» Perfect Chaos, sukuselvitys
Isä Chaos Theory oli yleispätevä täysiveriratsu, joka teki uraa niin kettä-, este- kuin kouluradoillakin. Suurimmaksi osaksi 162-senttinen, musta kiiltokuvaori kilpaili kenttäratsastuksessa, mutta orilla on hyviä tuloksia myös rataesteiltä ja kouluradoilta. Kevytrakenteinen, hivenen rimpula ori ei ollut komein mahdollinen ilmestys, mutta korvasi suorituksillaan keskitasoa heikompaa runkoaan, jonka ainoa hyvä puoli olivat kestävät, hyväasentoiset jalat. Chaos Theoryllä oli suuri, helposti säädeltävä ja näyttävä laukka, varsin hyvä ravi täysiveriselle ja hyvä hyppytekniikka. Kapasiteettia hevosella riitti CIC4-radoille asti, rataesteitä ori hyppäsi 130-140cm luokissa ja koulua kisattiin helppo A - vaativa B -luokissa, vaikka kapasiteettia olisi riittänyt vaativaan A:han asti. Helposti kuumuva, rauhaton ori vaati selkeät rutiinit ja jämäkän käsittelijän, jolloin se oli elämäänsä tyytyväinen ja suht mutkaton käsitellä. Kuumuessaan tai hermostuessaan ori oli kliseinen hirviöhevonen, joka loikki kahdella jalalla ja pukitteli menemään, oli selässä joku tai ei.
Loistavien kilpailusuoritustensa vuoksi Chaos Theory herätti tammanomistajien huomion, ja orilla onkin lähes 1500 jälkeläistä. Valtaosa orin jälkeläisistä on täysiverisiä, seuraavaksi eniten on puoliverisiä ja ratsuponit sekä erilaiset risteytykset ovat pienin ryhmä. Orin jälkeläiset ovat monipuolisia, kapasiteetikkaita kilpa- ja harrastehevosia, joilla on isänsä liikkeiden parhaat puolet, herkästi kevyt, silakkamainen olemus ja hyvä hyppytekniikka. Osa Chaos Theoryn jälkeläisistä on herkästi hermostuvia, kuumuvia ja rutiininkaipuisia kuten isänsä, mutta suurin osa täysiverisen jälkeläisistä tuli enemmän emäänsä tai emän puolen sukuun. Ori lopetettiin sen ollessa 27. ii. Causing Chaos, musta, 160cm korkea esteratsu, oli aikoinaan tunnettu kilparatsu ja suosittu jalostusori. Hyvärunkoinen ja -liikkeinen täysiverinen oli ryhdikäs, näyttävä ilmestys, joka ulkonäkönsä ja liikkeidensä vuoksi vetosi myös puoliveritammojen omistajiin. Causing Chaosin hyppytekniikka oli erinomainen, samaten sen kilpailutulokset 130-140cm esteradoilta. Ori kilpaili pääasiassa Keski-Euroopassa, ja se myytiin moneen kertaan aina vain suuremmalla summalla. Causing Chaosin kilpailuhistoriaan mahtui muutama menestyksekäs vuosi maajoukkueratsuna ennen jalostuskäyttöön siirtymistä. Ulkonäkönsä ja suoritustensa lisäksi täysiverinen sai kiitosta luonteestaan; ori oli hyväkäytöksinen, viileän rauhallinen käsitellä, ratsuna herkkä ja voitontahtoinen. Ori päätyi lopulta Belgiaan jalostusoriksi. Causing Chaosilla on nelisensataa jälkeläistä, pääasiassa täysi- ja puoliverisiä, mutta myös ratsuponeja. Suurin osa orin jälkikasvusta on estepainotteisia, tammasta riippuen osa on päätynyt kenttäradoille. Täysiveriori periytti vahvasti liikkeitään ja hyppykapasiteettiaan sekä asiallista käsiteltävyyttä, muutoin ori ei juuri luonnettaan periyttänyt. Causing Chaos on haluttu nimi esteratsun sukutaulussa, etenkin emänisänä. Ori kuoli 27-vuotiaana omaan karsinaansa. iii. Chaotic (161cm, musta) oli komea, raamikas täysiveriori, jonka komea rakenne toi sille KTK-II -palkinnon. Orilla oli loistava laukka, mutta heikko ravi, eikä hyppytekniikassakaan ollut kehumista. Chaotic kuitenkin teki uran 130-140cm esteradoilla (joskin pärjäsi paremmin 130cm radoilla; suuri laukka ei meinannut mahtua 140cm sarjaesteille) napsien tasaiseen tahtiin sijoituksia. Erityisen menestyksekäs tai nimekäs kilparatsu Chaotic ei ollut, peruskastia, ja ori saikin enemmän huomiota ulkonäkönsä kuin suoritustensa vuoksi. Luonteeltaan Chaotic oli klassinen täysiverinen; herkkä ja kuumuva, oman arvonsa tunteva kilparatsu, joka vaati tuhottomasti liikuntaa. Jalostuspuolella Chaotic teki parempaa jälkeä kuin kilparadoilla, orin viisikymmentä jälkeläistä ovat aika lailla tasalaatuisia. Ori periytti hyvää rakennettaan ja laukkaansa, samaten herkkyyttään ja kuumuvuuttaan. Heikko hyppytekniikka ei periytynyt, mutta jälkeläisten hyppytekniikka ja -kapasiteetti peilasikin enemmän emää kuin Chaoticia. Ori lopetettiin 22-vuotiaana jalkavaivojen vuoksi. iie. Sibylla Zero oli 156-senttinen rautias, läsipäinen estetamma. Kapea, kulmikas tamma ei ollut mikään silmänilo, eikä sen kipakka luonnekaan ollut täysiveritamman hoitajien mielestä erityisen ihastuttava. Sibylla Zero oli kuitenkin lahjakas, hyvätekniikkainen hyppääjä, joka teki loistavan uran 140cm esteradoilla. Voitontahtoinen, hyvälaukkainen täysiverinen kisasi säästeliäästi osallistuen vain isoimpiin kisoihin, joista suurimmassa osassa tamma joko voitti tai sijoittui. Sibylla Zeron uraa pidetään loistavana, ja sen hyvät ratsun ominaisuudet korvaavat kolhoa ulkonäköä. Käsitellessä tamma oli kipakka ja saattoi purra, ratsuna tamma oli yritteliäs suorittaja, joka hnkilökemioiden osuessa yksiin olisi vaikka kiivennyt puuhun ratsastajansa pyynnöstä. Sibyllaa käytettiin säästeliäästä jalostukseen, ja tammalla onkin vain neljä jälkeläistä. Tammalle valittiin järjestään hyvärunkoisia oreja, jotka olivat tehneet tulosta vähintään 130cm esteradoilla. Sibyllan jälkeläiset ovatkin menestyneitä rataesteratsuja, joilla on emäänsä parempi rakenne, mutta Sibyllan hyvä laukka ja hyppytekniikka. Tamma lopetettiin 24-vuotiaana ähkykierteen seurauksena. ie. Pure Tone oli äkäinen, kiimassa ollessaan täysi hirviö, mutta hyvää tulosta tekevä ruunikko kenttätamma. 163cm korkea täysiverinen vaati todella kovan kurin itseään kovapäisemmän ihmisen, eikä siltikään aina käyttäytynyt; Pure Tone oli kuuluisa siitä, että se puri ja potki minkä kerkesi, mistä suustä tammalla pidettiin paljon kuonokoppaa. Huonon luonteensa vuoksi tamma oli mennä teuraaksi, mutta oikean ratsastajan löydyttyä tamman kapasiteettikin tuli ilmi ja kaksikko lähti kisaamaan. Kiukkuisuutensa vuoksi Pure Tone oli jokseenkin arvaamaton, ja ensimmäisen kisakautensa jälkeen se astutettiin siinä toivossa, että varsominen vähän rauhoittaisi tammaa. Pure Tonen kohdalla se tepsi, ja vaikkei siitä koskaan rauhallisuuden perikuvaa tullutkaan mammaloma teki hevosesta asiallisemman käsitellä, ja kunnonkohotuksen jälkeen täysiverinen palasi kenttäradoille voittamaan kaikki. CIC3-tasolla loistavia tuloksia ja useita voittoja napsinutta tammaa pidetään poikkeuksellisen hyvänä kilparatsuna, mutta noin muuten "aika paskana esityksenä", tamma kun oli aika keskinkertainen niin liikkeiltään kuin rakenteeltaan. Hivenen epätasalaatuinen suku (jota myöhemmin kutsuttiin myyntipuheissa "mielenkiintoiseksi ja erilaiseksi") ja yhteistyöhaluton, kiukkuinen luonne - Pure Tone muistetaan ennen kaikkea suoritushevosena ja harvinaisen kiukkuisena pirulaisena, ei edes erityisen hyvänä periyttäjänä, vaikka sillä muutama loistovarsa onkin. Kaikki kuusi varsaa perivät emältään jonkinnäköistä särmää (= hermostuneisuutta, äkäisyyttä, puhdasta veemäisyyttä) luonteeseensa, mutta sen ohella tuli kapasiteettia vähän joka lajiin. Pure Tonen varsat eivät ole siitä kauneimmasta päästä, mutta jokainen on loistava suoritushevonen, ja yleensä vielä nimenomaan yhden ihmisen hevonen. Pure Tone on mielenkiintoinen nimi sukutaulussa, mutta yleensä se ei tuo mukanaan järin hyvää luonnetta. Tamma kuoli 24-vuotiaana. iei. Tuning Tone (rautias, 166cm) oli hivenen tyhmä kenttähevonen, joka oli parhaimmillaan esteillä. Kouluradoilla Tuning Tone sekosi omiin jalkoihinsakin, ryhti loisti poissaolollaan ja ravin olemassa olosta voitiin olla montaa mieltä. Ori paikkasi kouluratakaaosta loistavissa rata- ja maastoesteosuuksilla, sillä hypätä Tuning Tone osasi. Esteradoilla täysiverisen keskittyminen oli rautaa, hevonen sai ryhtiä ja askeleet olivat tahdikkaat, joskin vähän matalat – eikä ori koskaan kompuroinut. Aikansa kärkinimiä ori ei missään vaiheessa ollut, sillä yleensä Tuning Tone tipahti sijoituksilta heikon kouluosuuden vuoksi. Pelkkiä rataesteitä kisatessaan Tuning Tone teki loistavaa jälkeä ja kahmi sijoituksia, ratsastajansa vain oli hullaantunut kenttään eikä luovuttanut. Hölmö ori oli mitä rakastettavin luonne, kaikki orimainen pörhistely ja uhittelu puuttui, tilalla oli rapsutuksia rakastava nallekarhu, joka kulki lapsenkin perässä kiltisti. Tuning Tone ei koskaan herättänyt tammanomistajien mielenkiintoa, ja siksi orilla onkin vain kymmenkunta varsaa. Ori ei ollut kummoinen periyttäjä, kaikki sen varsat peilasivat enemmän emiään. Nykyään Tuning Tone onkin harvinainen nimi kilpahevosten sukutauluissa, koska ori ei ole periyttänyt käytännössä mitään sellaista, jota oltaisi haluttu säilyttää tai jatkojalostaa. Ori kuoli 19-vuotiaana. iee. Spitfire, 162-senttinen ruunikonkimo kaunokainen, aloitti uransa risuestelaukkurina. Kolmen tasaisen kauden jälkeen tamman todettiin olevan turhan hidas laukkaradoille, ja se uudelleenkoulutettiin ratsuksi. Helppo A/120cm/110cm –tasoinen tamma oli tasaisen varma suorittaja myös kilparadoilla, ja yleispainotteinen tamma kiersikin kaikki kissanristiäiset kotitallin harjoituskisoista derbykenttien estekisoihin. Suurilaukkainen hevonen ei aina mahtunut sarjaesteille toivotulla tavalla, mutta taitava ratsastaja sai säädeltyä kuumuvan tamman laukkaa – ainakin lähes joka kerta. Spitfire oli nopeasti reagoiva, ketterä hevonen, joka pesi vauhdissa suurimman osan kilpakumppaneistaan. Kouluradoilla tamman ravi pudotti pisteitä, mutta muuten täysiverinen sai hyviä arvosteluja ja prosentteja. Koulua, rataesteitä ja kenttää iloisesti sekaisin kisannut Spitfire ei ollut erikoisen tunnettu muualla kuin kotikaupungissaan, vaikka kiivasluontoisen tamman jälkikasvusta tulikin ensiluokkaisia kilpahevosia. Spitfire teki kuusi varsaa, kaikki aivan erilaisten orien kanssa omistajansa kokeilunhalun vuoksi. Tamma periytti suurta laukkaansa, kipakkaa luonnettaan ja hyppytekniikkaansa. Spitfiren varsat ovat menestyneitä kenttä- ja esteratsuja, etenkin tammat Pure Tone ja Spicefire. Kiukkupussi lopetettiin 22-vuotiaana jalkavaivojen vuoksi. |
Emä Purely Perfect oli hyvähermoinen, mutkaton, omisti hyvän hyppytekniikan ja estehevosen laukan, mutta kärsi jalkaongelmista koko ikänsä. Tamman vasemman etujalan hankositeet alkoivat kiukutella jo sen ollessa viisivuotias ja koko hevonen meinasi saada jo kuoppatuomion. Purely Perfect kuitenkin saatiin kuntoon ja kilparadoille. Kapasiteettia olisi varmasti ollut ainakin CIC2-luokkiin asti, mutta pääasiassa tamma kisasi tutustumisluokkaa, satunnaisesti helppoa. Hankosidevamma ei jättänyt Purely Perfectiä koskaan kokonaan rauhaan vaan se uusi itsensä melko säännöllisesti. Lopulta omistaja päätti lopettaa tammansa kisauttamisen, kun yksikään kisakausi ei jäänyt kintun vuoksi ehjäksi. Omistajalla ei kuitenkaan ollut kiinnostusta kasvattaa hevosia, joten Purely Perfect myytiin siitostammaksi uudelle omistajalle. Tammaa yritettiin useampaan kertaan kantakirjaan, mutta aina sen jalkaongelmat osuivat tilaisuuden päälle.
Jalostustyössään Purely Perfect kuitenkin onnistui. Kaksitoistavuotiaana säännölliseen jalostuskäyttöön siirtynyt tamma varsoi kahdeksan kertaa ja periytti erityisesti hyvää, mutkatonta käsiteltävyyttään. Niinikään Purely Perfct periytti suorituskykyä, erityisesti laukkaansa, mutta ilman myös orin tuomaa kapasiteettia sen varsat jäivät vaatimattomiksi suorittajiksi. ei. Alaskan Pride tuli hyvin vahvasti isäänsä, vaikka perikin kapasiteettinsa ja erinomaisen hyppytekniikkansa emältään. Tähtipäinen, 156cm korkea rautias täysiverinen teki uransa helppo A -kouluradoilla ja 120cm estekentillä, orin kenttäura oli erittäin napakka; yksi CIC1-tason kilpailu, yksi voitto. Orin omistaja suorastaan pelkäsi maastoesteitä ja keskittyi koulu- ja esteratsastukseen tehden hyvää tulosta ratsunsa kanssa. Alaskan Pride oli korrektirunkoinen, harvinaisen hyvillä jaloilla (jalka-asentojen ja terveyden puolesta) siunattu ori, jolla oli ilmeikäs pää ja loistava estehevosen laukka. Seurallinen, mutkaton ori ei turhia stressannut tai hermoillut, ratsuna sopivan säpäkkä mutta ehdottoman varma ja käsissä pysyvä. Alaskan Pride sai omistajaltaan kehuja viilipyttymäisestä luonteestaan sekä rakkaudestaan parrasvaloihin; kotona voitiin olla laiskaa, kilpailuissa ei koskaan. Alaskan Pridesta tuli hyvin suosittu ratsuponijalostuksessa, puoli- ja täysiveritammojen omistajia raudikko ei juuri kiinnostanut. Orilla on 50 ratsuponivarsaa ja 12 puoli- ja täysiverivarsaa, kaikki taipuvat niin este-, koulu- kuin kenttäratsastukseen omistajansa toiveiden mukaisesti. Alaskan Pride periytti vahvasti hyvää hyppytekniikkaansa sekä estehevosen laukkaansa, ja sen varsat ovat hyvähermoisia, mutkattomia tapauksia. Ori lopetettiin 22-vuotiaana suolisto-ongelmien vuoksi. eii. Almost Alaskan, 156-senttinen tähtipäinen raudikko, tuli keskinkertaisesta risuestelaukkurisuvusta ja kilpaili itsekin risuesteillä. Keskinkertaisuutensa vuoksi orin laukkaura jäi lyhyeksi, mutta uudelleenkoulutus ratsuksi toi laajemmat uranäkymät. Ori oli moniosaaja, vaikkei kapasiteetti kummoinen ollutkaan; helppo B / 105cm / 100cm / helppo. Iloisesti sekaisin vähän joka lajissa kisannut Almost Alaskan oli ruusukehai, joka ratsastajineen valloitti pikkuluokat kerta toisensa jälkeen. Luonteeltaan ori oli hyväkäytöksinen, charmantti hurmuri, kuin vanhojen mustavalkofilmien keikarit. Hivenen rimppakinttuinen, kevyttekoisen näköinen raudikko oli terve kuin pukki, hyväasentoiset jalat eivät vanhoillakaan päivillä prakanneet eikä orissa ollut sen kummempia rakennevikoja. Matalakapasiteettinen ori ei tammanomistajia sykähdyttänyt, eikä Almost Alaskan ollut niin komea, että olisi ulkonäölläänkään vedonnut. Suurin osa orin paristakymmenestä jälkeläisestä on puoliverisiä tai ratsuponeja, täysiverivarsoja on vain neljä. Kiitos tammanomistajien kokeilunhalun etenkin Almost Alaskanin täysiveri- ja ratsuponivarsat ovat näyttäneet, että isästään on johonkin; orin varsat ovat korrektirakenteisia, hyväluontoisia moniosaajia, jotka passaavat lajiin kuin lajiin. Loppuun asti virkeä Almost Alaskan vietti eläkepäivänsä lammasvahtina, ja kuoli 31-vuotiaana. eie. Bridezilla oli kapasiteetikas (kotona hypättiin 130cm esteitä) estetamma, joka kilpaili ainoastaan nuorten luokissa voittaen kaikki ja kaiken. 159-senttinen ruunikko oli erinomaisesta ratsusuvusta, ja todistettuaan kykynsä nuorten luokissa täysiveritamma jätettiin siitoskäyttöön. Bridezilla oli kevyt, sporttisen näköinen tapaus, joka kokonaisuutena oli erittäin hyvän näköinen rakenteensa pikkuvirheistä huolimatta. Tammalla oli kolme erinomaista askellajia, jotka olivat aika lailla niin hyvät, kuin täysiverisellä ylipäätään voi olla. Etenkin ruunikon laukka oli loistava, etenkin esteratsulle. Tamma oli käsitellessä oikea kullanmuru, helppo ja leppoisa kaveri, joka ratsuna syttyi ja herkistyi muuttumatta hankalaksi. Ruunikko oli mahtava paketti, jossa luonne, kapasiteetti ja rakenne ansaitsivat kehuja. Tammalle käytettiin eri tasoisia, mutta yhtä kaikki menestyneitä ratsuoreja. Suurin osa Bridezillan varsoista myytiin mahan alta, ja aina varsakiimaan astutettu ruunikko ehti elämänsä aikana tehdä yhdeksän varsaa. Bridezilla periytti vahvasti hyviä liikkeitään, etenkin laukkaansa, sekä erinomaista hyppytyyliään kapasiteettinsa ohella. Tammajälkeläisilleen Bridezilla periytti rakennettaan vahvemmin kuin orijälkeläisilleen. Täysiveritamma kuoli 28-vuotiaana vanhuuteen. ee. Lady Perfect kisasi nuorten hevosten luokkia esteillä ja koulussa, ja teki muutamat menestyksekkäät kenttästartit. 160-senttinen voikko ostettiin 7-vuotiaana siitostamman virkaa toimittamaan, ja lupaava kilpaura jäi siihen. Hyväsukuinen tamma oli tehnyt hyviä tuloksia nuorten luokissa ja kenttäkisoissa, joihin se oli osallistunut, vaikka luonteeltaan Lady Perfect oli kiivas, kuumuva ja ailahtelevainen. Tammasta oli odotettu CIC2-CIC3 –ratojen kenttäpeliä, mutta siitostamman ura ja käyttelyissä kiertely menivät edelle. Uusi omistaja kantakirjasi täysiverisen saman tien, ja voikko kirjattiin odotetusti KTK-II –palkinnolla. Ailahtelevaisuudestaan huolimatta Lady Perfect toimi lasten ja aloittelijoiden kanssa kuin unelma, kokeneiden ihmisten kanssa voikko kiukutteli ja näytti mieltään, jos ei saanut haluamaansa kohtelua. Aikaisen siitoskäyttöön siirtyminen mahdollisti sen, että Lady Perfect ehti tehdä 13 varsaa. Tamma itse oli perinyt vanhemmiltaan hyvät liikkeet, etenkin laukan, ja hyvän hyppytekniikan, jotka voikko periytti myös varsoilleen. Lady Perfect ei ollut mikään rakenneperiyttäjä, tamman varsat tulevat rakenteensa suhteen enemmän isäoriinsa ja sen sukuun. Pelkkiä täysiverivarsoja tehnyt tamma on nykyään tuttu nimi kenttä- ja esteratsujen sukutauluissa, koulusuvuissa Lady Perfectiä ei juuri näy. Tamma kuoli 27-vuotiaana. eei. Perfectioninme, voikko komistus, oli rakenteellisesti hyvin lähellä täysiveristen rotuihannetta. Luonteeltaan herkästi kuumuva hevonen oli ailahteleva ja arvaamaton, ja ellei ori olisi ollut niin komea ja lahjakas ratsu se olisi varmasti ruunattu. Kun hevoselle asetettiin hyvin tiukat rajat ja pidettiin kuria, Perfectioninmen kanssa pärjäsi. Monilahjakas ori kisasi nuorena esteitä ja koulua nuorten luokissa, myöhemmin voikko siirtyi kenttäratsuksi. Perfectioninme oli monilahjakas, ja CIC3-tasolla kenttää kisannut ori pärjäsi lajissa kuin lajissa, kun sen sai toimimaan. Hyväryhtinen ja –liikkeinen voikko oli näyttävä ilmestys kouluradoilla, esteillä täysiverisen nopeus ja ketteryys auttoivat sijoitusten tavoittelussa. Maastoesteillä ori oli tasaisen varma suorittaja, siellä sen arvaamattomuus jäi sivuun hevosen keskittyessä täysillä rakastamaansa lajiin. Perfectioninmestä tuli suosittu siitosori, kun se eläköityi kilparatsun uralta. KTK-I –palkittu täysiveriori on vaikuttanut pääasiassa täysi- ja puoliverijalostuksessa, mutta myös ponitammojen omistajat käyttivät 165-senttistä voikkoa. Ori periytti valitettavan heikosti upeaa rakennettaan, mutta sen varsat ovat ryhdikkäitä, kestäväjalkaisia ja monessa lajissa lahjakkaita suoritushevosia. Osa peri isänsä ailahtelevaisen, kiivaan luonteen, mutta jokainen orin varsoista on käsiteltävissä. Perfectioninme lopetettiin 24-vuotiaana aivokasvaimen vuoksi. eee. Libyanlady oli näyttävä raudikko tähtipää, hivenen raskastekoinen ja massava täysiveriseksi, mutta näyttävä yhtä kaikki. 162-senttinen tamma ostettiin kenttäratsuksi, ja tamma kilpailikin nuorena menestyksekkäästi kenttää ja esteitä, mutta kaaduttuaan maastoesteradalla täysiveristä ei enää saanut hyppäämään. Libyanlady siirtyi kisaamaan koulua, ja raudikko teki yllättävän hyväprosenttisia tuloksia helppo A-vaativa B –radoilla. Keskinkertaista ravia kompensoi loistava laukka, estepuolella tammalla oli ollut hyvä hyppytekniikka ja kapasiteettia 130cm radoille asti. Libyanlady oli käsiteltävyydeltään parasta A-ryhmää. Vaikka siitä löytyi täysverimäistä herkkyyttä ja säpäkkyyttä, se oli mutkaton ja asiallinen hevonen joka ei turhia pelleillyt tai vetänyt show’ta. Jostain syystä Libyanlady ei kuitenkaan suostunut kovin vanhojen ihmisten käsiteltäväksi, joten omistaja hankki aina nuoria ratsastajalupauksia sen kanssa touhuamaan. Jalostuskäyttöön Libyanlady siirtyi täytettyään 14 vuotta, mutta valitettavasti se ehti vaikuttaa jalostukseen vain kolmen varsan verran. Kolmannen varsan synnytys meni täysin pieleen ja vaikka varsa saatiin hengissä ulos, Libyanlady kuoli kohdun repeytymiseen ja siitä aiheutuneeseen sisäiseen verenvuotoon. Kaikki kolme tamman varsaa ovat kuitenkin olleet hyviä suoritushevosia, kapasiteetikkaita ja liikkeiltään täysverisiksi varsin hyviä ratsuhevosia. Luonteensa varsat perivät pitkälti isältään. |