virtuaalihevonen, a sim game horse
Chinchin Chinnaya "Maija"
Englantilainen täysiverinen, tamma 160cm, voikko pt 9v, ikääntyy satunnaisesti s. 25.12.2013 (4v 25.01.2014) Rekisterinumero VH14-006-0006 Kasvattaja mori-mori (VRL-11325) Omistaja mori-mori (VRL-11325) Estepainotus; he A / 140cm / 130cm (CIC2) |
Maijalla oli kaikki mahdollisuudet periä isänsä puolelta hyvää luonnetta, mutta ei, voipallo edustaa samaa paskapäistä ja luonnevikaista emälinjaa kuin emänsä ja emänemänsä. Vaikka Maija ei olekaan täysin mahdoton hoitaa ja ratsastaa, se tekee kaikkensa ollakseen sellainen. Tamma ei ole vahingossakaan kypsynyt tai rauhoittunut iän myötä, ennemminkin se on tajunnut, että tietyistä ihmisistä pääsee eroon paljon helpommalla kun toimii hetken mukisematta. Aika usein Maijan huonoa käytöstä huomaa selittelevänsä geeneillä ja naisellisilla oikuilla ("sillä on vain hankalat kiimat..!"), vaikka vika on enemmän krovien välissä. Ja geeneissä, sitä ei voi kiistää.
Hoitaessa Maijaa tamma on parasta laittaa käytävälle ketjuihin, niin se ei yllä näykkimään. Täysiveritamma näykkii koko ajan ja lujaa näykkiikin, se ilmaisee niin tyytymättömyyttään ja sitä, että haluaa sinut äkkiä pois ympäriltään pyörimästä. Kaikeksi onneksi voikko ei potki, korkeintaan nostaa jalkaansa uhitellakseen. Maijalla on kuitenkin takataskussaan muita konsteja tehdä hoitajansa olo epätoivoiseksi; kuolaimia laitettaessa tamman hampaat liimautuvat yhteen eikä pää ole vahingossakaan ulottuvillasi, kaviot liimautuvat maahan kun ne pitäisi saada puhdistettua ja matolääkettä välttääkseen Maija hyppää vaikka pystyyn. Kaikkein parhaiten Maija toimii vanhan liigan raviäijillä, jotka osaavat komentaa hevosta ilman pelottelua tai aiheetonta lyömistä. Tosin läimäisy turvalle tai ryntäille silloin tällöin on vain paikallaan Maijan kanssa ja toimii äänen korottamista paremmin, ikävä kyllä.
Taluttaessa ketju suuhun ja taluttajalle raippa käteen, hanskojen pitämistä suositellaan, jos vaalii kämmentensä ihoa. Maija ei kävele, ei vahingossakaan, vaan ravijyrää lapa edellä kuuntelematta taluttajaansa juuri ollenkaan. Jos täysiverinen pääsee irti se juoksee päin näköä vaikka miten karjuisit, jos satut olemaan sen tiellä. Voipallon kyllä saa kuskattua paikasta A paikkaan B, mutta mikään huviretki se ei ole, eikä tammaa voi antaa kenen tahansa käsittelyyn.
Pesarilla ollaan nätisti - Maija rakastaa vettä, oli se sitten pesarin letkusta tulevaa, taivaata satavaa tai vaikka merivettä -, suoraan letkusta juominen on tamman lempipuuhia. Eläinlääkäri ja kengittäjä joutuvat välillä rauhoittamaan täysiveritamman, jos se äityy oikein veemäiseksi, yleensä selvitään vain kiroamalla. Lastaus ja kuljetus sujuvat yllättävän mtukattomasti, kunhan Maijan vain saa kulkemaan ramppia. Yleensä tamma jumittaa ainakin vartin, ennen kuin menee koppiin tai tulee sieltä pois. Matkustus sujuu ongelmitta.
Maija voisi olla näppärä ratsu; sillä on kivat liikkeet ja hyvä hyppytekniikka. Valitettavasti nöyryys, miellyttämisenhalu ja ihmisen kunnioitus puuttuvat kokonaan. Tamma kyllä pitää liikkumisesta, irtohypytys ja -juoksutus sekä juoksutus ylipäätään sujuvat mallikkaasti, kunhan hevoselle tekee selväksi, ettei ihmistä jyrätä. Ratsastaja selässään täysiverinen ei meinaa toimia, tiedä sitten miksi liikkuminen on vastenmielistä kun ratsastaja kipuaa selkään. Selkä on tarkistettu monet kerrat ja satuloita vaihdeltu - ilman mitään muutosta Maijan käyttäytymiseen.
Koulupuolella Maija on simppelein, sen mielestä koululiikkeiden kanssa askartelu on tappavan tylsää, ja nopeiten niistä pääsee eroon tekemällä suosiolla mitä ratsastaja pyytää. Tamma ei tarvitse pehmeäkätistä, taitavasti istuntaansa käyttävää ratsastajaa, kunhan tasapaino on kunnossa, ratsastaja ei roiku kuolaimessa eikä kaiva kantapäillään tamman kylkiä Maija on tyytyväinen. Koulutreenin aikana Maijaa joutuu enemmän komentamaan liikkeelle kuin käskemään pysähtymään, pahimmillaan voikko on kuin tervassa jumittava täi. Parhaimmillaan Maija on ihan OK kouluratsu, jonka näyttävyys kärsii siitä, ettei hevosta kiinnosta yhtään.
Esteillä Maijaa joutuukin pidättämään koulutreenienkin edestä. Hyppäämään päästessään voikko kuumuu, kaasu jää helposti pohjaan eikä ratsastajan apuja välttämättä tule kuunneltua. Tamma ei kyttää, kiellä tai juokse ohi, vaan hyppää esteet silloinkin kun pitäisi jättää tekemättä. Mutkissa Maija vetää sellaisia käännöksiä, että hevonen näyttää kaatuvan kumoon; ratsastaja joutuu tekemään todella paljon töitä saadakseen laukan sujumaan ilman kaahausta ja Maijan malttamaan käännöksissä. Välillä tamma pukittaa, joskin ne ovat rehellisiä ilopukkeja, jos tamma päättää haluta ratsastajan selästään se loikkaa pystyyn. Maijan vahvuuksia esteradalla on sen tasapaino ja rohkeus, ratsastajan kontolle jää kaikki muu; täysiverinen ei osaa paikata ratsastajan puutteita eikä ymmärrä, ettei ihan mistä tahansa voi sännätä 130cm trippelille.
Maastossa Maija on reipas, tasaista tahtia etenevä kuraprinsessa, joka ei halua kävellä ja ravaakin pitkin hampain. Maastoesteistä tamma nauttii samalla tavalla kuin rataesteistäkin, mutta vesiesteet ovat Maijan suosikkeja. Veteen hyppääminen tai sinne muuten vain laukkaaminen eivät koskaan ole ongelma, ja vedessä ollessaan Maija antaa eniten myös ratsastajalleen. Ei mikään ihme, että maastossa treenataan paljon vesiesteitä, ja että tammaa uitetaan selästä käsin aina kun mahdollista.
Kisapaikoilla täysiverinen kiljuu muille hevosille minkä kerkeää ja on levotonta niin kauan, kun on taluttajansa vastuulla. Maija ei oikeasti jännitä, se kaiketi vain kuuluttaa olevansa paikalla ja ettei sen takamuksen lähelle kannata tulla; punainen rusetti ei ole koristamassa tamman häntää turhan takia. Ratsastaja selässään Maija on rauhallisempi, muttei mitenkään yhteistyöhaluinen.
Maija on kamala kisaratsu, etenkin esteillä. Älykkäänä hevosena tamma on hoksannut, että mikäli se kieltäytyy menemästä esteen yli muutaman kerran se pääsee kotiin. Kiitos tämän ikävän pikku huomion Maija hyppää kyllä kotona ja vielä verryttelyssäkin, mutta radalla täysiverinen ei välttämättä mene ensmmäisenkään esteen ylitse. Ratsastaja saa olla todella tarkkana ja jämäkkänä, ettei Maijalle jää tilaa pelleilyyn tai etenkään siihen kieltämiseen. Siitä huolimatta hyvin sujuneen radan saattaa keskeyttää täysin puskista tuleva kielto, kun Maijaa ei äkkiä huvitakaan.
Kouluradat ja kenttäkisojen maastoesteosuuden sujuvat paremmin, tai ainakin verkkaa peilaten; hyvin sujunut verryttely enteilee hyvää suoritusta, paska verkka paskaa suoritusta. Jos Maija ei verryttelyissä taivu pohkeenväistöön ei se taivu siihen radallakaan. Tyypillinen joko tai -hevonen; joko sujuu tai sitten ei.
Hoitaessa Maijaa tamma on parasta laittaa käytävälle ketjuihin, niin se ei yllä näykkimään. Täysiveritamma näykkii koko ajan ja lujaa näykkiikin, se ilmaisee niin tyytymättömyyttään ja sitä, että haluaa sinut äkkiä pois ympäriltään pyörimästä. Kaikeksi onneksi voikko ei potki, korkeintaan nostaa jalkaansa uhitellakseen. Maijalla on kuitenkin takataskussaan muita konsteja tehdä hoitajansa olo epätoivoiseksi; kuolaimia laitettaessa tamman hampaat liimautuvat yhteen eikä pää ole vahingossakaan ulottuvillasi, kaviot liimautuvat maahan kun ne pitäisi saada puhdistettua ja matolääkettä välttääkseen Maija hyppää vaikka pystyyn. Kaikkein parhaiten Maija toimii vanhan liigan raviäijillä, jotka osaavat komentaa hevosta ilman pelottelua tai aiheetonta lyömistä. Tosin läimäisy turvalle tai ryntäille silloin tällöin on vain paikallaan Maijan kanssa ja toimii äänen korottamista paremmin, ikävä kyllä.
Taluttaessa ketju suuhun ja taluttajalle raippa käteen, hanskojen pitämistä suositellaan, jos vaalii kämmentensä ihoa. Maija ei kävele, ei vahingossakaan, vaan ravijyrää lapa edellä kuuntelematta taluttajaansa juuri ollenkaan. Jos täysiverinen pääsee irti se juoksee päin näköä vaikka miten karjuisit, jos satut olemaan sen tiellä. Voipallon kyllä saa kuskattua paikasta A paikkaan B, mutta mikään huviretki se ei ole, eikä tammaa voi antaa kenen tahansa käsittelyyn.
Pesarilla ollaan nätisti - Maija rakastaa vettä, oli se sitten pesarin letkusta tulevaa, taivaata satavaa tai vaikka merivettä -, suoraan letkusta juominen on tamman lempipuuhia. Eläinlääkäri ja kengittäjä joutuvat välillä rauhoittamaan täysiveritamman, jos se äityy oikein veemäiseksi, yleensä selvitään vain kiroamalla. Lastaus ja kuljetus sujuvat yllättävän mtukattomasti, kunhan Maijan vain saa kulkemaan ramppia. Yleensä tamma jumittaa ainakin vartin, ennen kuin menee koppiin tai tulee sieltä pois. Matkustus sujuu ongelmitta.
Maija voisi olla näppärä ratsu; sillä on kivat liikkeet ja hyvä hyppytekniikka. Valitettavasti nöyryys, miellyttämisenhalu ja ihmisen kunnioitus puuttuvat kokonaan. Tamma kyllä pitää liikkumisesta, irtohypytys ja -juoksutus sekä juoksutus ylipäätään sujuvat mallikkaasti, kunhan hevoselle tekee selväksi, ettei ihmistä jyrätä. Ratsastaja selässään täysiverinen ei meinaa toimia, tiedä sitten miksi liikkuminen on vastenmielistä kun ratsastaja kipuaa selkään. Selkä on tarkistettu monet kerrat ja satuloita vaihdeltu - ilman mitään muutosta Maijan käyttäytymiseen.
Koulupuolella Maija on simppelein, sen mielestä koululiikkeiden kanssa askartelu on tappavan tylsää, ja nopeiten niistä pääsee eroon tekemällä suosiolla mitä ratsastaja pyytää. Tamma ei tarvitse pehmeäkätistä, taitavasti istuntaansa käyttävää ratsastajaa, kunhan tasapaino on kunnossa, ratsastaja ei roiku kuolaimessa eikä kaiva kantapäillään tamman kylkiä Maija on tyytyväinen. Koulutreenin aikana Maijaa joutuu enemmän komentamaan liikkeelle kuin käskemään pysähtymään, pahimmillaan voikko on kuin tervassa jumittava täi. Parhaimmillaan Maija on ihan OK kouluratsu, jonka näyttävyys kärsii siitä, ettei hevosta kiinnosta yhtään.
Esteillä Maijaa joutuukin pidättämään koulutreenienkin edestä. Hyppäämään päästessään voikko kuumuu, kaasu jää helposti pohjaan eikä ratsastajan apuja välttämättä tule kuunneltua. Tamma ei kyttää, kiellä tai juokse ohi, vaan hyppää esteet silloinkin kun pitäisi jättää tekemättä. Mutkissa Maija vetää sellaisia käännöksiä, että hevonen näyttää kaatuvan kumoon; ratsastaja joutuu tekemään todella paljon töitä saadakseen laukan sujumaan ilman kaahausta ja Maijan malttamaan käännöksissä. Välillä tamma pukittaa, joskin ne ovat rehellisiä ilopukkeja, jos tamma päättää haluta ratsastajan selästään se loikkaa pystyyn. Maijan vahvuuksia esteradalla on sen tasapaino ja rohkeus, ratsastajan kontolle jää kaikki muu; täysiverinen ei osaa paikata ratsastajan puutteita eikä ymmärrä, ettei ihan mistä tahansa voi sännätä 130cm trippelille.
Maastossa Maija on reipas, tasaista tahtia etenevä kuraprinsessa, joka ei halua kävellä ja ravaakin pitkin hampain. Maastoesteistä tamma nauttii samalla tavalla kuin rataesteistäkin, mutta vesiesteet ovat Maijan suosikkeja. Veteen hyppääminen tai sinne muuten vain laukkaaminen eivät koskaan ole ongelma, ja vedessä ollessaan Maija antaa eniten myös ratsastajalleen. Ei mikään ihme, että maastossa treenataan paljon vesiesteitä, ja että tammaa uitetaan selästä käsin aina kun mahdollista.
Kisapaikoilla täysiverinen kiljuu muille hevosille minkä kerkeää ja on levotonta niin kauan, kun on taluttajansa vastuulla. Maija ei oikeasti jännitä, se kaiketi vain kuuluttaa olevansa paikalla ja ettei sen takamuksen lähelle kannata tulla; punainen rusetti ei ole koristamassa tamman häntää turhan takia. Ratsastaja selässään Maija on rauhallisempi, muttei mitenkään yhteistyöhaluinen.
Maija on kamala kisaratsu, etenkin esteillä. Älykkäänä hevosena tamma on hoksannut, että mikäli se kieltäytyy menemästä esteen yli muutaman kerran se pääsee kotiin. Kiitos tämän ikävän pikku huomion Maija hyppää kyllä kotona ja vielä verryttelyssäkin, mutta radalla täysiverinen ei välttämättä mene ensmmäisenkään esteen ylitse. Ratsastaja saa olla todella tarkkana ja jämäkkänä, ettei Maijalle jää tilaa pelleilyyn tai etenkään siihen kieltämiseen. Siitä huolimatta hyvin sujuneen radan saattaa keskeyttää täysin puskista tuleva kielto, kun Maijaa ei äkkiä huvitakaan.
Kouluradat ja kenttäkisojen maastoesteosuuden sujuvat paremmin, tai ainakin verkkaa peilaten; hyvin sujunut verryttely enteilee hyvää suoritusta, paska verkka paskaa suoritusta. Jos Maija ei verryttelyissä taivu pohkeenväistöön ei se taivu siihen radallakaan. Tyypillinen joko tai -hevonen; joko sujuu tai sitten ei.
» Sukutaulu «
ii. Like This Like That † YLA2, KRJ II, ERJ III, ERL III xx, 164cm, vkk ie. Chapala xx, 164cm, mkm i. Pseudonym xx, 164cm, mkm e. Chinchin Chinchilla † YLA2 xx, 164cm, m |
iii. Like You Dunno
EVM xx, 176cm, vkk iie. Make Me Star EVM xx, prt iei. Chancellor EVM xx, 169cm, mkm iee. Chapeleon EVM xx, 165cm, rt eii. Lucky Number Twelve EVM xx, 162 cm, trn eie. Royal Pass EVM xx, 158 cm, mkm eei. Scaretale EVM xx, 166cm, m eee. Chacha Chardonnay EVM xx, 162cm, m |
» Jälkeläiset «
rotu-skp. Varsan nimi
s. 00.00.0000 i. Isän nimi om. VRL-00000 |
rotu-skp. Varsan nimi
s. 00.00.0000 i. Isän nimi om. VRL-00000 |
rotu-skp. Varsan nimi
s. 00.00.0000 i. Isän nimi om. VRL-00000 |
rotu-skp. Varsan nimi
s. 00.00.0000 i. Isän nimi om. VRL-00000 |
» Kilpailukalenteri «
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset, voitot lihavoitu.
Kilpailut jaettu omille sivuilleen lajeittain, klikkaa auki.
Kilpailut jaettu omille sivuilleen lajeittain, klikkaa auki.
» Valmennukset «
15.09.2015 kouluvalmennus, valmensi *lumienkuli*
Tänään oli toistaiseksi viimeisen sovitun valmennuksen aika morille ja tänäänkin hänellä oli ratsunaan sama ratsu kuin viime kertaisessa estevalmennuksessa. Olimmekin sopineet, että tällä kerralla mori sekä Maija valmentautuisivat kouluratsastuksessa ja odotinkin kohtuullisen vauhdikasta valmennusta viime kertaisen valmennuksen perusteella. Tänäänkin olimme sopineet valmennuksenpitopaikaksi morin kotitallin ja saavuinkin paikalle juuri samaan aikaan kuin ratsukkokin. Vaihdoimme morin kanssa pikaisesti kuulumiset ja sovimme, että valmennuksen tasona olisi tänään helppo a jonka jälkeen pyysin ratsukkoa aloittamaan alkulämmittelyitä.
Odotuksieni vastaisesti Maija olikin tänään jo alkulämmittelyiden aikana hyvin laiskan oloinen ratsu ja viime kertainen rasvattu salama oli täysin kateissa. Morilla olikin tällä kertaa täysi työ saada ratsunsa kulkemaan reippaasti ja jouduinkin tällä kertaa antamaan parhaani mukaan neuvoja siihen, kuinka Maijan saisi liikkumaan inhimillistä vauhtia jottei meno olisi täysin matelua. Tarpeeksi jämäköillä pohjeavuilla ja kärsivällisyydellä mori saikin ratsuunsa hieman enemmän vauhtia ja vaikkei vauhti ollut vieläkään ihan toivotulla tasolla niin ehdotin josko siirtyisimme varsinaiseen valmennukseen jottei koko valmennus kuluisi alkulämmittelyihin. Tämä sopikin morille varsin hyvin ja niinpä aloittelimme varsinaista valmennusta.
Annoinkin ratsukolle alkuun helppo a tason helpoimpia tehtäviä, jotta näkisin millainen ratsukon todellinen kapasiteetti kouluratsastuksessa olisi. Tehtävät onnistuivatkin ilman virheitä, mutta meno oli äärimmäisen tahmean näköistä ja joissain kohti tuntui kuin Maijan jalat olisi liimattu kärpäspaperiin menon hidastamiseksi. Sanoinkin morille yhdessä vaiheessa, että Maija ei tuntunut alkuunsakkaan samalta ratsulta kuin esteratsastusvalmennuksen aikana ja mori naurahti tietävänsä asian. Neuvoinkin parhaani mukaan edelleen morille tapoja, joilla tammaan voisi saada lisää vauhtia ja mitä pidemmälle valmennus kului niin sitä paremmin Maija alkoi liikkumaan. Vaatikin selkeästi vain äärimmäisen napakat avut, sekä aikaa että tamma alkaisi liikkua sellaista vauhtia kuin sen haluttiin liikkuvan.
Valmennus alkoi kumminkin olla lopuillaan ja ehdotinkin morille, josko ratsukko vähitellen aloittelisi loppuverryttelyt ja tämä sopikin morille erinomaisesti. Kerroin että olin ihan suhteellisen tyytyväinen ratsukon parannukseen valmennuksen loppupuolella, mutta kaksikon tulisi jatkossa treenata kotioloissakin ettei kouluratsastus olisi samanlaista matelua aina. Mori lupasi keskittyä tähän asiaan kotioloissakin ja tämän sovittuamme hyvästelimme, sekä lähdimme jatkamaan matkaamme omiin suuntiimme.
12.09.2015 estevalmennus, valmensi *lumienkuli*
Vanha tuttuni mori oli tulossa valmennettavakseni esteratsastuksessa ja tällä kertaa valmennus oli tarkoitus pitää morin kotitallilla vaihtelun vuoksi. Olin saapunut paikalle hyvissä ajoin kokoamaan esteitä, sillä vieraassa paikassa minulla oli hieman hakusassa tavaroiden paikat. Onneksi olin varannut aikaa juuri sopivasti sillä mori saapui maneesiin ratsunsa Maijan kanssa pari minuuttia sen jälkeen kun olin saanut esteet koottua loppuun. Mori tiesikin jo entuudestaan, että pyytäisin häntä kumminkin aloittamaan heti paikalle saavuttuaan alkulämmittelyt ja näin ollen mori aloitti alkulämmittelyt ilman erillistä pyyntöä. Alkulämmittelyt tuntuivat olevan aikamoista rynnimistä Maijan toimesta ja morilla tuntuikin olevan täysi työ saada pidettyä ratsunsa hallinnassaan. Menihän siinä ihan kiitettävästi aikaa, mutta lopulta mori sai ratsunsa rauhoittumaan edes hieman ja näin ollen uskalsin pyytää ratsukkoa siirtymään vähitellen esteille.
Vaikka kuvittelin, että Maija olisi saatu rauhoittumaan alkulämmittelyiden aikana niin esteillä tamma kuumui vielä lisää ja vieläkin pahemmin kuin alkulämmittelyiden aikana. Ratsukon meno näytti nimittäin siltä kuin varsinkaan Maijalla ei olisi ollut minkäänlaista itsesuojeluvaistoa tamman rynniessä eteenpäin täyttä vauhtia ja käännöksetkin näyttivät suhteellisen paljon painovoimaa uhmaavilta. Joiduinkin jakelemaan vinkkejä ratsun hallitsemisesta oikein urakalla morille ja silti tuntui, että mori saisi ollenkaan ratsuansa hallintaansa kunnolla. Esteet kylläkin ylittyivät, mutta jouduin toteamaan morille ettei pelkkä esteiden ylitys riittäisi sillä myös ratsun tulisi olla ratsastajansa hallinnassa koko suorituksen ajan. Koska esteiden ylitys oli todella vauhdikas, kerkesi ratsukko ylittämään esteet vielä toiseen ja kolmanteenkin kertaan vaivattomasti. Muuten suoritukset olivat virheettömiä, mutta ei ollut kovinkaan kaukana muutamaan otteeseen etteikö puomit olisi kolisseet maahan liiallisen vauhdin ja liian jyrkkien käännösten vuoksi.
Vähitellen alkoi kumminkin olla aika aloitella loppuverryttelyt ja morista huomasikin, että hän oli jo täysin valmis loppuverryttelyihin. Maijan hallinnassa pitäminen kun ei selkeästikään ollut se helpoin tehtävä ratsastajalle. Loppuverryttelyiden aikana sanoin morille, että ratsukon tulisi ehdottomasti treenata kotioloissakin jotta Maija tajuaisi toivottavasti joskus että selässä oleva ihminen määrää vauhdin ja muun ratsastukseen liittyvän eikä päätösvalta ole ratsulla. Mori lupasikin harjoitella tuota asiaa ahkerasti ja tämän sovittuamme lähdimme molemat jatkamaan matkaamme.
26.05.2014 estevalmennus, valmensi yaren
Nyt olin kyllä rehellisesti kateellinen tälle ilmestykselle, jonka selkään mori-mori oli noin kymmenen minuuttia takaperin kavunnut. Katselin oikein näpsäkän näköistä voikkoa tammaa ja mieleni olisi tehnyt napata se mukaani ihan vain ulkonäön perusteella. Ei mennyt kuitenkaan kauaa, kun aloin olla vähitellen toista mieltä. Tämä oli nimittäin sitä ehtaa täysiveristä, ei paljon jääty miettimään, onko se vauhti tarpeen. Alkuverryttelyjen jälkeen alkaessamme työskentelemään lämmittelyesteellä, Maija laittoi vain menemään. Ilman mitään kuuntelua, se vain ryntäsi esteelle ja hyppäsi sen yli koventaen vain vauhtiaan hypyn jälkeenkin. Hyvä, ettei se jo rynnännyt seuraavalle lähimmälle esteelle ja niin se varmasti olisikin tehnyt, ellei mori-mori olisi saanut vihdoin pidätteensä kuuluville. Laiskasti Maija hiljensi vauhtiaan ja lopulta suostui vihdoin siirtymään ravin kautta käyntiin. Nainen sen selässä huokaisi syvään, totesi tammalla olevan pelkkää pumpulia pääkopassa ja ohjasi sen takaisin lämmittelyesteen suuntaan. Toisella hypyllä Maija yritti yhtä laittaa omia kapuloita rattaisiin, mutta tällä kertaa mori-mori sai jo hieman aiemmin tamman hiljentämään. En ollut kovinkaan vakuuttunut siitä, miten nämä kaksi selviytyisivät varsinaisella radalla, mutta eihän sitä tiennyt ennen kuin kokeili. Niinpä ohjasin heidät radan ensimmäiselle esteelle ja muistutin vielä mori-moria puolipidätteiden tärkeydestä. Ei siitä ollut mitään iloa, jos jäi roikkumaan hevosen suuhun kerralla, siitähän ei syntyisi kuin vain pakoreaktio, vaan tärkeintä oli pitää tuntuma suuhun koko ajan. Nainen nyökkäsi ja minä siirryin hieman syrjempään seuraamaan tilannetta ja olin valmis huutelemaan tarvittavia ohjeita. Alku lähti aika lupaavasti, mutta jo heti kolmennella esteellä vauhti alkoi kiihtymään hurjaksi ja tamma tuntui unohtavan täysin, että sillä oli selässään joku. Hetken mori-mori näytti siltä, että luovuttaisi siihen paikkaan, mutta minun kannustuspuheet jälleen ohjeiden saattelemana saivat naikkoseen jälleen puhtia ja jälleen alkoi näyttämään siltä, että ohjat olivat niissä käsissä, missä pitikin. Okserilla oli pienoisia vaikeuksia, sillä ponnistus lähti liian sivusta, mutta tällä kertaa vauhti oli kuitenkin siedettävä ja Maija malttoi säästellä ruutia, vaikka näyttikin haluavansa käyttää sitä hetkenä minä hyvänsä. Viimeinen este mentiin jo hiukan kovempaa, mutta se taisi olla ihan mori-morin luvan kanssa!
Tänään oli toistaiseksi viimeisen sovitun valmennuksen aika morille ja tänäänkin hänellä oli ratsunaan sama ratsu kuin viime kertaisessa estevalmennuksessa. Olimmekin sopineet, että tällä kerralla mori sekä Maija valmentautuisivat kouluratsastuksessa ja odotinkin kohtuullisen vauhdikasta valmennusta viime kertaisen valmennuksen perusteella. Tänäänkin olimme sopineet valmennuksenpitopaikaksi morin kotitallin ja saavuinkin paikalle juuri samaan aikaan kuin ratsukkokin. Vaihdoimme morin kanssa pikaisesti kuulumiset ja sovimme, että valmennuksen tasona olisi tänään helppo a jonka jälkeen pyysin ratsukkoa aloittamaan alkulämmittelyitä.
Odotuksieni vastaisesti Maija olikin tänään jo alkulämmittelyiden aikana hyvin laiskan oloinen ratsu ja viime kertainen rasvattu salama oli täysin kateissa. Morilla olikin tällä kertaa täysi työ saada ratsunsa kulkemaan reippaasti ja jouduinkin tällä kertaa antamaan parhaani mukaan neuvoja siihen, kuinka Maijan saisi liikkumaan inhimillistä vauhtia jottei meno olisi täysin matelua. Tarpeeksi jämäköillä pohjeavuilla ja kärsivällisyydellä mori saikin ratsuunsa hieman enemmän vauhtia ja vaikkei vauhti ollut vieläkään ihan toivotulla tasolla niin ehdotin josko siirtyisimme varsinaiseen valmennukseen jottei koko valmennus kuluisi alkulämmittelyihin. Tämä sopikin morille varsin hyvin ja niinpä aloittelimme varsinaista valmennusta.
Annoinkin ratsukolle alkuun helppo a tason helpoimpia tehtäviä, jotta näkisin millainen ratsukon todellinen kapasiteetti kouluratsastuksessa olisi. Tehtävät onnistuivatkin ilman virheitä, mutta meno oli äärimmäisen tahmean näköistä ja joissain kohti tuntui kuin Maijan jalat olisi liimattu kärpäspaperiin menon hidastamiseksi. Sanoinkin morille yhdessä vaiheessa, että Maija ei tuntunut alkuunsakkaan samalta ratsulta kuin esteratsastusvalmennuksen aikana ja mori naurahti tietävänsä asian. Neuvoinkin parhaani mukaan edelleen morille tapoja, joilla tammaan voisi saada lisää vauhtia ja mitä pidemmälle valmennus kului niin sitä paremmin Maija alkoi liikkumaan. Vaatikin selkeästi vain äärimmäisen napakat avut, sekä aikaa että tamma alkaisi liikkua sellaista vauhtia kuin sen haluttiin liikkuvan.
Valmennus alkoi kumminkin olla lopuillaan ja ehdotinkin morille, josko ratsukko vähitellen aloittelisi loppuverryttelyt ja tämä sopikin morille erinomaisesti. Kerroin että olin ihan suhteellisen tyytyväinen ratsukon parannukseen valmennuksen loppupuolella, mutta kaksikon tulisi jatkossa treenata kotioloissakin ettei kouluratsastus olisi samanlaista matelua aina. Mori lupasi keskittyä tähän asiaan kotioloissakin ja tämän sovittuamme hyvästelimme, sekä lähdimme jatkamaan matkaamme omiin suuntiimme.
12.09.2015 estevalmennus, valmensi *lumienkuli*
Vanha tuttuni mori oli tulossa valmennettavakseni esteratsastuksessa ja tällä kertaa valmennus oli tarkoitus pitää morin kotitallilla vaihtelun vuoksi. Olin saapunut paikalle hyvissä ajoin kokoamaan esteitä, sillä vieraassa paikassa minulla oli hieman hakusassa tavaroiden paikat. Onneksi olin varannut aikaa juuri sopivasti sillä mori saapui maneesiin ratsunsa Maijan kanssa pari minuuttia sen jälkeen kun olin saanut esteet koottua loppuun. Mori tiesikin jo entuudestaan, että pyytäisin häntä kumminkin aloittamaan heti paikalle saavuttuaan alkulämmittelyt ja näin ollen mori aloitti alkulämmittelyt ilman erillistä pyyntöä. Alkulämmittelyt tuntuivat olevan aikamoista rynnimistä Maijan toimesta ja morilla tuntuikin olevan täysi työ saada pidettyä ratsunsa hallinnassaan. Menihän siinä ihan kiitettävästi aikaa, mutta lopulta mori sai ratsunsa rauhoittumaan edes hieman ja näin ollen uskalsin pyytää ratsukkoa siirtymään vähitellen esteille.
Vaikka kuvittelin, että Maija olisi saatu rauhoittumaan alkulämmittelyiden aikana niin esteillä tamma kuumui vielä lisää ja vieläkin pahemmin kuin alkulämmittelyiden aikana. Ratsukon meno näytti nimittäin siltä kuin varsinkaan Maijalla ei olisi ollut minkäänlaista itsesuojeluvaistoa tamman rynniessä eteenpäin täyttä vauhtia ja käännöksetkin näyttivät suhteellisen paljon painovoimaa uhmaavilta. Joiduinkin jakelemaan vinkkejä ratsun hallitsemisesta oikein urakalla morille ja silti tuntui, että mori saisi ollenkaan ratsuansa hallintaansa kunnolla. Esteet kylläkin ylittyivät, mutta jouduin toteamaan morille ettei pelkkä esteiden ylitys riittäisi sillä myös ratsun tulisi olla ratsastajansa hallinnassa koko suorituksen ajan. Koska esteiden ylitys oli todella vauhdikas, kerkesi ratsukko ylittämään esteet vielä toiseen ja kolmanteenkin kertaan vaivattomasti. Muuten suoritukset olivat virheettömiä, mutta ei ollut kovinkaan kaukana muutamaan otteeseen etteikö puomit olisi kolisseet maahan liiallisen vauhdin ja liian jyrkkien käännösten vuoksi.
Vähitellen alkoi kumminkin olla aika aloitella loppuverryttelyt ja morista huomasikin, että hän oli jo täysin valmis loppuverryttelyihin. Maijan hallinnassa pitäminen kun ei selkeästikään ollut se helpoin tehtävä ratsastajalle. Loppuverryttelyiden aikana sanoin morille, että ratsukon tulisi ehdottomasti treenata kotioloissakin jotta Maija tajuaisi toivottavasti joskus että selässä oleva ihminen määrää vauhdin ja muun ratsastukseen liittyvän eikä päätösvalta ole ratsulla. Mori lupasikin harjoitella tuota asiaa ahkerasti ja tämän sovittuamme lähdimme molemat jatkamaan matkaamme.
26.05.2014 estevalmennus, valmensi yaren
Nyt olin kyllä rehellisesti kateellinen tälle ilmestykselle, jonka selkään mori-mori oli noin kymmenen minuuttia takaperin kavunnut. Katselin oikein näpsäkän näköistä voikkoa tammaa ja mieleni olisi tehnyt napata se mukaani ihan vain ulkonäön perusteella. Ei mennyt kuitenkaan kauaa, kun aloin olla vähitellen toista mieltä. Tämä oli nimittäin sitä ehtaa täysiveristä, ei paljon jääty miettimään, onko se vauhti tarpeen. Alkuverryttelyjen jälkeen alkaessamme työskentelemään lämmittelyesteellä, Maija laittoi vain menemään. Ilman mitään kuuntelua, se vain ryntäsi esteelle ja hyppäsi sen yli koventaen vain vauhtiaan hypyn jälkeenkin. Hyvä, ettei se jo rynnännyt seuraavalle lähimmälle esteelle ja niin se varmasti olisikin tehnyt, ellei mori-mori olisi saanut vihdoin pidätteensä kuuluville. Laiskasti Maija hiljensi vauhtiaan ja lopulta suostui vihdoin siirtymään ravin kautta käyntiin. Nainen sen selässä huokaisi syvään, totesi tammalla olevan pelkkää pumpulia pääkopassa ja ohjasi sen takaisin lämmittelyesteen suuntaan. Toisella hypyllä Maija yritti yhtä laittaa omia kapuloita rattaisiin, mutta tällä kertaa mori-mori sai jo hieman aiemmin tamman hiljentämään. En ollut kovinkaan vakuuttunut siitä, miten nämä kaksi selviytyisivät varsinaisella radalla, mutta eihän sitä tiennyt ennen kuin kokeili. Niinpä ohjasin heidät radan ensimmäiselle esteelle ja muistutin vielä mori-moria puolipidätteiden tärkeydestä. Ei siitä ollut mitään iloa, jos jäi roikkumaan hevosen suuhun kerralla, siitähän ei syntyisi kuin vain pakoreaktio, vaan tärkeintä oli pitää tuntuma suuhun koko ajan. Nainen nyökkäsi ja minä siirryin hieman syrjempään seuraamaan tilannetta ja olin valmis huutelemaan tarvittavia ohjeita. Alku lähti aika lupaavasti, mutta jo heti kolmennella esteellä vauhti alkoi kiihtymään hurjaksi ja tamma tuntui unohtavan täysin, että sillä oli selässään joku. Hetken mori-mori näytti siltä, että luovuttaisi siihen paikkaan, mutta minun kannustuspuheet jälleen ohjeiden saattelemana saivat naikkoseen jälleen puhtia ja jälleen alkoi näyttämään siltä, että ohjat olivat niissä käsissä, missä pitikin. Okserilla oli pienoisia vaikeuksia, sillä ponnistus lähti liian sivusta, mutta tällä kertaa vauhti oli kuitenkin siedettävä ja Maija malttoi säästellä ruutia, vaikka näyttikin haluavansa käyttää sitä hetkenä minä hyvänsä. Viimeinen este mentiin jo hiukan kovempaa, mutta se taisi olla ihan mori-morin luvan kanssa!
» Päiväkirja «
00.00.0000, kirjoittanut Kirjoittaja
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Nulla facilisis ut mauris ut egestas. Praesent sapien quam, rutrum vitae gravida ac, ornare id lacus. Praesent accumsan est quis aliquet commodo. Fusce faucibus tortor id arcu consequat venenatis. In lacinia ligula ac blandit accumsan. Phasellus pretium condimentum ipsum, ut interdum sem consectetur sed. Proin nec consequat tortor, vel fringilla sem.
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Nulla facilisis ut mauris ut egestas. Praesent sapien quam, rutrum vitae gravida ac, ornare id lacus. Praesent accumsan est quis aliquet commodo. Fusce faucibus tortor id arcu consequat venenatis. In lacinia ligula ac blandit accumsan. Phasellus pretium condimentum ipsum, ut interdum sem consectetur sed. Proin nec consequat tortor, vel fringilla sem.