» Broadcast Blues, sukuselvitys
Isä Barfruit Blues (musta, 165cm) oli rakenteeltaan erinomainen, ryhdikäs täysiveriori. Hiilenmusta hevonen oli kuin suoraan heppatyttöjen julisteista; juhet hulmuten laukkaava täysiveriori, jolla oli piirto ja sukat joka jalassa.. Barfruit Blues oli komea katsella, mutta myös menestynyt kenttä- ja esteradoilla. CIC3-kenttäradoilla ja 130cm esteradoilla uraa tehnyt täysiverinen menestyi erinomaisesti etenkin kenttäratsastuksessa, joka olikin orin leipälaji. Esteillä hevonen kisasi lähinnä Brittein saarilla, kenttää orilla kisattiin pitkin Eurooppaa. Barfruit Blues oli vuosikaudet Euroopan kenttärankingin kärkinimiä, ja siellä ori on nykyäänkin jälkeläistensä kautta. Hyvän rakenteen lisäksi orilla oli hyvä laukka (mutta onneton ravi) ja hyppytekniikka, orilla tosin ei ollut mitään silmää rataesteille ja se vaatikin ratsastajan, joka kertoi orille milloin hypätään ja mistä. Käsitellessä täysiverinen oli järkähtämättömän rauhallinen, lunki kaveri, jota pikkulapsetkin kävivät harjailemassa. Ratsuna rohkea, herkkä ori vaati osaavan kuskin, liian roiseja apuja tai komentamista Barfruit Blues protestoi pukittelemalla. Hevonen kuitenkin rakasti hyppäämistä ja työntekoa ylipäätänsä, ja kun ori toimi se myös toimi.
Barfruit Blues oli suosittu jalostusori, ja se on jättänyt monta erinomaista puoliveriesteratsua (Saloon Single, Pineapple Pop, Hard Fruit Hallelujah), muutaman hyvin menestyneen kenttäratsuponin (Blue Bananas, Star Fruit Samba) ja koko joukon eri ratsastuksen lajeissa menestyneitä täysiverisiä; Tavern 'n' Tamarillo, Ballada Blueberry, Broadcast Blues, Rambutan Rave.. Barfruit Blues periytti vahvasti luonnettaan, kapasiteettiaan ja hyppytekniikkaansa, rakenteensa varsat yleensä perivät emän puoleiselta suvulta. Ori kuoli 28-vuotiaana. ii. Bottle of Blues oli aikanaan tunnettu kenttäratsu, joka kisasi kansainvälisillä CIC3-radoilla hyvällä menestyksellä. 162cm korkea punaruunikko oli ryhdikäs, kevytrunkoinen urheiluhevonen, jolla oli suuret askeleet ja erinomainen hyppytekniikka. Orin laukan säätely oli välillä haastavaa, etenkin lyhentäminen, ja Bottle of Bluesin suurin heikkous olivatkin sarjaesteet. Kouluosuudella punaruunikko kuitenkin loisti, samaten maastoesteosuuksilla. Täysiverinen oli tasaisen varma suorittaja, joka kykeni tekemään hyvinkin lyhyitä teitä ja tiukkoja kaarteita. Luonteeltaan Bottle of Blues tuli vahvasti emäänsä; varma, rohkea hevonen, motivoitunut työntekijä ja kilpailemisesta nauttiva tapaus, joka oli varsin mutkaton käsitellä rimaisesta korskumisesta huolimatta. Ainoa asia, mitä Bottle of Blues koskaan säikkyi, olivat punaiset postilaatikot. Esteillä hevonen ei epäröinyt ikinä ja meni yli siitä, mistä muut eivät, mutta postilaatikot olivat kamalia. Menestyneen kansainvälisen kenttäuran jälkeen täysiverinen jatkoi menestystään jalostusorina. Komea, menestynyt ori herätti kiinnostusta, ja nykyään orilla on lähes kolmesataa jälkeläistä. Bottle of Blues periytti etupäässä ryhdikästä, kevyttä urheiluhevosen rakennettaan sekä hyppytekniikkaansa ja -kapasiteettiaan, liikkeet ja koulupuolen kapasiteetti tulivat emältä, jos tulivat. Ori lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi 27-vuotiaana. iii. Statesboro Blues, punaruunikko yleisori, teki pitkän ja menestyksekkään uran eri ratsastuksen lajeissa. Niin esteitä, koulua ja kenttää kisannut moniosaaja oli tasoltaan he A / 110cm / 100cm / CIC2, vaikka kotikentällä ori taipui hivenen vaativampiin koululiikkeisiin ja ylitti korkeampia esteitä. Punaruunikko, 162-senttinen ori oli ryhdikäs, sporttinen ori, jonka suuri laukka ja hyppy rajoittivat sen rataestekisaamista, Statesboro Blues ei yksinkertaisesti meinannut mahtua sarjaesteille. Ori oli hyvähermoinen ja rohkea, joskin auttamattomasti tammojen perään; täysiverisen keskittymiskyky kärsi saman tien, kun paikalla oli tammoja. Punaruunikko täysiverinen vaati jämäkän ratsastajan, joka ratsasti joka askeleen kunnolla, että ori pysyi skarppina ja keskittyi työntekoon. Etenkin kenttäratsastuksessa menestynyt ori oli "parempaa keskikastia" menestyksestään huolimatta, aikansa huippunimiä ori ei ollut. Statesboro Blues kiinnosti etenkin ponitammojen omistajia, ja täysiverivarsat ovatkin vähemmistönä. Orin kenttäpainotteiset varsat ovat menestyneet parhaiten, muutama esteponi on tehnyt nimeä Euroopassa. Täysiverinen periytti suurikokoista laukkaansa, ryhdikästä olemustaan ja lahjakkuutta moneen lajiin. Ori lopetettiin vain 19-vuotiaana vaikean suolenkiertymän vuoksi. iie. Shasta Sunkist tuli täysin tuntemattomasta suvusta, mutta teki itselleen nimeä CIC3-kenttäradoilla. Ruunikonkimo, 164-senttinen tamma aloitti nuoren kenttäratsastajan parempana ratsuna, ja nuorten Euroopan mestaruuden voiton jälkeen tamma ostettiin isolla rahalla tekemään kansainvälistä uraa uuden kuskin kanssa. Kimon tasaisen varma, rohkea luonne, hyvä eteenpäinpyrkimys ja korkea työmotivaatio tekivät täysiveritammasta ideaalisen treeni- ja kisakumppanin, etenkin kun Shasta Sunkist nautti kilpailemisesta suunnattomasti. Menestyksekkääseen kansainväliseen uraan mahtuu paljon voittoja ja sijoituksia myös arvokisoista, ja tamma oli aikansa menestyneimpiä kenttäratsuja. Kimo ei ollut oikein minkään näköinen, kevyt, rimppakinttuinen silakka, mutta sen suoritukset olivat ulkonäköä tärkeämpiä. Vaikka tamma itse oli todella menestynyt, sille käytettiin oreja aika uskaliaasti. Osa Shasta Sunkistin heiloista ei ollut läheskään yhtä menestyneitä kuin tamma itse, tai edes yhtä kapasiteetikkaita, rakenne ja moniosaavuus painoivat vaakakupissa enemmän. Shasta Sunkist teki seitsemän varsaa, jotka kaikki perivät emänsä kapasiteetin, hyvän kilparatsun luonteen ja eväät menestykseen. Ratsastajasta riippuen tamman jälkeläisiä näkyy vähän joka kilpailutasolla, pari myös kansainvälisillä kilpakentillä. Tamma kuoli 28-vuotiaana. ie. Black and White teki uransa Keski-Euroopan esteradoilla, vaikka kapasiteettia olisi ollut myös kenttäratsastukseen. 161cm korkea musta piirtopää oli kaunis, hyvärakenteinen täysiveritamma, jolla oli komeat liikkeet ja erityisen ihastuttava pää. Tamma kilpaili hyvällä menestyksellä 130-140cm esteradoilla pistäen puoliverisillekin kampoihin, ja aika usein voittaen nuo. Black and White peri isältään hyvän hyppytekniikan ja emältään loistavan laukan, ja täysiverisen nopeus ja ketteryys toivat nekin lisäetuja esteradoille. Voittokulku oli alkanut jo nuorten luokista, ja kun Black and White aikanaan eläköityi kisakentiltä tamma lopetti huipulla. Luonteeltaan musta kaunokainen oli rohkea - yksikään este ei epäilyttänyt - ja älykäs, laiskan ihmisen alla Black and White vältteli työntekoa, koska miksi vaivautua? Osaavan kuskin kanssa tamma teki mielellään töitä, oli herkkä ja kuuliainen sekä erittäin yhteistyökykyinen, unohtamatta kilpailun- ja esiintymisenjanoa. Ajan kanssa Black and White osoittautui yhtä hyväksi periyttäjäksi kuin emänsä. Tammalle käytettiin este- ja kenttäoreja, ja joka kerta tuloksena oli Euroopan kilpakentillä pärjäävä ratsu. Black and White periytti hyvää rakennettaan, omaa ja isäorin kapasiteettia sekä hyvähermoista, rohkeaa luonnetta. Seitsemän varsaa tehnyt täysiveritamma oli koko ikänsä terve kuin pukki, mutta 26-vuotiaana hirviöksi muuttuneella tammalla todettiin aivokasvain ja se lopetettiin. iei. Black Snake Moan, hiilenmusta esteori, kilpaili 130-140cm luokissa kohtalaisella menestyksellä. 164-senttisen orin laukka oli auttamattoman lyhyttä, "kuin poni tikuttaisi menemään", eikä Black Snake Moan ollut erityisen nopea. Täysiverinen teki usein nollaratoja, mutta yleensä kilpakumppanit tekivät nopeammat ajat pudottaen orin sijoituksilta. Mustan orin parhaita puolia oli sen ulkonäkö; rakenteessa ei ollut isompia virheitä, ori oli ryhdikäs ja karismaattinen esiintyjä, jonka elegantti pää ja tapa kantaa itseään ihastuttivat. Pohjois-Euroopan esteradoilla uransa tehnyt Black Snake Moan oli tasaisen varma suorittaja ja hyvä kilparatsu, jonka ratsastaja kehui ratsunsa aina maasta taivaisiin. Orin yhteistyöhaluinen, nöyrä ja rohkea luonne sopivat esteratsulle kuin nenä päähän, ja herkkyydestään tai esteinnostuksestaan huolimatta täysiverinen ei koskaan lähtenyt lapasesta. Orin siirryttyä jalostuskäyttöön etenkin puoliveri- ja ponitammojen omistajat halusivat orista sulhasen tammalleen. Nykyään Black Snake Moan onkin harvinainen nimi täysiverisuvuissa, vaikka sen harvat täysiverijälkeläiset ovatkin olleet erinomaisia kilparatsuja. Ori periytti hyvää hyppytekniikkaansa ja -kapasiteettiaan yhdessä luonteensa kanssa, valitettavasti täysiverinen ei ollut kaksinen rakenneperiyttäjä. Kun hevonen 26-vuotiaana osoitti kipeytymisen merkkejä se lopetettiin, omistaja "halusi antaa vanhalle ystävälle arvokkaan lopun". iee. Nights in White Satin oli hyvän sukunsa ja erinomaisen rakenteensa vuoksi täytenä oloneuvoksena, jonka ainoa tehtävä oli varsoa. 159-senttinen rautias läsipää oli kaunis näky niin rakenteensa kuin liikkeidensä puolesta, mutta luonteeltaan jokseenkin haastava. Tamma oli kyllä kiltti, mutta sitä ei sietänyt komentaa ollenkaan; Nights in White Satin kiskaisi komentamisesta herneen nenään ja alkoi sikailla ihan urakalla. Piirre korostui entisestään, kun tammalla ratsasti, ja omistaja epäilikin, ettei niin herkästä hevosesta olisi koskaan tullut kaksista kilparatsua. Kapasiteettia olisi kyllä riittänyt vähän lajiin kuin lajiin, mutta raudikolla oli enemmän arvoa siitos- kuin kilpahevosena. Este- ja kenttäratsun jälkeläisellä oli kolme hyvää askellajia, hyvä hyppytekniikka ja ketteryyttä, eikä kapasiteettikaan loppunut ihan heti kesken koulu- tai estepuolella. Tammalla ei kuitenkaan edes valmentauduttu, joten tarkkaa tasoa on hankala sanoa. Nights in White Satin oli ensiluokkainen periyttäjä, aivan kuten omistajansa oli toivonut. Tamma periytti kerta toisensa jälkeen varsoilleen hyvää rakennetta ja kapasiteetikkuutta, sekä yhdistelmän omia ja isäorin parhaita puolia. Raudikon varsat myytiin kovalla hinnalla, ja tamma teki omistajastaan entistäkin rikkaamman. Etenkin Nights in White Satinin tammajälkeläiset ovat olleet kovatasoisia ja menestyneitä kilparatsuja, jotka myöhemmin ovat osoittautuneet yhtä upeiksi periyttäjiksi kuin emänsä. Tamma kuoli 30-vuotiaana, viidentoista varsan emänä. |
Emä Raving Radiocast ei koskaan nähnyt kilparatoja. Tummanruunikko, 164cm korkea tamma oli niin hyväsukuinen, että suvun yksinään katsottiin riittävän meriitiksi vaikkei Raving Radiocast itse tekisi yhtikäs mitään. Ruunikolla olisi ollut lahjoja moneen lajiin, etenkin kenttäradoille, ja tamman jälkeläiset myytiinkiin pääasiassa kenttäratsastajille. Raving Radiocast oli elegantti, korrektirakenteinen tamma, joka peri kaikki vanhempiensa hyvät puolet. Luonteeltaan ihmisystävällinen, umpikiltti tamma oli säpäkkä, herkkä ratsu, jonka imu esteille oli valtava, samaten lavakarisma ja työmotivaatio. Tammalla oli hyvät askellajit, etenkin laukka, eikä hyppytekniikassakaan ollut valittamista. Raving Radiocastista olisi epäilemättä tullut pätevä kisapeli ja ruusukehai, sillä oli kaikki kilparatsun hyvät ominaisuudet kapasiteetista lähtien.
Tamma teki elämänsä aikana neljätoista varsaa, joiden isäorit valittiin hyvin huolellisesti. Jokainen varsa myytiin kilparatsastajalle, joten jokainen Raving Radiocastin varsa on tehnyt uraa kilparadoilla, osa pidempään ja toiset lyhyempään. Etenkin kenttäradoilla Raving Radiocastilaiset ovat tehneet hyvää jälkeä, varsinkin tamman orivarsat. Täysiveritamma periytti hyväasentoisia, kestäviä jalkoja sekä kaikin puolin sopusuhtaista runkoa, hyvää ratsuhevosen laukkaa ja kapasiteettia vähän joka lajiin. Hyppytekniikan ja luonteen suhteen varsat peilasivat enemmän isäorejaan. Raving Radiocast eli hyvin pitkään, tamma kuoli vasta 36-vuotiaana. ei. Sinner's Remorse (160cm, ruunikonkimo) oli CIC3-kenttäratojen kuningas, niin Brittein saarilla kuin Keski-Euroopassa. Ori ei ollut oikein minkään näköinen, täysin keskinkertainen täysiverinen kaikin tavoin, mutta kapasiteettia sekä voitontahtoa löytyi. Nämä piirteet yhdistettynä Sinner's Remorsen lavakarismaan tekivät orista näyttävän, vakavasti otettavan kilpakumppanin, joka nuorten luokissa vasta väläytteli kykyjään ja pesi aikuisiällä kaikki ollen yksi menestyneimpiä CIC3-tason hevosia. Lähinnä kenttää kisannut kimo oli hyvähermoinen, mutkaton kaveri, joka kuitenkin kuumui esteillä ja vaati vakaan, pehmeäkätisen ratsastajan. Esteillä ori ei sietänyt komentamista lainkaan, turhan roisista apujen käytöstä täysiverinen pukitti. Kenttäkilpailujen lisäksi orilla kierrettiin yksittäisiä koulu- ja estekilpailuja, joskin niissä menestys oli aika keskinkertaista. Sinner's Remorse oli herättänyt ihmisten mielenkiinnon jo kilpailuiässä, ja siirtyessään jalostuskäyttöön ori sai tasaiseen tahtiin tammoja. Täysiveriorilla on parisataa jälkeläistä, niin harraste- kuin kilparatsuja. Orin varsat ovat rakenteeltaan "ihan OK", hyvinä ominaisuuksina kestävät jalat, hyvä laukka ja hyppytekniikka sekä selväpäinen, vaikkakin vähän kuumuva, luonne. Sinner's Remorse lopetettiin 27-vuotiaana selkävaivojen vuoksi. eii. Cryin' Shame oli upearakenteinen, jumalaisen komea ja korrektirakenteinen 161-senttinen moniahjakkuus - ja täysi mulkvisti. Orilla oli kuonokoppa jatkuvasti päässä, koska se puri, taluttajia oli aina kaksi, että hevonen pysyi lapasessa, lankkuaita oli todella korkea ja sähkölangoin vahvistettu, ettei täysiverinen tullut aidan yli (tai läpi) ajattamaan muita hevosia tai ihmisiä. Ratsuna ori kuitenkin toimi kuin ajatus, ja teki pitkän, monipuolisen ja ennen kaikkea menestyksekkään kilpauran. Enimmäkseen oria nähtiin CIC3-kenttäradoilla, mutta myös helppo A - vaativa B -kouluradoilla sekä 120-130cm esteradoilla. Ori kisasi pitkin Eurooppaa menestyen etenkin kenttäradoilla, ja täysiverinen oli aikanaan oikeutetusti kenttärankingin kärkipäässä. Komea ulkonäkö ja erinomaiset kilpatulokset saivat tammanomistajat unohtamaan Cryin' Shamen hirveän luonteen, ja ruunikolla onkin nelisensataa varsaa. Täysiveri- ja puoliverivarsojen lisäksi orilla on jokunen ratsuponivarsa, joita kaikkia yhdistää isänsä monilahjakkuus. Valitettavasti Cryin' Shame periytti todella vahvasti luonnettaan kapasiteettinsa ohella, hyvä rakenne ja ryhti tulivat emätammalta, jos tulivat. 24-vuotiaana eläkeori kävi niin pahapäiseksi ja vaaralliseksi, että se lopetettiin. eie. Eyesight to the Blind, mustankimo täysiveritamma, oli lahjakas ratsu, mutta kisasi ainoastaan nuorten hevosten este- ja koululuokissa. 162-senttinen, korrektirunkoinen tamma ei ollut erityisen kaunis tai sykähdyttävä, keskivertohevonen joka suhteessa. Kimolla täysiveritammalla oli kuitenkin erinomainen suku täynnä suorittaia ja periyttäjiä, joten todistettuaan kykynsä nuorten luokissa Eyesight to the Blind siirrettiin siitoskäyttöön. Vaativa B / 110cm -tasoinen tamma oli helposti käsiteltävä, leppoisa kaveri, joskin esteillä hevonen kuumui ja vaati pehmeäkätisen, osaavan ratsastajan. Eyesight to the Blindin kanssa pärjäsi aika lailla kuka tahansa, ja kiitos hyvän ratsastajan sekä tamman oman kapasiteetin ja esiintyjän kykyjen nuorten luokissa niitettiin menestystä. Tamma teki elämänsä aikana kolmetoista varsaa, kaikki kenttä- tai yleispainotteisten, menestyneiden kilpaorien kanssa. Eyesight to the Blind oli erinomainen periyttäjä, jonka varsat saivat poikkeuksetta vanhempiensa kaikki hyvät puolet ilman huonoja. Varsojen hinnat nousivat pilviin, ja nykyään Eyesight to the Blind on nimi, jota havitellaan jalostushevosen sukutauluun. Tamma kuoli 27-vuotiaana omaan tarhaansa. ee. Sassy Simulcast, 164-senttinen punarautias kenttätamma oli omistajansa ylpeydenaihe. KTK-II –palkittu kaunokainen peri vanhempiensa parhaat puolet; hyvän rakenteen, upean laukan ja hyppytekniikan, kapasiteettia CIC3-tasolle. Sassy Simulcast oli aikansa huippunimiä kenttäpiireissä, vaikka kilpailikin vain kolme kautta. Nimensä mukaisesti sähäkkä tamma oli ihmiselle mutkaton kaveri, kunhan tamman piti kurissa ja nuhteessa, muita hevosia täysiverinen inhosi. Herkkä ja kuumuva ratsu, joka antoi ratsastajalleen anteeksi ronskinkin ratsastuksen jos henkilökemiat kohtasivat. Äärettömän motivoitunut työntekijä, tamma malttoi hioa samaa avotaivutusta vaikka viikon tai jumittaa 60cm innarilla, kunnes suoritus oli täydellinen. Kirsikkana kakun päälle Sassy Simulcast oli karismaattinen esiintyjä, joka antoi yleisölle kaikkensa. Aikainen jalostuskäyttöön siirtäminen mahdollisti sen, että Sassy Simulcast ehti tehdä kymmenen varsaa. Tamma periytti monilahjakkuuttaan ja kilpahevoselle sopivaa luonnettaan, samaten korrektia rakennettaan (erityisesti jalka-asentojaan; tamman kaikki varsat ovat saaneet kehuja hyväasentoisista, kestävistä jaloistaan). Sassy Simulcastin kaikki varsat päätyivät kenttäratsuiksi, ja tekivät yhtä komean uran kuin emänsäkin, oli se sitten pidempi tai yhtä lyhyt kuin Sassy Simulcastilla itsellään. Nykyään tammaa arvostetaan suuresti kenttäratsusuvuissa, oli hevonen sitten täysi- tai puoliverinen tai ratsuponi. eei. Smokestack Lightnin', voikonkimo, 162cm korkuinen ex-risuestelaukkuri inhosi muita hevosia, ja käyttikin lyhyen laukkauransa muiden hevosten puremiseen ja potkimiseen tulosten teon sijaan. Hyvälaukkainen ja hyvin hyppäävä ori vedettiin radalta yhden katastrofaalisen kauden jälkeen ja uudelleenkoulutettiin kenttäratsuksi, mikä osoittautui ehdottomasti oikeaksi päätökseksi. Ori osoittautui loistavaksi yksilösuorittajaksi, joka dominoi CIC2-kenttäluokkia vuosikaudet. Laukkataustastaan huolimatta Smokestack Lightnin' sai hyviä prosentteja kouluradoilta, mutta rata- ja maastoesteillä täysiverinen oli parhaimmillaan. Rohkea, jaloistaan tarkka ja teknisesti taitava hyppääjä ihastutti niin täysi- ja puoliveri-ihmisiä, samaten ratsuponipiirejä. Huolimatta inhostaan muita hevosia kohtaan Smokestack Lightnin' oli varsin kiltti tapaus, toimi hyvin ihmisten kanssa ja rakasti kissoja. Ratsuna kuumuva ja herkkä, käsitellessä mutkaton, kunhan piti ihmistä pomonaan. Jalostuskäyttöön siirtyessään ori sai saavutustensa, hyppytekniikkansa ja värinsä vuoksi tammoja tasaiseen tahtiin. Jalopäinen, kevytrunkoinen ja kulmikas täysiveriori sai kolmisensataa varsaa, joille periytti hyppytekniikkaansa ja kestäviä jalkojaan. Monet Smokestack Lightnin'gin varsoista saivat riesakseen inhon lajitovereitaan kohtaan, joskin asiallisella käsittelyllä jokainen orin jälkeläisistä käyttäytyi kunnolla. eee. Air Time Adoration (punarautias, 166cm) oli kahden ex-risuestelaukkurin, sittemmin menestyneen kenttäratsun jälkeläinen. Upearakenteinen, KTK-I –palkittu tamma ratsukoulutettiin, se kierteli nuorten esteluokkia ja vähän kasvettuaan kisasi yhden kauden kenttää hyvällä menestyksellä. Sen enempää huippusukuisena pidetty Air Time Adoration ei kilpaillut, vaan se siirrettiin jalostuskäyttöön. Loistavan rakenteensa lisäksi tamman hyppytekniikka oli kelvollinen, laukka suorastaan ideaali estehevoselle ja ravi aika lailla niin hyvä kuin täysiverisellä voi olla. Luonteeltaan raudikko oli napakymppi; käsitellessä mamman mussukka ja koko tallin kullanmuru, ratsuna herkkä, säpäkkä ja valtavalla työmotivaatiolla varustettu. Ilman sukuaan Air Time Adorationia olisi kisattu enemmänkin, omistajansa vain totesi KTK-tammansa olevan suvullisesti niin arvokas, ettei varsantekoaikaa sopinut enempäänsä tuhlata. Tamma teki 13 varsaa, kaikki kenttä-/yleispainotteisten, monilahjakkaiden täysiveriorien kanssa. Air Time Adorationilla on hyvin korkealaatuiset jälkeläiset; kaikki korrektirakenteisia, hienoja urheiluhevosia, jotka ovat kilpailleet kenttää tasoilla CIC2-CIC4. Täysiveritamma periytti rakenteensa parhaita puolia ja loistavaa laukkaansa, samaten korkeaa työmotivaatiotaan. |