FINK V.D. LINDEWITT
saksalainen ratsuponi (50%), ori
147cm, musta tobiano 12v, ikääntyy satunnaisesti s. 05.05.2014 (3v 26.09.2014) |
Kaksivärinen ja kivasukuinen (ainakin omaan silmääni) Fink on kyllä ehdoton mamman kultapoju. En sitten tiedä onko tämä mamman suosio noussut Finkillä päähän, koska se selkeästi pitää itseään muita parempana. Kovasti se yrittää tarhassa Sillille isotella, vaikka raukkaparka ei edes välitä. Ihmisiä ori sentään tottelee ihan suhteellisen hyvin, vaikka välillä se uppiniskaisesti on eri mieltä mihin suuntaan mennään. Kun ori ei saa tahtoaan läpi, ottaa se keinokseen mahtavat itkupotkuraivarit vaikka keskellä kilpailupaikan käsihevosaluetta. Fink tahtoo olla vähän ärtsy karsinassa, ja se ei irvistelyltään tahdo kuunnella käskyjä, vaan jämähtää paikalleen ja uhkaa hienolla purukalustollaan jos joku yrittää häntä siirtää.
Fink on enimmäkseen oman tiensä kulkija, eikä kaipaa kavereita rinnalleen. Ori viihtyy tarhassa ja trailerissa parhaiten yksin; Lenny taitaa olla ainoa tallissa seisova poni, jonka ori hyväksyy rinnalleen. Traileriin Fink menee nätisti, kunhan se on ensin osoittanut mieltään ja laittanut vähän hanttiin. Jos kaveri matkustaa mukana, Fink suostuu tulemaan vasta viimeisenä traileriin sisälle. Kilpailupaikalla ori kuitenkin viihtyy enemmän trailerin sisällä kuin sen ulkopuolella, sillä se ei oikein tykkää sen ympärillä olevasta hevoslaumasta. Muutenkin muihin hevosiin kannattaa pitää reilu turvaväli, ettei vain jollain ole kohta kavion kuva naamassa.
Ratsuna Fink on alkuun hyvinkin tahmea. Joskus se tykkää keksiä jotain pientä tekemistä itselleen ja samalla kokeilla ratsastajan kärsivällisyyttä shetlanninponimaisella käytöksellään. Kun Finkiin saa jotain tuntumaa ja avut läpi, se omaa mukavat ja tarpeen tullen näyttävät askeleet. Suustaan ori tahtoo olla kova, ja välillä saa tehdä kunnolla töitä, että sen saa hyväksymään kuolaintuntuman ja kuuntelemaan pidätteitä. Puomeja voi korottaa reippaasti metrin yläpuolelle, sillä ponilta löytyy halua ja jalkavoimaa hyppäämiseen. Radalla Fink vaikuttaakin ihan eri hevoselta, sillä se on ratsastajan kanssa ihan täysillä suorituksessa mukana - joskus ehkä vähän liikaa. Itkupotkuraivareita ei estepuolella Finkin kohdalla näe, ellei se onnistu pudottamaan puomia. Ratsastaja saakin siinä sitten yrittää rauhoitella ponia ja vakuuttaa ettei se haittaa. Fink on innokas näyttämään vauhtiaan myös maastossa; orille on ihan se ja sama millaisella pohjalla mennään, kunhan saa laukata niin kovaa kuin sielu sietää. Maastossa ori on positiivisesti virkeämpi, ja se antaa ratsastajallensakin lepoa uppiniskaisuudestaan.
Luonteen © VRL-11523
Fink on enimmäkseen oman tiensä kulkija, eikä kaipaa kavereita rinnalleen. Ori viihtyy tarhassa ja trailerissa parhaiten yksin; Lenny taitaa olla ainoa tallissa seisova poni, jonka ori hyväksyy rinnalleen. Traileriin Fink menee nätisti, kunhan se on ensin osoittanut mieltään ja laittanut vähän hanttiin. Jos kaveri matkustaa mukana, Fink suostuu tulemaan vasta viimeisenä traileriin sisälle. Kilpailupaikalla ori kuitenkin viihtyy enemmän trailerin sisällä kuin sen ulkopuolella, sillä se ei oikein tykkää sen ympärillä olevasta hevoslaumasta. Muutenkin muihin hevosiin kannattaa pitää reilu turvaväli, ettei vain jollain ole kohta kavion kuva naamassa.
Ratsuna Fink on alkuun hyvinkin tahmea. Joskus se tykkää keksiä jotain pientä tekemistä itselleen ja samalla kokeilla ratsastajan kärsivällisyyttä shetlanninponimaisella käytöksellään. Kun Finkiin saa jotain tuntumaa ja avut läpi, se omaa mukavat ja tarpeen tullen näyttävät askeleet. Suustaan ori tahtoo olla kova, ja välillä saa tehdä kunnolla töitä, että sen saa hyväksymään kuolaintuntuman ja kuuntelemaan pidätteitä. Puomeja voi korottaa reippaasti metrin yläpuolelle, sillä ponilta löytyy halua ja jalkavoimaa hyppäämiseen. Radalla Fink vaikuttaakin ihan eri hevoselta, sillä se on ratsastajan kanssa ihan täysillä suorituksessa mukana - joskus ehkä vähän liikaa. Itkupotkuraivareita ei estepuolella Finkin kohdalla näe, ellei se onnistu pudottamaan puomia. Ratsastaja saakin siinä sitten yrittää rauhoitella ponia ja vakuuttaa ettei se haittaa. Fink on innokas näyttämään vauhtiaan myös maastossa; orille on ihan se ja sama millaisella pohjalla mennään, kunhan saa laukata niin kovaa kuin sielu sietää. Maastossa ori on positiivisesti virkeämpi, ja se antaa ratsastajallensakin lepoa uppiniskaisuudestaan.
Luonteen © VRL-11523
SUKUTAULU
i. Zahlia Firestone EVM xx, 160cm, m e. India v.d. Lindewitt EVM lew, 143cm, rtkrj |
ii. Zahlia Throw That Rock EVM xx, 163cm, mrn ie. Zahlia Claustrophobic EVM xx, 157cm, m ei. Real Diamonds Are Expensive EVM lew, 146cm, rnkrj ee. Mint v.d. Lindewitt EVM lew, 143cm, mkrj |
iii. Rockabilly
EVM xx iie. Zahlia Fiona EVM xx iei. Fittingroom EVM xx iee. Astrophobic EVM xx eii. Bilbo's Journey EVM lew eie. Jillian EVM lew eei. Hitthatbrake EVM lew eee. Blonde Riot EVM lew |
Isä Zahlia Firestone on musta englannintäysiveriori, joka on tehnyt hienoa esteratsun uraa Saksassa ja Sveitsissä. Firestone on herkästi kuumuva tapaus, ja on vaihtanut ratsastajaa kiitettävästi haastavuutensa takia. Ori on kisannut kansallisessa tasolla 150cm luokissa menestyen sekä startannut myös muutaman 160cm luokan sijoittumatta. Sveitsissä Firestone ja orin silloinen ratsastaja pääsivät starttaamaan myös muutamia 150cm kansainvälisiä luokkia, joka kuitenkin jäi lyhyeen orin vaihdettua taas omistajaa. Firestone on saanut kisauransa aikana ja sen päätyttyä jälkikasvua useamman varsan verran. Ori periyttää jälkikasvuilleen tummaa väriään ja kykyjä estepuolelle.
Isänisä Zahlia Throw That Rock oli mustanruunikko englannintäysiveriori, joka teki kenttähevosen uraa Englannissa itse kasvattajansa omistamana ja ratsastamana koko sen elin ajan. Ori kilpaili myös estepuolella keräten muutamia sijoituksia. Kenttäpuolella ori pääsi loistamaan maasto-osuudessa kestävyytensä ja matkaavoittavan laukkansa ansiosta, mutta jäi muiden varjoon kouluaitojen sisäpuolella. Ennen kenttäuraa orista yritettiin tehdä laukkuria, mistä se monen yrityksen jälkeen siirrettiin kenttäpuolelle. Isänisänisä Rockabilly oli menestynyt englannintäysiveriori laukkapuolella. Rockabilly pääsi kasvattajansa Hall Of Fame –seinälle ansaitessaan kiitettävän summan rahaa Yhdysvalloissa. Kasvattajan harmiksi orin ura jäi kuitenkin lyhyeen sen loukattua jalkansa, eikä koskaan päässyt tekemään comebackia. Rockabilly jätti jälkeensä kuitenkin hienoja laukka-, este- ja kenttävarsoja. Isänisänemä Zahlia Fiona oli silmiin pistävä näky laukkaradoilla kimon värityksensä ansiosta. Tämä englannintäysiveritamma keräsi kymmenkunta sijoitusta muutaman voiton lisäksi, jonka jälkeen se siirtyi kokonaan jalostuskäyttöön. Sympaattinen tamma oli monen ihmisen ihailun kohde ennen menehtymistään. Isänemä Zahlia Claustrophobic oli musta englannintäysiveritamma suku täynnä pelkästään estetäysiverisiä. Tamman estesuku on isänsä puolelta hyvin menestynyt, ja menestystä odotettiin myös tältä yksilöltä, joka ei monenkaan vuoden jälkeen täyttänyt odotuksia keräten sijoituksia vain 120cm luokista. Kun tamman esteura ei miellyttänyt englantilasta omistajaa, se myytiin Saksaan, jossa se sai useita hyvärakenteisia estevarsoja. Isänemänisä Fittingroom oli sukunsa yksi kultakimpaleista; ori ylsi taidoillaan kisaamaan muutamia luokkia kansainvälisissä kilpailuissa, ja näki paljon maailmaa englantilaisen ratsastajansa kanssa jättäen jälkeläisiä myös muihin maanosiin. Fittingroom oli lähes ihanteellinen luonteeltaan; helppo käsitellä ja kuljettaa, yhteistyönhalua ja rohkeutta löytyi ylittämään myös erikoisempia esteitä. Jälkeläisilleen Fittingroom periytti erityisesti rohkeaa luonnetta ja miellyttämisen halua. Isänemänemä Astrophobic oli yhden varsan ja lyhyen kilpailu-uran ihme. Tamma ehti tehdä esteuraa Englannissa ennen vakavaa kaatumistaan esteradalla ja jalan murtumista. Eläinlääkärin todetessa, ettei jalasta saa enää entistä ja esteura jäi siihen, tamma jouduttiin lopettamaan jo yhdentoista vuoden iässä. Sukuselvityksen © VRL-11523 |
Emä India v.d. Lindewitt on rautiaankirjava lewitzertamma, joka toimi valmennusponina Frans Lindewittin valmennustallilla ennen eläkepäiviään. India on leppoisa ja mukava tamma, joka sopi hyvin opetusponiksi ja ensimmäiseksi kisaponiksi useammalle nuorelle ratsastajalle. India oli luotettava ja helppo käsiteltävä myös kisapaikalla. Tamma keräsikin luottoponin mainetta ja vei ratsastajansa aina maaliin asti päästen myös palkintosijoille silloin tällöin. Nykyään India toimii kasvattajallaan lähinnä siitosponina, toimien satunnaisesti myös opetusponina koulupuolella.
Emänisä Real Diamonds Are Expensive oli ruunikonkirjava lewitzerori ja kisakentillä kuuluisa hieman kurittomasta luonteestaan. Diamond heittelikin ahkerasti useampia ratsastajia alas esteradoilla ja vain harvoin pääsi radan kunnialla maaliin asti sinnikkäiden ratsastajien kanssa – ja silloin aina palkintosijoille päästen. Diamond oli vikkelä ja reipas jaloistaan tehden hienoja uusintaratoja, jotka turhan usein kuitenkin keskeytyivät pukkisarjoihin ja ratsastajan tippumiseen. Emänisänisä Bilbo’s Journey oli The Hobbit –kirjan mukaan nimetty lewitzerori. Bilbo oli energinen esteponi joka vaihtoi omistajaa kuin sukkia lapsiratsastajalta toiselle pienen kokonsa vuoksi. Bilbo ei kuitenkaan ollut mikään helppo, vaan opetti ratsastajilleen sen, että siellä selässä pitää tehdäkin jotain. Tästä oripojasta syntyi pelkkiä orivarsoja sen eliniän aikana, ja kaikille se periytti vikkelyyttä ja kykyä esteradoille. Emänisänemä Jillian oli rauhallisempi lewitzertamma ja toimi kilpauransa jälkeen ratsastuskoulun opetusponina. Tamma kiersi useita kenttäratsastuskilpailuja ja nappasi useita ruusukkeita silloisen ratsastajansa kanssa. Ratsastuskoulussa Jillian opetti nuorille, innokkaille ratsastajanaluille maastoesteiden alkeet ja oli monen ensimmäinen kokemus ratsastuksesta. Emänemä Mint v.d. Lindewitt oli mustankirjava lewitzertamma, joka toimi myös Frans Lindewittin valmennustallilla opetusponina. Poiketen varsastaan Mint oli enemmänkin se jo kokeneempien kisaponi. Mint oli hyvin tammamainen poni, ja monen ratsastajan pettymykseksi ei mikään automaattiponi. Ärhäkkä ja pippurinen luonne piti pikkutytöt kaukana ja jätti turhat halihetket vain haaveiksi. Emänemänisä Hitthatbrake sai aika osuvan nimen. Tämä lewitzerori oli laiska ja itsepäinen tuttavuus, joka vaati ratsastajiltaan äärimmäistä päättäväisyyttä. Ori pysähteli esteiden eteen, teki 180 asteen käännöksiä ja tykkäsi muutenkin pysähdellä mielensä mukaan. Siinä oli monen satulassa käyneen hermot viety äärirajoille asti, eikä Brake ollut monenkaan ensimmäinen vaihtoehto kisaradalle. Emänemänemä Blonde Riot oli lewitzertamma, joka sopeutui vain yhden ihmisen hevoseksi. Tamma sai kokeilla opetus- ja kisaponin paikkaa Lindewittillä, mutta myytiin pian pois sen aran luonteen vuoksi. Uudessa kodissa Blonde ylsi kisaradoilla sijoille asti pitkäaikaisen omistajansa kanssa, kunnes menehtyi onnettomuudessa vasta 15-vuotiaana. |
JÄLKELÄISET
Fink on tarjolla jalostukseen. Astutuksista voi kysellä sähköpostitse.
Astunut lewitzertamman Mistel von Feigen
02.02.2016 drp-o. Charleroi Fisher King (e. Spangenberg Ebba) om. VRL-07415
Astunut lewitzertamman Mistel von Feigen
02.02.2016 drp-o. Charleroi Fisher King (e. Spangenberg Ebba) om. VRL-07415
KILPAILUKALENTERI
09.05.2016 ERJ Metsovaara 130cm 01/35
09.05.2016 ERJ Mooncruiser 120cm 01/30 08.05.2016 ERJ Mooncruiser 120cm 02/30 05.05.2016 ERJ Metsovaara 120cm 04/37 08.04.2016 ERJ Kettula 120cm 01/24 08.04.2016 ERJ Zelos 120cm 01/25 07.04.2016 ERJ Brünhill 120cm 05/30 30.03.2016 ERJ Mörkövaara 130cm 01/25 28.03.2016 ERJ Mörkövaara 130cm 03/25 22.03.2016 ERJ Farbranch 130cm 03/27 21.03.2016 ERJ Farbranch 130cm 02/27 19.03.2016 ERJ Farbranch 130cm 04/27 16.03.2016 ERJ Farbranch 130cm 04/27 13.03.2016 ERJ Mörkövaara 130cm 03/29 |
12.03.2016 ERJ Savikko 130cm 04/21
02.03.2016 ERJ Devilsfair 130cm 03/22 18.02.2016 ERJ Yemene 120cm 04/30 17.02.2016 ERJ Yemene 120cm 05/30 17.02.2016 ERJ Viehättävän Sht 120cm 05/30 15.02.2016 ERJ Yemene 120cm 02/30 15.02.2016 ERJ Brokeback 120cm 05/30 14.02.2016 ERJ Viehättävän Sht 120cm 03/30 13.02.2016 ERJ Viehättävän Sht 120cm 02/30 04.02.2016 ERJ Yemene 130cm 03/27 31.01.2016 ERJ Cup 130cm 02/119 28.01.2016 ERJ KK Stewart 120cm 03/92 26.01.2016 ERJ Shadow 120cm 04/93 24.01.2016 ERJ Shadow 130cm 06/66 |
23.01.2016 ERJ Knockout 120cm 03/40
22.01.2016 ERJ Knockout 120cm 03/40 11.01.2016 ERJ Team Fallacy 120cm 01/46 06.03.2015 ERJ Yemene 130cm0 6/38 01.03.2015 ERJ Aesar 130cm 01/20 26.02.2015 ERJ Yemene 130cm 01/39 24.02.2015 ERJ Yemene 130cm 03/40 22.02.2015 ERJ Yemene 130cm 05/40 20.02.2015 ERJ Malvan Sht 130cm 01/40 17.02.2015 ERJ Yemene 130cm 06/40 13.02.2015 ERJ Fifth Bridge Ponies 120cm 04/30 01.02.2015 ERJ Yemene 130cm 02/40 31.01.2015 ERJ Yemene 130cm 01/30 30.01.2015 ERJ Yemene 130cm 03/30 |
PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET
15.02.2015 päiväkirjamerkintä, kirjoitti ex-omistaja (VRL-11523)
Sunnuntaina jatkui Clarissan valmennusviikonloppu (tai hänen mukaansa valmennuskurssi) kun rakentelimme jumppasarjan maneesiin – pilvet päättivät että nyt sataa, ja sulattivat viimeisetkin lumet kentältä tehden siitä puoliksi jääkentän. Alkuverryttelyt koostuivat samasta ideasta kuin eilinen valmennus; Finkin tuli olla rauhallinen. Clarissa laittoikin mut tekemään paljon siirtymisiä, pysähdyksiä ja temmon muutoksia. Kun Fink laukkasi nätisti mun alla eikä lähtenyt kiitämään eteenpäin, sain tulla lämmittelyksi yksinäisen noin 60cm ristikon. Sitä me tultiin siinä hetken aikaa, ja ori pysy hyvin lapasessa, eikä oikeastaan edes yrittänyt lähteä mihinkään. Clarissan ollessa tyytyväinen, tultiin kerran jumppasarja maapuomeina ja tarkistettiin välit sopiviksi, jonka jälkeen saatiin kävellä kun Clarissa nosti puomit. Jumppasarja oli aluksi ihan 50-70cm korkeudessa (piece of cake), ja Fink ei vieläkään näyttänyt mitään suurempia innostumisen merkkejä, vaan tuli esteet nätisti. Kun Clarissa lähti nostamaan esteitä, ja viimeinen okseri ylitti metrin, niin johan lähti. Siitä sitten ori innostu ihan olan takaa, ja vetikin muutaman spurtin ja pukkisarjan okserin jälkeen. Käytiin hetki taas laukkaympyrällä läpi, että kuka sen vauhdin määrää, ennen kuin kokeiltiin uudestaan. Fink tuli rauhallisemmin, mutta sain pidätellä sitä aika paljon, ettei se kiihdyttäisi vauhtiaan kohti okseria. Useamman toiston jälkeen saatiin oikeasti rauhallinen ja nätti suoritus, mihin Clarissakin oli tyytyväinen. Loppuverryttelynä ratsastin Finkin rennoksi, ja se sai kävellä perässä kun korjailtiin yhdessä esteet pois.
14.02.2015 päiväkirjamerkintä, kirjoitti ex-omistaja (VRL-11523)
Clarissa teki taas reissun Siljeholmiin; tällä kertaa koko viikonlopun mittaisen. Clarissa oli halukas pitämään mulle ja Finkille kahden päivän "valmennuskurssin" (tästä voi olla montaa mieltä). No, lauantaina meillä oli edessä koulurääkki, mutta Clarissa yllättikin laittaessa meidät tekemään tavallisia siirtymisiä. Nainen perusteli tehtävän valintaansa ”Finkin energian kohdistamista olennaiseen.” Ok. Eipä mulla sananvaltaa tähän edes ollut, ja hermo meinasi mennä kun aloitettiin keskiympyrällä tekemällä siirtymisiä tiheään. Clarissa käski jättää pepun penkkiin ja mennä harjoitusravia, mikä oli mulle taas alkutunnista ihan hirvittävän vaikeeta. Finkillä meinasi mennä hermot, kun en saanut kättä pidettyä tasaisena istunnan laadun takia, mutta kun uskaltauduin rentoutua ja muistaa hengittää (”Lea, hengitä!”), siirtymiset sujui paljon paremmin ja Fink jopa vähän helpotti sieltä toisesta päästä. Laukkatehtävä oli vähän samantyylinen, ja en saanut päästää oria laukkaamaan holtittomasti tai liian kovaa – juuri sitä miltä ensimmäiset laukkapätkät tuntui. Laukan vauhdista saatiin orin kanssa tapella hetken aikaa, ennen kuin se luovutti ja suostui laukkaamaan nätisti. Oli se ihana tunne, kun vähän istunnalla vaikuttaa ja ori siirtyy laukasta nätisti ravin kautta käyntiin. Loppuraveissa keskityttiin saamaan ori rennoksi ja rauhalliseksi, ettei se taas juoksisi laukan jälkeen pää kolmantena jalkana. Sekin tehtävä vaikutti taas ihan mahdottomalta, mutta loppua kohden ori oli taas niin hieno ja teki mut ylpeäksi omistajaksi. Clarissakin oli ihan yllättynyt, että Fink osaa oikeasti kulkea myös rauhassa.
31.01.2015 päiväkirjamerkintä, kirjoitti ex-omistaja (VRL-11523)
Torstai-illalla saavuttiin kahden ponin, Lennyn ja Finkin, sekä pienen kisatiimin voimin Puolaan tämän päiväisiä kilpailuita varten. Yemenessä olen käynyt ennenkin kisamatkalla, ja tykkään paikasta kyllä niin paljon - sieltä löytää aina meidän poneille isompiakin luokkia. Fink oli ollut tiistain valmennuksessa niiiiiin super, että lähdettiin kisoihin hyvillä mielin. Startattiin Finkin kanssa vasta aika luokan loppupäässä iltapäivällä. Ratamestari oli tehnyt kyllä hyvän radan, joskin haastavan. Ori oli verryttelystä asti kuulolla ja jätti turhat pelleilyt kotiin, mikä on kyllä iso plussa. Radalla ori oli sopivasti energiaa täynnä, ja selvittiin ilman pudotuksia. Jännitettiin kisatiimin kanssa sormet ristissä, ja hypittiin innoissaan kun päästiin Finkin kanssa uusintaan. Hyvän ajan puitteissa suoritettiin rata onnistuneesti loppuun, ja sunnuntaiaamuna päästäänkin lähtemään kotiin ykköspalkinnon ruusuke kädessä. Voi että ponikin oli niiin innoissaan ja ylpeä itsestään kunniakierroksella ! Tottakai se sai palkintonsa myöhemmin tallissa ison porkkanan muodossa, jota se jäi tyytyväisenä mussuttamaan.
Sunnuntaina jatkui Clarissan valmennusviikonloppu (tai hänen mukaansa valmennuskurssi) kun rakentelimme jumppasarjan maneesiin – pilvet päättivät että nyt sataa, ja sulattivat viimeisetkin lumet kentältä tehden siitä puoliksi jääkentän. Alkuverryttelyt koostuivat samasta ideasta kuin eilinen valmennus; Finkin tuli olla rauhallinen. Clarissa laittoikin mut tekemään paljon siirtymisiä, pysähdyksiä ja temmon muutoksia. Kun Fink laukkasi nätisti mun alla eikä lähtenyt kiitämään eteenpäin, sain tulla lämmittelyksi yksinäisen noin 60cm ristikon. Sitä me tultiin siinä hetken aikaa, ja ori pysy hyvin lapasessa, eikä oikeastaan edes yrittänyt lähteä mihinkään. Clarissan ollessa tyytyväinen, tultiin kerran jumppasarja maapuomeina ja tarkistettiin välit sopiviksi, jonka jälkeen saatiin kävellä kun Clarissa nosti puomit. Jumppasarja oli aluksi ihan 50-70cm korkeudessa (piece of cake), ja Fink ei vieläkään näyttänyt mitään suurempia innostumisen merkkejä, vaan tuli esteet nätisti. Kun Clarissa lähti nostamaan esteitä, ja viimeinen okseri ylitti metrin, niin johan lähti. Siitä sitten ori innostu ihan olan takaa, ja vetikin muutaman spurtin ja pukkisarjan okserin jälkeen. Käytiin hetki taas laukkaympyrällä läpi, että kuka sen vauhdin määrää, ennen kuin kokeiltiin uudestaan. Fink tuli rauhallisemmin, mutta sain pidätellä sitä aika paljon, ettei se kiihdyttäisi vauhtiaan kohti okseria. Useamman toiston jälkeen saatiin oikeasti rauhallinen ja nätti suoritus, mihin Clarissakin oli tyytyväinen. Loppuverryttelynä ratsastin Finkin rennoksi, ja se sai kävellä perässä kun korjailtiin yhdessä esteet pois.
14.02.2015 päiväkirjamerkintä, kirjoitti ex-omistaja (VRL-11523)
Clarissa teki taas reissun Siljeholmiin; tällä kertaa koko viikonlopun mittaisen. Clarissa oli halukas pitämään mulle ja Finkille kahden päivän "valmennuskurssin" (tästä voi olla montaa mieltä). No, lauantaina meillä oli edessä koulurääkki, mutta Clarissa yllättikin laittaessa meidät tekemään tavallisia siirtymisiä. Nainen perusteli tehtävän valintaansa ”Finkin energian kohdistamista olennaiseen.” Ok. Eipä mulla sananvaltaa tähän edes ollut, ja hermo meinasi mennä kun aloitettiin keskiympyrällä tekemällä siirtymisiä tiheään. Clarissa käski jättää pepun penkkiin ja mennä harjoitusravia, mikä oli mulle taas alkutunnista ihan hirvittävän vaikeeta. Finkillä meinasi mennä hermot, kun en saanut kättä pidettyä tasaisena istunnan laadun takia, mutta kun uskaltauduin rentoutua ja muistaa hengittää (”Lea, hengitä!”), siirtymiset sujui paljon paremmin ja Fink jopa vähän helpotti sieltä toisesta päästä. Laukkatehtävä oli vähän samantyylinen, ja en saanut päästää oria laukkaamaan holtittomasti tai liian kovaa – juuri sitä miltä ensimmäiset laukkapätkät tuntui. Laukan vauhdista saatiin orin kanssa tapella hetken aikaa, ennen kuin se luovutti ja suostui laukkaamaan nätisti. Oli se ihana tunne, kun vähän istunnalla vaikuttaa ja ori siirtyy laukasta nätisti ravin kautta käyntiin. Loppuraveissa keskityttiin saamaan ori rennoksi ja rauhalliseksi, ettei se taas juoksisi laukan jälkeen pää kolmantena jalkana. Sekin tehtävä vaikutti taas ihan mahdottomalta, mutta loppua kohden ori oli taas niin hieno ja teki mut ylpeäksi omistajaksi. Clarissakin oli ihan yllättynyt, että Fink osaa oikeasti kulkea myös rauhassa.
31.01.2015 päiväkirjamerkintä, kirjoitti ex-omistaja (VRL-11523)
Torstai-illalla saavuttiin kahden ponin, Lennyn ja Finkin, sekä pienen kisatiimin voimin Puolaan tämän päiväisiä kilpailuita varten. Yemenessä olen käynyt ennenkin kisamatkalla, ja tykkään paikasta kyllä niin paljon - sieltä löytää aina meidän poneille isompiakin luokkia. Fink oli ollut tiistain valmennuksessa niiiiiin super, että lähdettiin kisoihin hyvillä mielin. Startattiin Finkin kanssa vasta aika luokan loppupäässä iltapäivällä. Ratamestari oli tehnyt kyllä hyvän radan, joskin haastavan. Ori oli verryttelystä asti kuulolla ja jätti turhat pelleilyt kotiin, mikä on kyllä iso plussa. Radalla ori oli sopivasti energiaa täynnä, ja selvittiin ilman pudotuksia. Jännitettiin kisatiimin kanssa sormet ristissä, ja hypittiin innoissaan kun päästiin Finkin kanssa uusintaan. Hyvän ajan puitteissa suoritettiin rata onnistuneesti loppuun, ja sunnuntaiaamuna päästäänkin lähtemään kotiin ykköspalkinnon ruusuke kädessä. Voi että ponikin oli niiin innoissaan ja ylpeä itsestään kunniakierroksella ! Tottakai se sai palkintonsa myöhemmin tallissa ison porkkanan muodossa, jota se jäi tyytyväisenä mussuttamaan.
virtuaalihevonen, a sim game horse
kuvien © handepieni.kuvat.fi
kuvien © handepieni.kuvat.fi