virtuaalihevonen, a sim game horse
Esme von Feigen "Esme"
Lewitzer (100%), tamma 143cm, rautias tobiano 9v, ikääntyy satunnaisesti s. 17.06.2013 (4v 04.08.2013) Rekisterinumero VH13-061-0118 Kasvattaja Stall Feigen Omistaja mori-mori (VRL-11325) Yleispainotus; he A / 90cm / 90cm (tuttari) |
Lewitzerneiti Esme on niitä umpikilttejä, herttaisia ja yritteliäitä tapauksia, joita ei voi olla rakastamatta. Aikuisten ja lasten unelmaponi on täydellinen halikaveri, luottoratsu ja kisapeli – Esme taipuu moneen menoon, ja jokainen hevosihminen saa kirjavasta tammasta irti jotain. Eläin- ja ihmisrakas Esme ei tekisi pahaa kärpäsellekään, eikä se koskaan edes kiukuttele. Inhottavatkin asiat se kohtaa puristamalla silmänsä tiukasti kiinni, kaiketi toivoen, että se mitä ei näe, ei tapahdu.
Hoitaessa tamma on rauhallinen luottoponi, jonka karsinan oven voi unohtaa auki kaikessa rauhassa. Itse asiassa lewitzer ei lähde mihinkään, vaikka sen pistäisi seisomaan käytävälle ja unohtaisi laittaa ketjut kiinni. Esme seistä nököttää paikoillaan vaikka maailman tappiin, jos siltä sitä pyytää. Uteliaana, seurallisena ponina tamma seurailee hoitajansa tekemisiä tarkoin, nauttii rapsutuksista ja onkin usein ylähuuli pitkällä, kun hoitaja malttaa rapsutella harjantyvestä. Jokainen hoitotoimenpide, pesemiset, eläinlääkärikäynnit ja kengitykset sujuvat ongelmitta, vaikkei Esme pidäkään esimerkiksi harjan nyppimisestä, raspauksista tai rokotuksista. Tamma kuitenkin sietää kaiken kiukuttelematta, ja ihmiset jaksavatkin hämmästellä, miten hyväluontoinen poni voi olla.
Taluttaessa tamma on vähän hitaanpuoleinen. Esmellä ei ole kiire mihinkään, ja se lönkytteleekin omaan, verkkaiseen tahtiinsa pää matalalla taluttajansa perässä, ellei sitä erikseen hoputa. Tamma on täydellinen käsiponi pikkulapsillekin moitteettoman käytöksensä ja ihmisrakkautensa vuoksi. Lastaaminen ja purkaminen sujuvat samaan, verkkaiseen tahtiin, matkustamisesta poni ei ole moksiskaan. Kaiken kaikkiaan Esme on hyvin helppo tapaus, joka tarjoaa hengähdystauon hieman haastavampien hevosten jälkeen.
Jokainen ratsastaja, oli taso mikä hyvänsä, löytää Esmestä mukavan harrastekaverin. Tamma sopisi mainiosti ratsastuskoulun luottoponiksi tai terapiaratsuksi tasaisuutensa ja rauhallisuutensa vuoksi, mutta löytyy kirjavasta kaasukin. Hitaasti lämpenevän tamman kanssa joutuu tekemään pitkät alkuverryttelyt, mikäli meinaa tosissaan treenata ja saada ponista kunnon liikettä irti. Pelkkä humputteleminen menee kylmiltäänkin, rennoilla maastoreissuilla lewitzer on lyömätön. Kun Esmellä on ratsastanut kunnon alkuverryttelyt (mikä yleensä tarkoittaa sitä, että ratsastaja on hikinen ja piipussa), tammasta saa irti vaikka ja mitä. Ponista tulee herkempi ja reaktiivisempi, askeleisiin tulee enemmän tahdikkuutta ja elastisuutta, ja nämä ominaisuudet yhdessä Esmen nöyryyden kanssa tekevät ponista lyömättömän treenikaverin vähän lajiin kuin lajiin.
Tamman liikkeet ovat tasaiset ja miellyttävät, joskaan eivät kovin näyttävät. Koululiikkeet poni kuitenkin suorittaa säännöllisesti ja niin hyvin kuin pystyy, vaikkei juuri sillä hetkellä huvittaisikaan. Esme tekee aina parhaansa, ja jos jostain tammaa voi kehua niin tasaisen varmoista, hyvistä suorituksista. Helppo A –tasoinen poni olisi pikkukisojen takuuvarma ruusukehai ja joka lapsen lempiponi, jos sen jonkun junnun ratsuksi myisi.
Esteillä, oli kyse rata- tai maastoesteistä, Esme on samanlainen lupsakka, hitaasti syttyvä tapaus kuin sileälläkin. Tamma vaatii perusteelliset verryttelyt, ja puomi- ja/tai kavalettitreeni ennen varsinaista hyppäämistä saa ponin nostamaan jalkojaan paremmin ja valmistautumaan tositoimiin. Esme on esteillä hieman automaattiponi, jonka kanssa riittää, kun ohjaa ponin esteeltä toiselle ja pitää huolen, ettei laukka hyydy. Tamman hyppytekniikka on vaatimaton, mutta esteillä on aina kunnon ilmavara ja poni on tarkka jaloistaan. Kieltoja tulee hyvin harvoin, koska lewitzer on niin miellyttämisenhaluinen, joten on ratsastajan tehtävä arvioida, kannattaako hyppyyn lähteä vai mennäänkö suosiolla ohi.
Kisoissa Esme on se pullaponi, joka nuokkuu paikoillaan. vaikka meno olisi millaista. Jännittynyt ilmapiiri ei tartu tammaan sitten millään, vaikka ratsastaja vapisisi kuin haavanlehti ja hoitaja järsisi kyntensä piloille. Esmen vahvuuksia onkin juuri sen hyvähermoisuus, ja nöyrä, yritteliäs luonne pelastaa hermostuneemman ratsastajan; Esme kyllä menee, tekee ja yrittää kaikkensa, kunhan ratsastaja saa annettua jonkinlaiset avut. Erityisen näyttävä suorittaja Esme ei ole, enemmänkin perusvarma puurtaja. Ainakin tamman kanssa tietää tehneensä tosissaan töitä, jos kunniakierrokselle päästään.
Hoitaessa tamma on rauhallinen luottoponi, jonka karsinan oven voi unohtaa auki kaikessa rauhassa. Itse asiassa lewitzer ei lähde mihinkään, vaikka sen pistäisi seisomaan käytävälle ja unohtaisi laittaa ketjut kiinni. Esme seistä nököttää paikoillaan vaikka maailman tappiin, jos siltä sitä pyytää. Uteliaana, seurallisena ponina tamma seurailee hoitajansa tekemisiä tarkoin, nauttii rapsutuksista ja onkin usein ylähuuli pitkällä, kun hoitaja malttaa rapsutella harjantyvestä. Jokainen hoitotoimenpide, pesemiset, eläinlääkärikäynnit ja kengitykset sujuvat ongelmitta, vaikkei Esme pidäkään esimerkiksi harjan nyppimisestä, raspauksista tai rokotuksista. Tamma kuitenkin sietää kaiken kiukuttelematta, ja ihmiset jaksavatkin hämmästellä, miten hyväluontoinen poni voi olla.
Taluttaessa tamma on vähän hitaanpuoleinen. Esmellä ei ole kiire mihinkään, ja se lönkytteleekin omaan, verkkaiseen tahtiinsa pää matalalla taluttajansa perässä, ellei sitä erikseen hoputa. Tamma on täydellinen käsiponi pikkulapsillekin moitteettoman käytöksensä ja ihmisrakkautensa vuoksi. Lastaaminen ja purkaminen sujuvat samaan, verkkaiseen tahtiin, matkustamisesta poni ei ole moksiskaan. Kaiken kaikkiaan Esme on hyvin helppo tapaus, joka tarjoaa hengähdystauon hieman haastavampien hevosten jälkeen.
Jokainen ratsastaja, oli taso mikä hyvänsä, löytää Esmestä mukavan harrastekaverin. Tamma sopisi mainiosti ratsastuskoulun luottoponiksi tai terapiaratsuksi tasaisuutensa ja rauhallisuutensa vuoksi, mutta löytyy kirjavasta kaasukin. Hitaasti lämpenevän tamman kanssa joutuu tekemään pitkät alkuverryttelyt, mikäli meinaa tosissaan treenata ja saada ponista kunnon liikettä irti. Pelkkä humputteleminen menee kylmiltäänkin, rennoilla maastoreissuilla lewitzer on lyömätön. Kun Esmellä on ratsastanut kunnon alkuverryttelyt (mikä yleensä tarkoittaa sitä, että ratsastaja on hikinen ja piipussa), tammasta saa irti vaikka ja mitä. Ponista tulee herkempi ja reaktiivisempi, askeleisiin tulee enemmän tahdikkuutta ja elastisuutta, ja nämä ominaisuudet yhdessä Esmen nöyryyden kanssa tekevät ponista lyömättömän treenikaverin vähän lajiin kuin lajiin.
Tamman liikkeet ovat tasaiset ja miellyttävät, joskaan eivät kovin näyttävät. Koululiikkeet poni kuitenkin suorittaa säännöllisesti ja niin hyvin kuin pystyy, vaikkei juuri sillä hetkellä huvittaisikaan. Esme tekee aina parhaansa, ja jos jostain tammaa voi kehua niin tasaisen varmoista, hyvistä suorituksista. Helppo A –tasoinen poni olisi pikkukisojen takuuvarma ruusukehai ja joka lapsen lempiponi, jos sen jonkun junnun ratsuksi myisi.
Esteillä, oli kyse rata- tai maastoesteistä, Esme on samanlainen lupsakka, hitaasti syttyvä tapaus kuin sileälläkin. Tamma vaatii perusteelliset verryttelyt, ja puomi- ja/tai kavalettitreeni ennen varsinaista hyppäämistä saa ponin nostamaan jalkojaan paremmin ja valmistautumaan tositoimiin. Esme on esteillä hieman automaattiponi, jonka kanssa riittää, kun ohjaa ponin esteeltä toiselle ja pitää huolen, ettei laukka hyydy. Tamman hyppytekniikka on vaatimaton, mutta esteillä on aina kunnon ilmavara ja poni on tarkka jaloistaan. Kieltoja tulee hyvin harvoin, koska lewitzer on niin miellyttämisenhaluinen, joten on ratsastajan tehtävä arvioida, kannattaako hyppyyn lähteä vai mennäänkö suosiolla ohi.
Kisoissa Esme on se pullaponi, joka nuokkuu paikoillaan. vaikka meno olisi millaista. Jännittynyt ilmapiiri ei tartu tammaan sitten millään, vaikka ratsastaja vapisisi kuin haavanlehti ja hoitaja järsisi kyntensä piloille. Esmen vahvuuksia onkin juuri sen hyvähermoisuus, ja nöyrä, yritteliäs luonne pelastaa hermostuneemman ratsastajan; Esme kyllä menee, tekee ja yrittää kaikkensa, kunhan ratsastaja saa annettua jonkinlaiset avut. Erityisen näyttävä suorittaja Esme ei ole, enemmänkin perusvarma puurtaja. Ainakin tamman kanssa tietää tehneensä tosissaan töitä, jos kunniakierrokselle päästään.
» Sukutaulu «
ii. Lognans Rigolet EVM lew, 147cm, rtkrj ie. Rosetta v. Kluft EVM lew, 148cm, mkrj ei. Rotfuchs EVM lew, 146cm, prtkrj ee. Silberspiegel EVM lew, 149cm, mkrj |
iii. Ados von Muhle
EVM lew iie. Hawaiias EVM lew iei. Midas EVM lew iee. Crianne EVM lew eii. Rivalto EVM lew eie. Chilla EVM lew eei. Secret EVM lew eee. Lodessa EVM lew |
» Jälkeläiset «
rotu-skp. Varsan nimi
s. 00.00.0000 i. Isäni nimi om. VRL-00000 |
» Kilpailukalenteri «
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset, voitot lihavoitu.
Kilpailut jaettu omille sivuilleen lajeittain, klikkaa auki.
Kilpailut jaettu omille sivuilleen lajeittain, klikkaa auki.
» Valmennukset «
23.01.2016 estevalmennus, valmensi Minja
Olin tutustunut uuteen tehtävään ja innostunut siitä aivan kympillä. Niinpä mori ja Esme pääsivät myös tutustumaan kyseiseen tehtävään tänään. Kentällä minua vastassa oli tuttu pari, joka hoiti jo hyvää vauhtia alkuverryttelyjä. Tällä kertaa mori oli raahannut kentälle puomeja, joita tämä ratsasti tamman kanssa. Aloin kasaamaan tehtävääni kentän keskelle ja sain morilta hieman ihmetteleviä katseita. En kuitenkaan halunnut paljastaa yllätystäni vielä, joten jatkoin salamyhkäistä rakenteluani välittämättä ratsastajan ja ponin hämmästelyistä.
Päivän tehtävä kulki nimellä Hannun vaakuna. Tehtävässä oli tarkoitus ratsastaa kyseisen vaakunan muotoista reittiä ja keskellä on neljä estettä sijoitettu ns. ristin muotoon. Koska en vielä ollut itse ehtinyt tehtävää testata, aloitimme koko homman puomeilla. Pari sekoamista ratsastettavan reitin kanssa ilmeni, mutta pienen harjoittelun jälkeen jäi kuvio hyvin valmennettavani muistiin. Kun vaakuna oli otettu haltuun ravipuomeilla, tehtiin sama vielä laukassa. Poni tuppasi alkuun olemaan hieman vinossa ennen ja jälkeen puomin, mutta tilanne korjaantui kun huomautin asiasta moria. Kun laukkapuomitkaan ei tuottanut enää ongelmia, kävin nostamassa jokaisen puomin mataliksi esteiksi. Tehtävä, jota pidin kovin hankalana, ei tuottanut morille ja Esmelle mitään ongelmia. Suunnan muutoksen ja parin hypyn jälkeen nostin esteet n. 50cm korkuisiksi ja Esme alkoi selvästi innostua hommasta aina vain enemmän. Parin hypyn jälkeen sekä tiet, että itse hypyt alkoivat oleman niin hyviä, että annoin parille luvan loppuverryttelyihin. Tiedustelin morin mielipidettä tehtävästä ja sain siitä positiivista palautetta. Pakkohan sitä on siis itsekkin kokeilla!
17.01.2016 estevalmennus, valmensi Minja
Tällä kertaa valmennettavanani oli ennestään tuttu mori ja tämän lewitzer Esme. Odotin valmennusta melko kauhun sekasin tuntein, sillä viime kerralla vieraillessani täällä valmentajana, oli minua vastassa patalaiska täysiverinen ja lopeen uupunut mori. Saapuessani kentälle, odotti siellä melko iloinen yllätys - mori oli aiemmin varoittanut, että Esme syttyy hieman hitaasti ja vaatii pitkät alkuverryttelyt, mutta ponihan sentään liikkui omin voimin eteenpäin! Loistavaa! Rakentelin kentälle esteitä, joita käyttäisimme tämän päivän harjoituksissa, seuraillen samalla ratsukon työskentelyä. Kun ratsukko viimein siirtyi käyntiin, olimme pikku hiljaa valmiita aloittelemaan.
Tätä paria aioin kiusata yhdellä suosikkiharjoituksistani, jumppasarjoilla. Aloitimme tehtävän tulemalla laukassa kolmen esteen jumppasarjaa, jotka olin laskenut puomeiksi. Tarkoitus oli alkuun saada Esme kunnolla hereille, jotta jumppasarja onnistuisi myös estekorkeudessa. Ensimmäisellä yrityksellä puomit vain kolisi, sillä poni ei meinannut muistaa nostaa kinttujaan tarpeeksi ja laukkakin oli hieman laahaavaa. Ohjeistin moria kiinnittämään huomiota siihen, että laukka on sujuvaa ja seuraavalla yrityksellä puomit sujui mallikkaasti. Parin toiston jälkeen vaihdoimme suuntaa ja suoritimme samaa harjoitusta vielä pariin otteeseen. Nostin puomit hieman irti maasta ja annoin parin tulla samaa tehtävää pienillä esteillä. Tällä kertaa Esme nosti ensi yrittämästä lähtien jalkojaan tarpeeksi ja meno näytti erittäin mallikkaalta. Muutaman toiston jälkeen annoin morille luvan kävellä tamman kanssa hetken, sillä välin itse korotin puomeja esteiksi. Loppuvalmennuksen ajan tahkosimme jumppasarjaa melko pienillä korkeuksilla, sillä jostain syystä tamma ei meinannut saada pienintäkään voimaa hyppyihin, jolloin sarjan kaksi viimeistä osaa hädin tuskin edes onnistui. Loppu viimein mori sai kuitenkin Esmen aktivoitumaan ja tehtävä alkoi näyttää jo lähes ammattilaisen tekemältä, joten siihen oli hyvä lopettaa.
07.01.2016 estevalmennus, valmensi Naxu
Kirjava lewitzertamma ja mori-mori verryttelivät maneesissa kun saavuin sinne rakentamaan valmennukseen sopivia estetehtäviä. Tervehdin ratsukkoa ja mori sanoi heti, että Esme tarvitsisi pieniä esteitä ennen varsinaisia tehtäviä, joten lupauduin kasaamaan toiselle pitkälle sivulla kaksi ristikkoa. Ratsukko oli verrytellyt jo ennen tuloani jonkun aikaa, ettei valmennuksen ajasta olisi ollut pois aika, jolloin Esme verryteltiin. Tamma tarvitsi kuulemma pitkät alkuverryttelyt, joten sain koota maneesiin ihan rauhassa radan ja seurata sitten Esmen hyppytekniikkaa verryttelyesteillä. Mori käveli vähän aikaa kun oli saanut verryteltyä tammansa.
Kerroin ensimmäiseksi tehtäväksi esteisiin tutustumisen ja niiden hyppäämisen yksi kerrallaan, jotta reitit tulisivat tutuiksi. Rataan sisältyi seitsemän estettä, joista yksi tultiin kaksi kertaa radan aikana. Esme vaikutti hyvin rauhalliselta ja se hyppäsi pienten pystyjen yli innokkaasti. Kerran meinasi ponin tasapaino järkkyä vasemmalle, mutta sinnikkäästi se tasapainotteli mori selässään seuraavan esteen luokse. Kun kaikki esteet oli koluttu läpi nostin esteitä hieman ja kerroin esteiden järjestyksen radassa.
Sitten ratsukko lähti hyppäämään rataa rennolla meiningillä ja mukavassa laukassa. Esme teki työtä käskettyä ja hyppäsi tasaisen varmasti jokaisen esteen yli hetkeäkään epäröimättä. Raippaa poni ei tarvinnut eikä sitä tarvinnut hoputtaa, koska se lisäsi itse vauhtia jos meinasi vahingossa hidastella. Nostin esteitä jokaisen radan jälkeen jonkin verran ja aina ratsukko suoritti esteet normaalisti tasaisella vauhdilla. 90cm esteetkin sujuivat moitteettomasti.
Siirryimme hyppäämään neljän ponilaukan kaksoissarjaa toiselle pitkälle sivuille verryttelyiden ristikoiden kohdalle. Mori sai laukanlaskutehtävän omakseen kun Esme kuitenkin menisi niin nätisti. Pystyt olivat 60cm korkeita ja siitä lähdettiin nostamaan. Ideana oli tulla neljällä ponilaukka-askeleella, mutta Esmen laukkojen määrät heittelivät kolmen ja viiden välillä. Vaikka esteet nousivat pysyivät määrät samoina. Lopulta esteiden korkeus oli 100cm ja molemmat menivät puhtaasti yli. Päätimme lopetella valmennuksen tähän onnistumiseen, joten ratsukko siirtyi loppuverryttelyihin ja minä kannoin esteet takaisin varastoon. Kiitos teille!
03.09.2013 kouluvalmennus, valmensi Uppe
"Pohje, pohje! Näpäytä jo raipalla!" sain huudella jo valmennuksen alkuvaiheessa, kun Esme ei tuntunut vastaavan ratsastajan apuihin ollenkaan. Sain kuitenkin yllättyä alkuverryttelyiden jälkeen, sillä Esme alkoi hitaasti mutta varmasti innostua ja ratsastajakin rentoutui huomatessaan hevosen vastaavan apuihin täsmällisesti.
Valmennus käytettiin fiilaamalla suoralla uralla vastalaukkaa ja harjoiteltiin vähän väistöjäkin. Aluksi ratsukko sai näyttää taitonsa niin vastalaukan kuin raviväistöjenkin osalta. Kun olin antanut pari vinkkiä kumpaankin suoritukseen, aloitettiin tehtävä, jossa toinen pitkä sivu laukattiin vastalaukassa hieman uran sisäpuolella ja toinen pitkä sivu väistettiin ravissa keskihalkaisijalle ja siitä takaisin uralle. Lyhyiden sivujen keskellä tehtävänä oli pysähdys ja sujuva siirtyminen raviin/laukkaan.
Ratsukko pisti selvästi parastaan ja meno näytti kyllä sen mukaiselta. Väistöt olivat tarkkoja, hevonen kuuliaisena kuskin alla ja ravin tempo säilyi koko tehtävän ajan. Vastalaukka nousi kuten pitikin ja jatkui tasaisesti päätyyn asti. Pysähdyksistä tapahtuneet siirtymät sujuivat myös ongelmitta.
Olimme ratsastajan kanssa hyvin tyyytyväisiä suorituksiin, joten päätimme jättää tehtävät tähän ja jatkaa loppuverrytteilyihin. Itsenäisesti ratsukko voisi vaikeuttaa harjoitusta lisäämällä siirtymisiä niin väistön kuin vastalaukankin väliin. Tämä vaatii kuitenkin sekä ratsastajalta että hevoselta ensiluokkaista keskittymistä tehtävään.
Olin tutustunut uuteen tehtävään ja innostunut siitä aivan kympillä. Niinpä mori ja Esme pääsivät myös tutustumaan kyseiseen tehtävään tänään. Kentällä minua vastassa oli tuttu pari, joka hoiti jo hyvää vauhtia alkuverryttelyjä. Tällä kertaa mori oli raahannut kentälle puomeja, joita tämä ratsasti tamman kanssa. Aloin kasaamaan tehtävääni kentän keskelle ja sain morilta hieman ihmetteleviä katseita. En kuitenkaan halunnut paljastaa yllätystäni vielä, joten jatkoin salamyhkäistä rakenteluani välittämättä ratsastajan ja ponin hämmästelyistä.
Päivän tehtävä kulki nimellä Hannun vaakuna. Tehtävässä oli tarkoitus ratsastaa kyseisen vaakunan muotoista reittiä ja keskellä on neljä estettä sijoitettu ns. ristin muotoon. Koska en vielä ollut itse ehtinyt tehtävää testata, aloitimme koko homman puomeilla. Pari sekoamista ratsastettavan reitin kanssa ilmeni, mutta pienen harjoittelun jälkeen jäi kuvio hyvin valmennettavani muistiin. Kun vaakuna oli otettu haltuun ravipuomeilla, tehtiin sama vielä laukassa. Poni tuppasi alkuun olemaan hieman vinossa ennen ja jälkeen puomin, mutta tilanne korjaantui kun huomautin asiasta moria. Kun laukkapuomitkaan ei tuottanut enää ongelmia, kävin nostamassa jokaisen puomin mataliksi esteiksi. Tehtävä, jota pidin kovin hankalana, ei tuottanut morille ja Esmelle mitään ongelmia. Suunnan muutoksen ja parin hypyn jälkeen nostin esteet n. 50cm korkuisiksi ja Esme alkoi selvästi innostua hommasta aina vain enemmän. Parin hypyn jälkeen sekä tiet, että itse hypyt alkoivat oleman niin hyviä, että annoin parille luvan loppuverryttelyihin. Tiedustelin morin mielipidettä tehtävästä ja sain siitä positiivista palautetta. Pakkohan sitä on siis itsekkin kokeilla!
17.01.2016 estevalmennus, valmensi Minja
Tällä kertaa valmennettavanani oli ennestään tuttu mori ja tämän lewitzer Esme. Odotin valmennusta melko kauhun sekasin tuntein, sillä viime kerralla vieraillessani täällä valmentajana, oli minua vastassa patalaiska täysiverinen ja lopeen uupunut mori. Saapuessani kentälle, odotti siellä melko iloinen yllätys - mori oli aiemmin varoittanut, että Esme syttyy hieman hitaasti ja vaatii pitkät alkuverryttelyt, mutta ponihan sentään liikkui omin voimin eteenpäin! Loistavaa! Rakentelin kentälle esteitä, joita käyttäisimme tämän päivän harjoituksissa, seuraillen samalla ratsukon työskentelyä. Kun ratsukko viimein siirtyi käyntiin, olimme pikku hiljaa valmiita aloittelemaan.
Tätä paria aioin kiusata yhdellä suosikkiharjoituksistani, jumppasarjoilla. Aloitimme tehtävän tulemalla laukassa kolmen esteen jumppasarjaa, jotka olin laskenut puomeiksi. Tarkoitus oli alkuun saada Esme kunnolla hereille, jotta jumppasarja onnistuisi myös estekorkeudessa. Ensimmäisellä yrityksellä puomit vain kolisi, sillä poni ei meinannut muistaa nostaa kinttujaan tarpeeksi ja laukkakin oli hieman laahaavaa. Ohjeistin moria kiinnittämään huomiota siihen, että laukka on sujuvaa ja seuraavalla yrityksellä puomit sujui mallikkaasti. Parin toiston jälkeen vaihdoimme suuntaa ja suoritimme samaa harjoitusta vielä pariin otteeseen. Nostin puomit hieman irti maasta ja annoin parin tulla samaa tehtävää pienillä esteillä. Tällä kertaa Esme nosti ensi yrittämästä lähtien jalkojaan tarpeeksi ja meno näytti erittäin mallikkaalta. Muutaman toiston jälkeen annoin morille luvan kävellä tamman kanssa hetken, sillä välin itse korotin puomeja esteiksi. Loppuvalmennuksen ajan tahkosimme jumppasarjaa melko pienillä korkeuksilla, sillä jostain syystä tamma ei meinannut saada pienintäkään voimaa hyppyihin, jolloin sarjan kaksi viimeistä osaa hädin tuskin edes onnistui. Loppu viimein mori sai kuitenkin Esmen aktivoitumaan ja tehtävä alkoi näyttää jo lähes ammattilaisen tekemältä, joten siihen oli hyvä lopettaa.
07.01.2016 estevalmennus, valmensi Naxu
Kirjava lewitzertamma ja mori-mori verryttelivät maneesissa kun saavuin sinne rakentamaan valmennukseen sopivia estetehtäviä. Tervehdin ratsukkoa ja mori sanoi heti, että Esme tarvitsisi pieniä esteitä ennen varsinaisia tehtäviä, joten lupauduin kasaamaan toiselle pitkälle sivulla kaksi ristikkoa. Ratsukko oli verrytellyt jo ennen tuloani jonkun aikaa, ettei valmennuksen ajasta olisi ollut pois aika, jolloin Esme verryteltiin. Tamma tarvitsi kuulemma pitkät alkuverryttelyt, joten sain koota maneesiin ihan rauhassa radan ja seurata sitten Esmen hyppytekniikkaa verryttelyesteillä. Mori käveli vähän aikaa kun oli saanut verryteltyä tammansa.
Kerroin ensimmäiseksi tehtäväksi esteisiin tutustumisen ja niiden hyppäämisen yksi kerrallaan, jotta reitit tulisivat tutuiksi. Rataan sisältyi seitsemän estettä, joista yksi tultiin kaksi kertaa radan aikana. Esme vaikutti hyvin rauhalliselta ja se hyppäsi pienten pystyjen yli innokkaasti. Kerran meinasi ponin tasapaino järkkyä vasemmalle, mutta sinnikkäästi se tasapainotteli mori selässään seuraavan esteen luokse. Kun kaikki esteet oli koluttu läpi nostin esteitä hieman ja kerroin esteiden järjestyksen radassa.
Sitten ratsukko lähti hyppäämään rataa rennolla meiningillä ja mukavassa laukassa. Esme teki työtä käskettyä ja hyppäsi tasaisen varmasti jokaisen esteen yli hetkeäkään epäröimättä. Raippaa poni ei tarvinnut eikä sitä tarvinnut hoputtaa, koska se lisäsi itse vauhtia jos meinasi vahingossa hidastella. Nostin esteitä jokaisen radan jälkeen jonkin verran ja aina ratsukko suoritti esteet normaalisti tasaisella vauhdilla. 90cm esteetkin sujuivat moitteettomasti.
Siirryimme hyppäämään neljän ponilaukan kaksoissarjaa toiselle pitkälle sivuille verryttelyiden ristikoiden kohdalle. Mori sai laukanlaskutehtävän omakseen kun Esme kuitenkin menisi niin nätisti. Pystyt olivat 60cm korkeita ja siitä lähdettiin nostamaan. Ideana oli tulla neljällä ponilaukka-askeleella, mutta Esmen laukkojen määrät heittelivät kolmen ja viiden välillä. Vaikka esteet nousivat pysyivät määrät samoina. Lopulta esteiden korkeus oli 100cm ja molemmat menivät puhtaasti yli. Päätimme lopetella valmennuksen tähän onnistumiseen, joten ratsukko siirtyi loppuverryttelyihin ja minä kannoin esteet takaisin varastoon. Kiitos teille!
03.09.2013 kouluvalmennus, valmensi Uppe
"Pohje, pohje! Näpäytä jo raipalla!" sain huudella jo valmennuksen alkuvaiheessa, kun Esme ei tuntunut vastaavan ratsastajan apuihin ollenkaan. Sain kuitenkin yllättyä alkuverryttelyiden jälkeen, sillä Esme alkoi hitaasti mutta varmasti innostua ja ratsastajakin rentoutui huomatessaan hevosen vastaavan apuihin täsmällisesti.
Valmennus käytettiin fiilaamalla suoralla uralla vastalaukkaa ja harjoiteltiin vähän väistöjäkin. Aluksi ratsukko sai näyttää taitonsa niin vastalaukan kuin raviväistöjenkin osalta. Kun olin antanut pari vinkkiä kumpaankin suoritukseen, aloitettiin tehtävä, jossa toinen pitkä sivu laukattiin vastalaukassa hieman uran sisäpuolella ja toinen pitkä sivu väistettiin ravissa keskihalkaisijalle ja siitä takaisin uralle. Lyhyiden sivujen keskellä tehtävänä oli pysähdys ja sujuva siirtyminen raviin/laukkaan.
Ratsukko pisti selvästi parastaan ja meno näytti kyllä sen mukaiselta. Väistöt olivat tarkkoja, hevonen kuuliaisena kuskin alla ja ravin tempo säilyi koko tehtävän ajan. Vastalaukka nousi kuten pitikin ja jatkui tasaisesti päätyyn asti. Pysähdyksistä tapahtuneet siirtymät sujuivat myös ongelmitta.
Olimme ratsastajan kanssa hyvin tyyytyväisiä suorituksiin, joten päätimme jättää tehtävät tähän ja jatkaa loppuverrytteilyihin. Itsenäisesti ratsukko voisi vaikeuttaa harjoitusta lisäämällä siirtymisiä niin väistön kuin vastalaukankin väliin. Tämä vaatii kuitenkin sekä ratsastajalta että hevoselta ensiluokkaista keskittymistä tehtävään.
» Päiväkirja «
04.03.2014, kirjoitti omistaja
Talliimme saapui tänään jälleen yksi lehmäponi, kun lewitzertamma Esme muutti meille Greenbrieristä. Kirjavat ponit sinänsä ovat meille tuttuja kauhukakaroidemme Missin, Neeran ja Puuman kautta, mutta lewitzer on aivan uusi tuttavuus. Ja Esmeä en kyllä samalle laitumelle tuon kolmikon kanssa laske, oppii pian huonoille tavoille. Tarhatkoon alkuun vaikkapa Noran kanssa.
Jokatapauksessa tamma tuntuu kotiutuvan varsin hyvin ja toivon mukaan pääsemme aloittamaan treenaamisen (ja kisaamisen!) mahdollisimman pian. Tämä päivä vietettiin lähinnä tutustumalla talliin ja lähialueisiin maastakäsin, pitää kinuta vaikka naapurin tyttö Gina mukaan ensimmäiselle maastoreissulle. Odotan innolla!
Talliimme saapui tänään jälleen yksi lehmäponi, kun lewitzertamma Esme muutti meille Greenbrieristä. Kirjavat ponit sinänsä ovat meille tuttuja kauhukakaroidemme Missin, Neeran ja Puuman kautta, mutta lewitzer on aivan uusi tuttavuus. Ja Esmeä en kyllä samalle laitumelle tuon kolmikon kanssa laske, oppii pian huonoille tavoille. Tarhatkoon alkuun vaikkapa Noran kanssa.
Jokatapauksessa tamma tuntuu kotiutuvan varsin hyvin ja toivon mukaan pääsemme aloittamaan treenaamisen (ja kisaamisen!) mahdollisimman pian. Tämä päivä vietettiin lähinnä tutustumalla talliin ja lähialueisiin maastakäsin, pitää kinuta vaikka naapurin tyttö Gina mukaan ensimmäiselle maastoreissulle. Odotan innolla!