyppäämään metrin esteitä, mutta mokoma ei nostellut kinttujaan kunnolla eikä viitsinyt tehdä muutakaan. Täysiverisen hyppytekniikasta oli aika lailla mahdoton sanoa mitään, kun mitään tekniikkaa ei päässyt näkemään. Deellä kyllä on lihaksia, tiedä sitten miten ne on saatu aikaan - tänään tamma hyppäsi mahdollisimman selättömänä, hitaasta vauhdista ja puolivillaisella suorituksella. Valmennuksen lopuksi mori oli hiestä märkä koetettuaan saada tammaansa jotain eloa, mutta hevonen oli täysin kuiva ja nuokkui onnesta soikeana loppukäyntien aikana.
Tänään pääsin valmentamaan Didiä ja mori-moria jo toista kertaa, tosin tällä kertaa esteiden merkeissä. Ratsukko verrytteli maneesissa kun saavuin rakentamaan sinne valmennukseen sopivaa estetehtävää. Didi ei taaskaan vaikuttanut järin innostuneelta ravatessaan uralla. Taipumista ja asettumista siitä ei nähtävästi saanut mitenkään irti, joten pyysin moria ratsastamaan paljon ympyröitä ja tiukkoja kaarteita niin alkoihan sitten jo vähän tamma niskastaankin kääntyä. Laukkaverryttely meni aikalailla päin honkia kun Didi ei aluksi nostanut laukkaa ja kun nosti, oli se hyvin hidasta ja töksähtelevää. Niinpä estetehtävä tultiin aluksi ravissa. Olin laittanut pituushalkaisijalle lyhyen sarjan, johon kuuluivat puomi, kavaletti, puomi ja pysty, joka oli alkuun ristikkona. Didi nosti esteen jälkeen ihan nätin laukan, mutta tiputti sen samantien pois ja jatkoi matkaansa ravissa. Nostin ristikkoa vähän ja tälläkertaa mori yritti saada Didin laukkaan mutta eihän siitä mitään tullut kun kovapäinen tamma vain ravasi rauhallista tahtia kohti estettä. Se nappasi ristikon toisen puomin mukaansa, säikähti tätä ja hyppäsi isolla loikalla sivulle. Mori ei ollut varautunut moiseen, mutta pysyi selässä ihan hyvin. Kokosin esteen uudestaan, mutta tällä kertaa Didi ei edes uskaltanut lähestyä ristikkoa. Laskin sen maahan ja sarja tultiin kerran näin. Nostin puomit takaisin ristikoksi ja seuraavalla kerralla pystyksi. Ravissa pysyttiin, mutta puomit pysyivät paikoillaan. Nyt oli kuitenkin pakko alkaa tulla laukassa, koska esteen korkeus nousisi vielä tästäkin. Pääty-ympyrällä nostettu laukka ei aluksi riittänyt, mutta toisella kerralla siihen tuli jotenkin vähän lisää tempoa ja sarja onnistui ensimmäistä kertaa laukassa. Nostin pystyä pikkuhiljaa ja pääsimme jopa 115cm asti ennenkuin tuli ensimmäinen pudotus laukasta. Tämä korkeus tultiin vielä kerran puhtaasti ja päätimme lopetella valmennusta siihen onnistumiseen. Laskin pystyn ristikoksi loppuverryttelyitä ajatellen ja jäin seurailemaan ratsukon työskentelyä. Kun he siirtyivät käyntiin siivosin esteet varastoon, annoin palautteeni ja lähdin kotiin. Mielestäni tämä valmennus oli sujunut paljon paremmin kuin edellinen ja olin tyytyväinen siihen.
25.01.2016 kouluvalmennus, valmensi Naxu
Aloitimme Didin ja mori-morin kouluvalmennuksen irroittelevalla alkuverryttelyllä, vaikka Didi vaikuttikin 'hyvin' innostuneelta. Maneesin uraa kiertävä täysiveritamma laahusti kyllästyneesti käynnissä eikä harkinnutkaan raviin siirtymistä vaikka mori niin vaatikin. Viimein tahmea ravi kuitenkin löytyi ja ratsukko alkoi työstää siitä mukavan reipasta, mutta rauhallista askellajia. Didiä ei kuitenkaan kiinnostanut työnteko, joten tehtävässä meni todella kauan aikaa. Raipan apukaan ei tuonut mitään eloa täysiverisen velttoon kehoon, päinvastoin se hidasti tammaa entisestään. Jätimme ravin työstämisen siihen ja siirryimme tekemään pääty-ympyröitä ravissa. Alkuun Didi vain kulki lapa edellä kulmiin ja ympyröistä tuli jotain niin kamalaa, mutta pikkuhiljaa mori sai Didin ajatuksista kiinni ja käänsi ne työntekoon. Korvat roikkuivat edelleen sivuilla, mutta nyt hevonen sentään toimi ihan hyvin. Sitten tehtiin vähän laukkaverryttelyä, joka ei Didiä kiinnostanut ollenkaan. Täysiverinen ei nostanut ensin millään laukkaa ja kun nosti se näytti hyvin, hyvin epämukavalta ratsastettavalta. Suoralla uralla laukka saatiin pian näyttämään ihan hyvältä, mutta pääty- ja keskiympyröillä tamma rikkoi raville eikä nostanut laukkaa millään uudestaan. Lyhyiden käyntien jälkeen Didin päässä kuitenkin naksahti jotain ja pohkeenväistöt alkoivat sujua. Laukannostot väistöjen jälkeen olivat vähän hukassa vieläkin, mutta paremmalta se silti näytti kuin alkuvalmennuksesta. Lopuksi päätimme tehdä vielä vähän avotreeniä, kun laukka tuntui olevan niin vaikeaa Didille. Raviavot sujuivat ihan hyvin, vaikka ensin pitikin pitää pieni palaveri että mites nyt tehdäänkään, ratsastajan vai hevosen pään mukaan. Tehtävää tehtiin molempiin suuntiin pari kertaa ja sitten oli aika siirtyä loppuverryttelemään. Valmennus ei ollut sujunut ihan kuten olisin halunnut, mutta saatiinhan Didi sentään jotenkin toimimaan ja tekemään tehtäviä. Annoin ratsukolle loppukäynneissä lyhyen palautteen ja lähdin kotia kohti.
23.01.2016 kouluvalmennus, valmensi Minja
Olin valmentanut vähän aikaa sitten moria ja Didiä, joten tiesin jo mitä tuleman piti. Alkuun vaadittaisiin pitkät ja hartaat verkkailut, jotta itse tehtävästä tulisi yhtään mitään. Saapuessani kentälle, oli mori jo hyvää vauhtia suorittamassa alkuverkkoja, jotka sisälsivätkin tällä kertaa paljon ympyröitä ja siirtymisiä. Olin jo hieman innoissani, sillä tamma vaikutti jo tässä vaiheessa pirteämmältä kuin viime tapaamisella. Seurailin parivaljakon työskentelyä vielä hetken, kunnes mori huikkasi heidän olevan valmiita. Yllätyksekseni myöskään itse ratsastaja ei näyttänyt ollenkaan yhtä väsyneeltä ja kaikkensa antaneelta tässä vaiheessa valmennusta.
Itse tehtävänäksi olin ajatellut lisäyksiä kaikissa askellajeissa. Ja homma aloitettiin käyntilisäyksillä. Ensin piti ratsastaa tavallisesti uraa pitkin, työstäen lisättyä käyntiä molemmilla pitkillä sivuilla. Lyhyille sivuille tehtiin taas raviympyrä. Ensimmäinen yritys ei ollut niin huono, mihin olin valmistautunut - tamma lisäsi käyntiä, mutta kulki silti laahaavasti. Seuraava yritys oli huomattavasti parempi ja jokainen suoritus oli edellistä parempi. Pian tamman lisäykset oli selkeästi silmillä havaittavia ja ympyröillä se kantoi itsensä hyvin, viitsien vielä taipuakkin. Kun käyntilisäykset sujui, suoritettiin samaa tehtävää eri suuntaan, mutta ravissa. Morin ei selvästi tarvinnut enää käyttää niin voimakkaita apuja kuin ensimmäisellä valmennuskerralla, sillä tamma oli herkistynyt silmin nähden. Ravilisäysten jälkeen vuorossa oli vielä sama laukassa ja Didi alkoi jo vaikuttaa täysiveriseltä. Kun pari oli suorittanut laukkalisäyksetkin onnistuneesti, kehuin heitä ja annoin luvan loppuverryttelyihin. Koska itselläni ei ollut kiire, jäin mielenkiinnosta seuraamaan parin verkkoja.
18.01.2016 kouluvalmennus, valmensi Minja
Kun mori oli pyytänyt minua valmentamaan täysiveristä, olin innostunut toden teolla. Viimein pääsisin teettämään hieman vauhdikkaampia tehtäviä jollekkin! Pilvilinnat romahti totaalisesti, kun pääsin kentän laidalle - siellä oli mori, mutta tämän alla oleva ratsu muistutti enemmän pystyyn kuollutta puuta kuin pirteää täysiveristä. Seurailin parin alkuverryttelyitä ja kiinnitin väistämättä huomion ratsastajaan, joka näytti tekevän jo nyt kuolemaa selässä. DD ei tuntunut kuuntelevan ollenkaan ja kaikki avut ja käskyt menivät kuuroille korville. Tästä voikin tulla pitkä valmennus, ajattelin. Kun mori viimein ilmoitti heidän olevan valmiita, pääsimme suorittamaan itse tehtäviä. Olin tosin ehtinyt jo vaihtaa ne vauhdikkaammat suunnitelmat aivan toisenlaisiin.
Ensimmäisenä tehtävänä oli saatava tamma kuuntelemaan ja piristymään, jos se edes oli mahdollista. Parin oli tarkoitus ratsastaa uraa pitkin reippaassa käynnissä ja tehdä pysähdys kolmessa kohtaa molemmilla pitkillä sivuilla. Pysähdyksestä piti lähteä reippaasti takaisin käyntiin. Pitkien sivujen lopussa nostettiin ravi ja tehtiin lyhyille sivuille ravivoltit. Totta puhuen minun kävi sääliksi moria. Tamma ei viitsinyt edes yrittää vaikka mitä teki ja se tuntui nukahtavan jokaisessa pysähdyksessä. Pitkän yrittämisen jälkeen tuo nelijalkainen laiskiainen antoi viimein merkkejä pienestä piristymisestä ja alkoihan se viimein hieman taipumaankin. Vaihdoimme suuntaa ja teimme samaa tehtävää, mutta ravissa. Ympyrät oli tarkoitus suorittaa sujuvassa laukassa. Pikku hiljaa DD alkoi piristymään ja kuunteli ratsastajansa apuja huomattavasti herkemmin. Kun olin viimein tyytyväinen, pääsimme vaihtamaan tehtävää pohkeenväistöihin. Odotin jo kauhulla, mitä tästäkin tulee, mutta yllätyin positiivisesti - ja niin taisi yllättyä myös mori. Tamma väisti yllättävän hyvin ja reagoi apuihin nopeasti, eikä se vaikuttanut enää ollenkaan samalta pystyyn kuolleelta puupökkylältä kuin aloittaessamme. Kun pohkeenväistöt sujuivat molempiin suuntiin loistavasti, päätin antaa parin vain laukkailla hetken ympyrällä ennen loppuverkkoja. Ja ihme kyllä, tamma porskutti melko reippaalla temmolla eteenpäin. Kehuin paria ja annoin heille luvan suorittaa loppuverryttelyt omaan tahtiin, sillä omien kiireiden vuoksi jouduin lähes heti pakenemaan paikalta.
22.06.2014 estevalmennus, valmensi mirks
DD ja Mori-mori olivat saapuneet tallille valmennettavaksi. Kävelin heidän kanssa samaa matkaa nurmikolle missä osa tallin maastoestesteistä sijaitsi. Pyysin Mori-moria ratsastamaan viellä pari kierrosta käyntiä ja sitten nostamaan harjoitusravin ja verryttelemään DD:tä kunnolla.
Pyysin ottamaan verryttely hypyiksi pari nurmikolla sijaitsevaa pienempää runkoa. Huomasin että, DD ei ollut kunnolla hereillä vaan se astui laiskasti esteiden yli. Pyysin Mori-moria ajamaan tammaa eteenpäin ja napauttamaan sitä pari kertaa raipalla. Sitten samat esteet uudestaan ja nyt tamma keskittyikin runkoihin ja ylitti ne nätisti.
Pyysin Mori-moria nostamaan seuraavaksi laukan ja ajamaan DD:tä reilusti eteenpäin. Laukka alkoin näyttää hyvältä hyppäämiseen parin laukka kierroksen jälkeen. Seuraavaksi Mori-moria ohjaamaan DD:n panketille ja hyppäämään sen. Hyppy onnistui hyvin vaikka DD lähtikin vähäsen liian kaukaa hyppyyn.
Nurmikentän vieressä oli pieni mäki jossa oli iso puunrunko. Selitin Mori-morille että, seuraavaksi tarkoitus olisi hypätä tämä este ensin ylämäkeen jonka jälkeen ylhäällä pitäsi tehdä suuri ympyrä ja tulla sama este myös alamäkeen. Ylämäkeen hypätessä ratsukko onnistui hyvin, mutta jouduin pyytämään Mori-moria tekemään kaksi ympyrää ylhäällä laukan nopeuttamiseksi. Alamäki este sujui myös hyvin vaikka DD ponnistiki taas vähän liian kaukaa. Teimme tämän tehtävän viellä uudestaan ja seuraavalla kerralla se sujuikin jo virheittä. Pyysin seuraavaksi että, menisimme ratsastaman kentälle loppu ravit ja käynnit.
Valmennus tiivistettynä meni melko hyvin, DD tarvitsee vaan ratsastajan joka uskaltaa ajaa sitä tarpeeksi eteenpäin. Näin Mori-mori tekikin, mutta tamma taisi olla vähän laiskalla tuulella.
02.06.2014 kouluvalmennus, valmensi yaren
Nyt se oli mori-mori raahannut kentälle pystyynkuolleen tamman. Ihan vain korjauksena, ettei se ulkonäkö, vaan se ratsastettavuus! Jos vain olisin voinut, olisin käynyt tökkäämässä Deedeen kylkeen sellaisen vetoavaimen, joita näki aina silloin tällöin lasten piirroselokuvissa. Tämä otus oli nimittäin taas niitä eteenpäinpotkittavia malleja, joilta ei voinut odottaa edes hurjimmissa unelmissaan nopeatempoisia askellajeja. Jo alkulämmittellessään Deedeetä, mori-mori joutui tekemään suuren työn saadakseen tummanruunikon raviin. Melkein kierros siinä menikin ennen kuin Deedee huokaisi raskaasti ja nosti verkkaisen ravin näyttäen siltä, että pää roikkuisi kohta niin alhaalla, että tamma kompastuisi siihen. Laukannosto ei sujunut yhtään sen paremmin ja mietinkin, kuinka paljon meillä menisi yliaikaa ennen kuin ratsukko olisi saanut suoritettua kaikki minun valmennukseen suunittelemani tehtävät. Lisätyt askellajit nyt olivat ihan arvatenkin sellaista, että eroa tuskin huomasi. Kiikutin jo heti alkumetreillä mori-morille raipan ja vaikka hän kuinka yritti silläkin herätellä tammaa, se vain tuntui vastustelevan sen ja apujen voimaa. Niin taivutukset kuin takaosakäännöskin meni tamman kompuroidessa omiin jalkoihinsa ja eihän se mikään yllätys ollut, että yhdessä vaiheessa se muksahti polvilleen ja sen selässä istuvalla naisella oli varmasti mukavaa tasapainoillessaan kömpelön neitokaisen selässä. Vastalaukan ollessa vuorossa, mori-mori oli kuin ihmeen kaupalla saanut Deedeehen jo hiukan enemmän eloa ja yllättäen laukka näytti jopa astetta vauhdikkaammalta. En tiedä, oliko se nyt mikään kovin suuri saavutus, jos edeltävä aste oli sekoitus laukkaraviaskelia, mutta edistystä sekin! Mori-mori ei kyllä kovin tyytyväiseltä vaikuttanut, heillä oli kuulemma ollut huomattavasti parempiakin päiviä, mutta ainakin minä tiesin, mihin takertua. Tosiasia kuitenkin oli, ettei laiskaan hevoseen saanut vauhtia muuten kuin vain ratsastamalla, vaikka senhän mori-mori taisi tietää jo ääneen sanomattakin.
11.05.2014 kouluvalmennus, valmensi Julle
Tänään valmennettavanani olivatkin mori ja DD. Kun mori oli sanonut DDn olevan täysiverinen, olin ajatellut tehtäväksi ehkäpä jotain vauhtia hillitsevää. Kun sitten näin ratsukon, tajusin ettei sitä tarvittu - DD näytti siltä että se haluaisi vain nukkua eikä työnteko kiinnostaisi yhtään. Niinpä heti alusta alkaen käskin morin laittaa tammaansa vauhtia. Alkuravit näyttivät aika katastrofaaliselta, kun hevonen näytti siltä että on joka toisella askeleella nurin. Sitkeällä pohkeiden ja raipan yhteistyöllä mori sai DDseen vähän eloa ja meno näyttikin heti paremmalta. Kun olimme verrytellyt kaikissa askellajeissa, siirryimme pääty-ympyrälle ja keskityimme ihan vain siihen että DD taipui hyvin. Aluksi meno oli aika kankeaa, mutta parin ympyrän jälkeen parani. Kun DD oli kunnolla taivuteltu molempiin suuntiin, käskin palata uralle. Teimme nyt tehtävää, jossa pitkät sivut piti mennä avoa, ennen kulmaa nostaa käynnistä laukka, lyhyelle sivulle ympyrä ja käyntiin heti kun pääsi takaisin uralle. Avot sujuivat ihan mukavasti, välillä DD ei meinannut jaksaa tehdä koko pitkää sivua vaan viimeiset askeleet oli kunnon laahaamista. Ensimmäinen laukannosto oli varsin huvittava, sillä DD hämmentyi laukasta niin että meinasi seota jaloissaan. mori sai kuitenkin hyvin laukan pyörimään, joten siinä ei pahemmin ongelmia ollut. Kun saimme muutaman erityisen hyvän avopätkän, vaihdoimme tehtävää. Pitkillä sivuilla lisättyä ravia, lyhyillä sivuilla kevyttä ravia. Tätä tehtävää saimmekin hioa ja kauan, sillä DDltä ei millään tuntunut löytyvän hyvää lisättyä ravia. Saatuamme edes muutaman hyvän askeleen jotain lisätyn ravin tapaista, kello näyttikin sen verran että oli aika ottaa loppuverryttelyt.
01.04.2014 estevalmennus, valmensi Noreen (VRL-05766)
Olin lupautunut pitämään morille ja hänen tummalle tammalleen Deelle estevalmennuksen. Ratsukon astellessa kentälle, tamma liikkui todella laiskasti eteenpäin, suoraan sanoen madellen kuin etana. Alkulämmittelyn aikana morilla on täysi työ saada tamma virkoamaan edes sen verran, että voimme lähteä esteitä ylittämään. Tamman laukka oli todella hidasta tai pikemminkin laiskaa. Kokeilimme aloittaa hyppäämisen pienellä 80cm esteellä, mutta mitä siitä nyt tuli, kun tamma pudotti puomin alas. mori joutui käyttämään Deen kanssa raippaa, mikäli se auttaisi lisäämään vauhtia. Tamma alkoi pikku hiljaa tekemään korkeampia hyppyjä, jolloin jopa puomit pysyivät paikoillaan. Laitoin ratsukon hyppäämään ainoastaan yksittäisiä esteitä, jotta saataisiin Dee virkistymään edes vähän. Kokeilimme nostaa estekorkeuden metriin, mutta tamma ei jaksanut nostaa jalkojaan ja seurauksena taas pudotus. Ratsukko toisti hypyn useaan otteeseen, mutta puomi tuli aina ryminällä alas. Valmennuksen lopuksi mori huokaisi helpotuksesta päästessään tamman selästä pois, sillä olihan hän joutunut tekemään paljon töitä, mutta aivan turhaan.
29.03.2014 kouluvalmennus, valmensi Enni
Olin lupautunut pitämään Morille ja hänen tammalleen Didille kouluvalmennuksen. Katselin kentän reunalta, kun ratsukko lämmitteli itsenäisesti. Didi näytti kyllä niin laiskalta, kuin vain olla ja voi. Valmennuksen aloitimme työstämällä lisättyä käyntiä. Halusin, että Didin askeleet olisivat reippaita, mutta silti hillittyjä ja kouluratsumaisia. Aluksi tästä ei tullut mitään. Didi vain löntysteli, eikä välittänyt Morin avuista. Vasta kun Mori läpsäytti hieman raipalla ja olkoi kunnolla, ja selkeästi lisäämään avuillaan käyntiä, Didikin ymmärsi jutun jujun. Siirryimme lisäämään ravia. Ensin tamma ei meinannut lähteä ravaamaan ollenkaan. Mori sai taas läpsiä raipalla oikein olan takaa, ennen kuin Didiin saatiin vauhtia. Ratsukon meno oli melko hidasta, mutta huomasin silti, kuinka Didin askeleet pitenivät lupaavasti. Loppuverryttelyiksi ravasimme voltteja.
21.11.2013 estevalmennus, valmensi Lissu T.
Katsellessani morin ja Deedeen matelemista -- verryttelemistä en voinut kuin ihmetellä, mistä ystäväni oli moisen pystyynkuolleen lahnan hankkinut. Täysiveritamma liikkui todella tahmeasti ja maahan sidotusti, takaosa laahasi ties miten paljon takana eikä Dee vahingossakaan työskennellyt kunnolla. mori koetti ratsastaa tammaa eteen, aktivoida sitä kaikin tavoin alkaen siirtymäharjoituksista ja päättyen mukareippaisiin laukkaympyröihin. Dee vain ei viitsinyt laukata kunnolla, ja kun ratsukko alkoi ottaa verryttelyhyppyjä ne olivat niin löysiä ja laiskoja, että tamma pudotti 70cm korkuisilla esteillä puomit alas. Raipasta tuli morin paras ystävä Deen aktivoinnissa, ja minä laitoin joka esteen ja taakse puomit. Kiitos raipan ja puomien Dee teki pidempiä ja hivenen korkeampia hyppyjä pitäen puomit ylhäällä. Laiska ja löysä Dee oli edelleen ja tuntui nukkuvan laukatessaan toooodella vaisua laukkaa.
mori ja Dee hyppäsivät muutamaa yksittäistä estettä, tarkoituksena saada Dee virkistymään sekä laukkaamaan ja hyppäämään kunnolla. Yritykseksi se jäi, ikävä kyllä; tamman kanssa päästiin hyppäämään metrin esteitä, mutta mokoma ei nostellut kinttujaan kunnolla eikä viitsinyt tehdä muutakaan. Täysiverisen hyppytekniikasta oli aika lailla mahdoton sanoa mitään, kun mitään tekniikkaa ei päässyt näkemään. Deellä kyllä on lihaksia, tiedä sitten miten ne on saatu aikaan - tänään tamma hyppäsi mahdollisimman selättömänä, hitaasta vauhdista ja puolivillaisella suorituksella. Valmennuksen lopuksi mori oli hiestä märkä koetettuaan saada tammaansa jotain eloa, mutta hevonen oli täysin kuiva ja nuokkui onnesta soikeana loppukäyntien aikana.
» Päiväkirja «
24.12.2014, kirjoitti omistaja
Joulumaastoon! Itse otin alleni Lontin, narrille annoin Bansheen ja Lissulle... DDn. No mitä? Lissu halusi aivan väkisin lähteä ponien kanssa täysiverisellä. Hehhehehee. Suuntasimme maastoon heti puolenpäivän aikaan, jotta olisimme takaisin ennen pimeää, meillä kun tuppaa tunnetusti maastoreissut venähtämään. Aurinko paistoi ja ilma oli muutenkin hyvä (=ei satanut lunta), joten päätimme ratsastaa laukkapätkän kautta. Välittömästi startissa Banshee karkasi ensimmäiseksi ja Lonti yritti pysyä naisen perässä. Ja sitten oli DD, joka hölkytteli perusletkeää laukkaansa jonon hännillä Lissun kirotessa tammaa alimpaan helvettiin. Mutta minähän annoin hänelle täysiverisen?
Joulumaastoon! Itse otin alleni Lontin, narrille annoin Bansheen ja Lissulle... DDn. No mitä? Lissu halusi aivan väkisin lähteä ponien kanssa täysiverisellä. Hehhehehee. Suuntasimme maastoon heti puolenpäivän aikaan, jotta olisimme takaisin ennen pimeää, meillä kun tuppaa tunnetusti maastoreissut venähtämään. Aurinko paistoi ja ilma oli muutenkin hyvä (=ei satanut lunta), joten päätimme ratsastaa laukkapätkän kautta. Välittömästi startissa Banshee karkasi ensimmäiseksi ja Lonti yritti pysyä naisen perässä. Ja sitten oli DD, joka hölkytteli perusletkeää laukkaansa jonon hännillä Lissun kirotessa tammaa alimpaan helvettiin. Mutta minähän annoin hänelle täysiverisen?