virtuaalihevonen, a sim game horse
Isdera Imperator "Neera"
Saksalainen ratsuponi (69,532%), tamma 144cm, ruunikko tobiano 9v, ikääntyy satunnaisesti s. 20.12.2013 (4v 20.01.2014) Rekisterinumero VH14-029-0016 Kasvattaja mori-mori (VRL-11325) Omistaja mori-mori (VRL-11325) Estepainotus; he A / 110cm / 100cm (CIC2) |
Neera on tullut vahvasti emäänsä, vaikka onkin onneksi vähän laimennettu versio. Onhan tämäkin tamma vahvaluontoinen ja itsepäinen, muttei läheskään niin hankala. Neera uskoo kieltoja ja puhetta, eikä ole niin herkkä pukitteluun tai muihin mielenosoituksiin. Kunhan tamman pitää kurissa ja nuhteessa se on oikein mukava kaveri, vähän oikukas ehkä, mutta naiselle se sallittakoon.
Kun ponin karsinaan menee on käyttäydyttävä kuin Venäjän keisari, sillä vähänkään aremmalle ihmiselle Neera kiukuttelee luimimalla ja näykkimällä. Jämäkkä ihminen saa olla tamman kanssa miten päin lystää, eikä ponia ole tarvis edes sitoa kiinni. Vaikkei Neera sitä ihan helposti osoita tamma oikeasti nauttii huomiosta, etenkin korvien räpeltämisestä ja niiden takaa rapsuttelusta. Neera lieneekin niitä harvoja poneja, jotka oikein nauttivat korvakarvojen trimmaamisesta. Kaikki muutkin hoitotoimenpiteet sujuvat ongelmitta, tammaa ei erikoisemmin kiinnosta mitä teet tai miten kauan, Neera on yllättävän lunki kaveri kun luotto hoitajaan on kohdillaan.
Talutettaessa tamma on vähän vauhdikkaampi, se saattaa pöristä ja steppailla sekä koettaa lähteä omille teilleen, jos taluttaja ei ole aivan hereillä. Poni kulkee nätisti vierellä kertakomennolla, ja jos ei muu auta niin kerran narunpäällä läimäyttämällä kirjava kaunokainen ymmärtää paikkansa ja kävelee nätisti.
Lastatessa kannattaa varoa, sillä Neera inhoaa koppiin / rekkaan menoa yli kaiken, ja hoitaa sen niin nopeasti alta pois kuin mahdollista. Ampaistuaan ramppia ylös kuin Nato-ohjus tamma rauhoittuu, eikä se ikinä mekasta kopissa vaan on hyvän matkustuskäytöksen perikuva. Kopista tosin tullaan ulos yhtä vauhdilla kuin sinne mentiinkin, joten ponin kanssa saa olla tarkkana, ettei satu vahinkoja.
Neera vaatii jämäkän ratsastajan, jotta tamma toimii. Osaava ei välttämättä tarvitse olla, tämän tamman kanssa asenne ratkaisee enemmän, Neera kun toimii oikein hyvin "vähän sinne päin" -avuillakin kun puhutaan perustyöskentelystä. Haastavammat koulukuviot ja esteet vaativat toki osaavamman kuskin, mutta helpot perusliikkeet ja simppelit esteet sujuvat perus ratsastuskouluratsastajankin kanssa. Neera harvemmin pukittelee, ennemmin tammaa osoittaa mieltään tekemällä täysstopin, jos kokee ratsastajansa epämieluisaksi.
Kaikki helppojen luokkien asiat hallitseva Neera on oiva kouluponi. Se tekee mielellään koulutreenejä, kunhan niissä keskitytään useampaankin kuin yhteen asiaan. Poni on helppo saada kulkemaan oikein päin, eikä kokoaminenkaan ole hankalaa kun Neeran on saanut herkistettyä. Oikeastaan tamma on koulupuolella niitä kyllästyttämiseen asti tasaisia, päteviä suorittajia, joiden kanssa onnistuu aina.
Rata- ja maastoesteillä Neera on haastavampi. Tamma kuumuu ja kyseenalaistaa ja ellei ratsastaja tiedä mitä tekee niin Neera ei tee mitään. Kirjava ponineiti vaatii esteille perusteellisemman verryttelyn, koska vähänkään erikoisempi tai korkeampi hyppy ei ylity ilman pidemmänpuoleisia perusteluja ja ratsastajan, jolla on tarpeeksi asennetta ja taitoa saada Neerasta jotain irti. Poni kyllä pitää hyppäämisestä, mutta ei tee esteillä läheskään yhtä helposti töitä kuin koulukentillä. Kun Neeran saa tekemään töitä - jos saa - se liikkuu juuri niin reippaasti kuin ratsastajansa komentaa ja tekee juuri niin tarkat, reippaat hypyt kuin sen laittaa hyppäämään. Neeran kanssa yksikään hyppy ei tule ilmaiseksi.
Kisapaikoilla tamma on sähäkämpi kuin kotona, sitä joutuu komentamaan ja pidättämään paljon enemmän. Neera on intopiukea sähköjänis, joka vain odottaa oikosulkua. Käsihevosalueella raippa voi olla tarpeen, kun ratsuponitamma haluaa osoittaa olevansa paikalla koikkelehtimalla kahdella jalalla.
Verryttelyssä on parempi antaa Neeran olla niin kauhea rynnivä sähköjänis kuin se haluaa, että ylimääräinen virta tulee purettua. Kunhan jokusen verryttelyhypyn tai koululiikkeen saa tehtyä niin hyvä on, tamma pärjää sillä ja tajuaa jutun juonen kun radalle mennään. Purettuaan pöllöenergiansa tamma on kuuliainen, näyttävä suorittaja, jonka kanssa kaikki on mahdollista. Jos energianpurku jää kesken Neera on kamala häirikkö ja elohiiri, joka ei kuuntele ketään tai mitään ja juoksentelee vain ympäriinsä luullen, että kaikki julkisuus on hyvästä. Ei se ole.
Kun ponin karsinaan menee on käyttäydyttävä kuin Venäjän keisari, sillä vähänkään aremmalle ihmiselle Neera kiukuttelee luimimalla ja näykkimällä. Jämäkkä ihminen saa olla tamman kanssa miten päin lystää, eikä ponia ole tarvis edes sitoa kiinni. Vaikkei Neera sitä ihan helposti osoita tamma oikeasti nauttii huomiosta, etenkin korvien räpeltämisestä ja niiden takaa rapsuttelusta. Neera lieneekin niitä harvoja poneja, jotka oikein nauttivat korvakarvojen trimmaamisesta. Kaikki muutkin hoitotoimenpiteet sujuvat ongelmitta, tammaa ei erikoisemmin kiinnosta mitä teet tai miten kauan, Neera on yllättävän lunki kaveri kun luotto hoitajaan on kohdillaan.
Talutettaessa tamma on vähän vauhdikkaampi, se saattaa pöristä ja steppailla sekä koettaa lähteä omille teilleen, jos taluttaja ei ole aivan hereillä. Poni kulkee nätisti vierellä kertakomennolla, ja jos ei muu auta niin kerran narunpäällä läimäyttämällä kirjava kaunokainen ymmärtää paikkansa ja kävelee nätisti.
Lastatessa kannattaa varoa, sillä Neera inhoaa koppiin / rekkaan menoa yli kaiken, ja hoitaa sen niin nopeasti alta pois kuin mahdollista. Ampaistuaan ramppia ylös kuin Nato-ohjus tamma rauhoittuu, eikä se ikinä mekasta kopissa vaan on hyvän matkustuskäytöksen perikuva. Kopista tosin tullaan ulos yhtä vauhdilla kuin sinne mentiinkin, joten ponin kanssa saa olla tarkkana, ettei satu vahinkoja.
Neera vaatii jämäkän ratsastajan, jotta tamma toimii. Osaava ei välttämättä tarvitse olla, tämän tamman kanssa asenne ratkaisee enemmän, Neera kun toimii oikein hyvin "vähän sinne päin" -avuillakin kun puhutaan perustyöskentelystä. Haastavammat koulukuviot ja esteet vaativat toki osaavamman kuskin, mutta helpot perusliikkeet ja simppelit esteet sujuvat perus ratsastuskouluratsastajankin kanssa. Neera harvemmin pukittelee, ennemmin tammaa osoittaa mieltään tekemällä täysstopin, jos kokee ratsastajansa epämieluisaksi.
Kaikki helppojen luokkien asiat hallitseva Neera on oiva kouluponi. Se tekee mielellään koulutreenejä, kunhan niissä keskitytään useampaankin kuin yhteen asiaan. Poni on helppo saada kulkemaan oikein päin, eikä kokoaminenkaan ole hankalaa kun Neeran on saanut herkistettyä. Oikeastaan tamma on koulupuolella niitä kyllästyttämiseen asti tasaisia, päteviä suorittajia, joiden kanssa onnistuu aina.
Rata- ja maastoesteillä Neera on haastavampi. Tamma kuumuu ja kyseenalaistaa ja ellei ratsastaja tiedä mitä tekee niin Neera ei tee mitään. Kirjava ponineiti vaatii esteille perusteellisemman verryttelyn, koska vähänkään erikoisempi tai korkeampi hyppy ei ylity ilman pidemmänpuoleisia perusteluja ja ratsastajan, jolla on tarpeeksi asennetta ja taitoa saada Neerasta jotain irti. Poni kyllä pitää hyppäämisestä, mutta ei tee esteillä läheskään yhtä helposti töitä kuin koulukentillä. Kun Neeran saa tekemään töitä - jos saa - se liikkuu juuri niin reippaasti kuin ratsastajansa komentaa ja tekee juuri niin tarkat, reippaat hypyt kuin sen laittaa hyppäämään. Neeran kanssa yksikään hyppy ei tule ilmaiseksi.
Kisapaikoilla tamma on sähäkämpi kuin kotona, sitä joutuu komentamaan ja pidättämään paljon enemmän. Neera on intopiukea sähköjänis, joka vain odottaa oikosulkua. Käsihevosalueella raippa voi olla tarpeen, kun ratsuponitamma haluaa osoittaa olevansa paikalla koikkelehtimalla kahdella jalalla.
Verryttelyssä on parempi antaa Neeran olla niin kauhea rynnivä sähköjänis kuin se haluaa, että ylimääräinen virta tulee purettua. Kunhan jokusen verryttelyhypyn tai koululiikkeen saa tehtyä niin hyvä on, tamma pärjää sillä ja tajuaa jutun juonen kun radalle mennään. Purettuaan pöllöenergiansa tamma on kuuliainen, näyttävä suorittaja, jonka kanssa kaikki on mahdollista. Jos energianpurku jää kesken Neera on kamala häirikkö ja elohiiri, joka ei kuuntele ketään tai mitään ja juoksentelee vain ympäriinsä luullen, että kaikki julkisuus on hyvästä. Ei se ole.
» Sukutaulu «
ii. Quasimodo Naw † YLA2, NFL II, ERJ II, ERL III nf, 141cm, km ie. Riot Sweet Cherry ERJ II nf, 142cm, vrt ei. Taj Mizsanthrope RPL II, ERJ I, KRJ II rp (28,125%), 146cm, rt ee. Isadora von Feigen KERJ I rp (50%), 143cm, rnkrj |
iii. Quimico
YLA2, NFL III nf, 138cm, rn iie. Epithet AV YLA2, NFL III nf, 144cm, km iei. Colorado Roulet nf, 146cm iee. VIR MVA Ch Avon Bonnie KTK II, NFL II, ERJ II, ERL II nf, 146cm eii. Zsadist YLA3, ERJ I hann, 168cm, rt eie. Thal Honduraa YLA2, RPL I, ERJ II, KRJ II rp (56,25% rp/rp), 144cm, rnkm eei. Graveyard Casino YLA2, XLA I, KERJ I xx, 162cm, rnkrj eee. Lognans Isabel lew, 132cm, rnkrj |
eiei. rp 75% (conn/rp), eieie. rp 50% (xx/lew) / eiee. rp 37,5% (xx/rp), eieee. rp 75% (rp/nf), eieeee. rp 50% (lew/ox)
» Jälkeläiset «
rotu-skp. Varsan nimi
s. 00.00.0000 i. Isän nimi om. VRL-00000 |
rotu-skp. Varsan nimi
s. 00.00.0000 i. Isän nimi om. VRL-00000 |
» Kilpailukalenteri «
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset, voitot lihavoitu.
Kilpailut jaettu omille sivuilleen lajeittain, klikkaa auki.
Kilpailut jaettu omille sivuilleen lajeittain, klikkaa auki.
» Valmennukset «
26.01.2016 estevalmennus, valmensi Naxu
Aloitimme mori-morin ja Neeran estevalmennuksen pitkillä alkuverryttelyillä, joiden aikana kokosin maneesiin esteradan valmennusta varten. Ratsukko löysi nopeasti yhteisen sävelen, vaikka laukassa Neera meinasikin vähän kuumahtaa ja takapää lensi. Mori istui kuitenkin tiiviisti satulassa ja nosti laukan uudelleen, mikä onnistui. Ravia ja laukkaa tultiin vielä toiseenkin suuntaan ja sitten aloitettiin hyppääminen pikkupystyllä, jota nostin 80cm asti ennen siirtymistä radan puolelle. Huomasin kuitenkin, että poni oli vaikea ratsastettava eikä mikään hyppy ollut ilmainen. Mori oli tarpeeksi topakka ratsastaja Neeralle, joten suoritus oli tasaista ja hypyt reippaita. Radan ensimmäisellä 80cm pystyllä tuli kuitenkin heti kielto. Neera oli kyseenalaistanut hypyn tärkeyden eikä olisi halunnut ylittää sitä. Kolmannella kerralla rata kuitenkin jatkui ensimmäiseltä esteeltä toiselle, mikä oli aikamoinen saavutus Neeran kanssa. Loppurata sujui ihan hyvin, vaikka viimeiselle esteelle saimmekin näyttävän kiellon. Tämä korkeus ei ollut juuri mitään Neeran tasolle, joten nostin esteet metriin. Nyt tamma hyppäsi kyllä ensimmäisen yli, mutta kolmannelle innarille se teki täysstopin, teki täyskäännöksen ja lähti kiitolaukkaa pujottelemaan esteiden välistä maneesin toiseen päätyyn. Morin jalka kaatoi siinä rytäkässä yhden tolpan ja Neera kompastui laukasta polvilleen. Mori putosi Neeran eteen, mutta oli säilyttänyt otteen ohjista. Menin auttamaan moria ylös ja tarkistin Neeran. Sitten ratsukko sai ravailla rauhassa pääty-ympyrällä, kun nostin kaatuneen esteen takaisin okserin näköiseksi. Ensin innari tultiin pelkästään ja se sujui ihan hyvin. Sitten mentiin rata, jonka jokaiselle esteelle Neera tarvitsi nyt entistä enemmän kannustusta. Pudotuksia tai kieltoja ei tullut, mutta päätimme jättää korkeudeksi tämän metrin, ettei pääsisi sattumaan uusia vahinkoja. Rata tultiin metrisenä vielä pari kertaa puhtaasti. Tamma tosin oli hyvin varautunut, mutta hyppäsi reippaasti esteiden yli ja kääntyi nätisti sinne minne ratsastaja käski. Pian olikin loppuverryttelyiden aika, joten aloin kantaa esteitä pois ja loppukäynneissä annoin ratsukolle palautteen. Sen jälkeen lähdin kotiin.
20.01.2016 estevalmennus, valmensi Minja
Tällä kertaa kentälle saapuessani minua odotti yllätys, moria ja Neera ei näkynyt missään, vaikka itsekkin olin vasten tapojani pari minuuttia myöhässä. En jäänyt ihmettelemään tilannetta vaan aloin rakentelemaan esteitä kentälle. Tämän päivän hommana oli rataharjoitus ja olin varmasti lähes koominen näky kävellessäni kentällä paperin pala toisessa kädessä ja estetolppa toisessa. Lähes viiden minuutin jälkeen kuulin portilta morin pahoittelevan myöhästymistä. Tämä näytti siltä, kun olisi juossut juuri maratonin ja pian sainkin kuulla selityksen sekä myöhästymiseen, että morin ei niin hehkeään ulkomuotoon - Neera oli onnistunut pakenemaan tarhasta ja tamman kiinni saaminen oli vaatinut oman aikansa. Pari aloitti alkuverkat lyhyen kävelyn jälkeen ja itse rakentelin radan pari viimeistä estettä valmiiksi.
Alkuun otimme pari verryttelyhyppyä 50cm korkealla pystyesteellä, ennen kuin aloitimme varsinaisen radan harjoittelun. Rata piti sisällään tavallisten pystyesteiden ja oksereiden lisäksi myös vesiesteen, sekä itse kyhäilemäni super pelottavan okserin, jonka alle olin kasannut kartioita ja päälle satulahuopia, jotka olin raahannut mukanani. Annoin parin tutustua okseriin vielä etukäteen ja ylittää sen pariin otteeseen, jottei se radalla aiheuttaisi ongelmia. Pari suoritti ensimmäisen radan melko keskinkertaisesti. Neera ei suostunut tekemään mitään kunnolla, vaikka mori mitä teki ja ennen puolta väliä tämä sitten viimein kielti pystylle. Kehotin paria aloittamaan radan alusta ja moria käyttämään hieman voimakkaampia apuja. Seuraavalla yrityksellä rata sujui jo huomattavasti paremmin, lukuunottamatta yhtä pudonnutta puomia. Nostin esteitä 70cm korkeuteen ja tällä korkeudella myös Neera viitsi jo yrittää enemmän. Nyt rata oli jo hyvinkin onnistunut ja jokainen puomi pysyi kannattimillaan. Valmennus alkoi nopeasti lähestymään loppua, sillä olimme päässeet aloittamaan vasta tavanomaista myöhemmin ja vaikka kuinka olisin halunnut jatkaa sitä pidempään, olin ehtinyt sopia menoa heti tämän valmennuksen jälkeen. Ei siis auttanut muuta, kun ottaa tehtävä vielä viimeistä kertaa ennen loppuverkkoja. Nostin kaikki esteet metriin. Ratsukko suoritti radan sekä puhtaasti että nopeasti, joten siihen oli parempi kuin hyvä lopettaa. Siivoilin esteitä pois samalla kun juttelin morin kanssa valmennuksesta. Loppujen lopuksi jätin parin suorittamaan loppuverryttelyä keskenään, sillä itse jouduin kiirehtimään seuraavaan paikkaan.
14.01.2016 estevalmennus, valmensi Minja
Ja taas morin luona. Tällä kertaa valemnnukseen osallistui kirjava ratsuponitamma Neera, sekä jo ennestään tuttu mori. Pari suoritti alkuverryttelyitä kun saavuin kentälle ja seurailin parin tekemisiä hetken. Ensivaikutelma tammasta oli, että siltä ei saa mitään ilmaiseksi, mutta se jää nähtäväksi. Pikku hiljaa siirryin kentän laidalta itse kentälle ja aloin valmistelemaan tämän päivän tehtävää. Raahasin pituushalkaisijalle kaksi estettä, jotka oli sijoitettu n. 16 metrin päähän toisistaan ja laskin esteet alkuun puomeiksi. Mori käytti puomejani hyväksi verkkaillessaan Neeraa ja hetken päästä hän ilmotti heidän olevan valmiita valmennettavikseni.
Ensimmäinen tehtävä oli seuraavanlainen; pari ratsasti pituushalkaisijalle laukassa ja ylitti ensimmäisen puomin. Keskelle halkasijaa tehtiin voltit halkaisijan molemmille puolille niin, että ne muodostivat kahdeksikon. Tämän jälkeen ylitettiin viimeinen puomi. Selittäessäni tehtävän morille sain hieman hämmetyneen katseen, mutta tehtävää suorittaessa tämä tajusi selitykseni. Poni suoritti tehtävää hienosti, eikä morin pahemmin tarvinnut tehdä sen suurempia taikoja hyvän suorituksen eteen. Sama tehtävä suoritettiin muutaman kertaan molemmista suunnista, kunnes oli vuorossa uusi tehtävän anto. Tehtävä oli muuten sama, mutta halkaisijan keskipisteessä tehtiin voltti vain toiselle puolelle ja sen jälkeen jatkettiin kohti toista puomia. Nostin puomit n. 50cm esteiksi ja pari sai aloittaa. Vaikka Neera yritti alkuun laittaa hanttiin, onnistui mori saamaan ponin kuuliaiseksi heti alkuun, jolloin tehtävän suoritus parani loppua kohti. Myös tämä tehtävä suoritettiin molempiin suuntiin pariin otteeseen, kunnes annoin parille luvan kävellä hetken. Parin minuutin kävelytauon jälkeen oli vuorossa vielä viimeinen tehtävä, jossa harjoiteltiin kokoamista ja pidentämistä. Tarkoitus oli tulla linja aina eri määrällä laukka-askeleita. Nostin esteet 80cm ja annoin parille ensimmäiseksi laukka-askelten määräksi viisi. Homma ei tuottanut mitään ongelmaa ja seuraavaksi vuorossa oli neljä askelta. Kolmas ja neljäs suoritus tehtiin askelin kuusi ja seitsemän ja havaitsin, että ponille taitaa olla helpompaa pidentää kuin lyhentää askelia. Viimeisellä yrittämällä palasimme viiteen askeleeseen ja koska suoritus sujui niin hyvin, annoin parille luvan loppuverkkoihin. Itse siivoilin esteet pois ja jäin seurailemaan parin loppuverkkoja.
27.08.2015 estevalmennus, valmensi *lumienkuli*
Vuorossa oli toinen sovittu valmennus morille, sekä hänen kauniille tammaratsulleen Neeralle ja tällä kertaa aiheena olisi esteratsastus 110cm korkeilla esteillä. Olin saapunut paikalle todella hyvissä ajoin, sillä kentän pohjaa piti hieman tasoittaa sateiden jäljiltä ja esteetkin oli kokoamatta joten ajattelin ettei valmennus viivästyisi ainakaan oman hidasteluni johdosta. Yllätyinkin todella paljon kun ratsukko saapuikin paikalle huomattavasti sovittua aikaa aiemmin, mutta mori selitti syyksi tähän sen, että Neera tarvitsisi ennen esteiden hyppäämistä hyvin perusteelliset alkulämmittelyt. Koska olin kerennyt jo tasoittaa kentän pohjan, minulla ei ollut mitään alkulämmittelyiden etukäteen aloittamista vastaan ja näin ollen kaksikko aloittikin lämmittelyt minun kootessani esteitä. Alkulämmittelyt tuntuivat sujuvan ratsukolta ongelmitta ja pyysinkin ratsukkoa siirtymään esteille sen jälkeen kun olin itse saanut esteet koottua loppuun saakka.
Mori lähtikin ohjaamaan ratsuaan lupaavan näköisesti kohti esteitä, mutta jostain syystä Neera ei suostunut ponnistamaan oikeassa kohdassa ratsastajan antamista avuista huolimatta ja puomit pääsivät kolisemaan maahan. Sama juttu tapahtui myös seuraavilla esteillä aina siihen saakka kunnes tamma lopulta kieltäytyi hieman radan puolenvälin jälkeen. Kehoitin moria aloittamaan koko radan alusta uudelleen ja tällä kerralla käyttämään vieläkin napakampia, sekä määrätietoisempia apuja jotta Neera tosiaan ponnistaisi oikeassa kohdassa eikä liian myöhään. Lopulta esteiden hyppääminen sujuikin ihan kivasti kunhan mori vain muisti pysyä tarpeeksi määrätietoisena eikä antanut yhtään periksi ratsulleen. Muutama pudotus tapahtui radalla siitä huolimatta, mutta kokonaisuudessaan oltiin molemat morin kanssa suhteellisen tyytyväisiä valmennuksen kulkuun.
Koska valmennusaikaa ei kumminkaan ollut loputtomasti, tuli lopulta aika aloitella loppuverryttelyt. Loppuverryttelyiden aikana sanoin morille, että mielestäni ratsukon tulisi harjoitella esteitä ahkerasti ja jopa useammin kuin kouluratsastusta jos mori tahtoisi että esteiden ylitys alkaisi onnistumaan jossakin vaiheessa kunnolla. Mori sanoikin tietävänsä asian ja lupasi petrata esteiden treenaamisessa. Kun loppuverryttelyt oli saatu suoritettua loppuun, lähdin morin kanssa samaa matkaa kentältä ja toivotin morin tervetulleeksi seuraaviin valmennuksiin.
24.08.2015 kouluvalmennus, valmensi *lumienkuli*
Ohjelmassani oli tänään kouluvalmennus tasolla helppo a ja ratsastajana toimisi entuudestaan tuttu mori. Ratsuna sen sijaan olisi täysin uusi tuttavuus Neera ja kieltämättä hieman jännitti sillä edelliset valmennukset morin, sekä hänen ratsunsa kanssa eivät olleet mikään ylpeydenaihe minulle valmentajana. Hartaasti toivoin, että tämä ratsu olisi parempitapainen ja yllätyinkin kun mori saapui kentälle ratsain ja ratsukin liikkui ihan kivan näköisesti. En kumminkaan uskaltanut vielä toivoa liikoja etten putoaisi korkealta ja lujaa jos valmennus menisi penkin alle, mutta pyysin ratsukkoa kumminkin aloittamaan alkulämmittelyt heti paikalle saavuttuaan.
Huomasin heti alkulämmittelyiden alkupuolella jo, että tämä valmennus tulisi onnistumaan paremmin kuin edelliset valmennukset morin kanssa. Ratsukko nimittäin toimi aivan täydellisesti yhteistyössä ja Neera vastasi jokaiseen pieneenkin saamaansa apuun samantien tehden juuri niin kuin ratsastaja halusi. Koska kaksikon yhteistyö toimi erittäin hyvin, ei alkulämmittelyiden valmiiksi saamiseen mennyt kovinkaan paljon aikaa ja niinpä pystyin kysymään morilta, olisiko hän jo valmis siirtymään varsinaiseen valmennukseen. Olihan hän ja näin ollen aloitimme valmentautumisen.
Aloitimme suoraan helppo a tasoisilla tehtävillä vaikka yleensä annoin valmennuksissa alkuun hieman helpompia tehtäviä jotta näkisin että kapasiteetti yltäisi varmasti ilmoitettuun tasoon. Tämä ratsukko oli kumminkin näyttänyt osaamisensa jo alkulämmittelyiden aikana ja sen vuoksi minulla ei ollut mitään syytä epäillä etteikö helppo a tasoiset tehtävät onnistuisi. Kaksikko onnistuikin jokaisessa antamassani tehtävässä äärimmäisen hyvin, eli mielikuvani osaamisesta ei mennyt pieleen. Mori sanoikin, että tiesi Neeran osaavaksi ratsuksi, mutta halusi kumminkin käydä ulkopuolisissakin valmennuksissa aina välillä jotta osaaminen pysyisi samalla tasolla koko ajan.
Valmennusaika alkoi kumminkin vähitellen olla lopuillaan ja pyysinkin ratsukkoa aloittelemaan pikkuhiljaa loppuverryttelyitä. Loppuverryttelyiden aikana kerroin, että olin enemmän kuin tyytyväinen valmennuksen onnistumiseen ja kehoitin moria vielä kehumaan ratsuaan onnistuneesta suorituksesta. Toivotin ratsukon myös tervetulleeksi parin päivän päästä sovittuun estevalmennukseen ja toivoin, että silloinkin kaikki onnistuisi yhtä hyvin kuin tänäänkin.
03.03.2014 estevalmennus, valmensi pau.
Tänään valmennettavanani oli mori-morin kanssa hänen ratsuponitammansa Neera, ja mitä omistaja oli sen luonteen perusteelta kertonut, olin päättänyt koota ratsukolle pienimuotoisen radan kentälle. Kun olin aloittelemassa puomien nostoa paikoilleen, kuulin takaani kolahduksen, hirnahduksen ja lievän kirosanan. Tästä pystyin päätellä että parivaljakko oli saapunut kentälle.
Mori-morin noustua selkään ja säädeltyään kaiken tarvittavan, kehotin häntä tekemään alkuverryttelyn itsenäisesti kuitenkin niin, että hän keskittyisi Neeran täydelliseen huomioon esimerkiksi volteilla ja muilla keskittymistä tarvitsevilla kiemuroilla.
Muutaman minuutin päästä selvitin mori-morille radan idean (kuva), ja päästin hänet Neeran kanssa hyppäämään verryttelyksi rataan kuuluvaa jumppasarjaa. Kaikki esteet olivat tässä vaiheessa vielä n. 50–80 sentin korkeudessa. Jumppasarjan hyppääminen onnistui Neeralta tässä korkeudessa vielä näennäisen hyvin, ellei pientä säntäilyä laskettu huomioon.
Kun pari oli muutaman kerran tullut jumppiksen, selitin radan vielä uudestaan tarkentaen ohjeistusta hieman: aluksi olisi siis kahden laukan jumppasarja, josta käännyttäisiin ”vesiesteelle”, jossa vetenä toimi estekaluston seasta löytämäni sininen pressu. Tämän jälkeen siitä pyrittäisiin neljällä laukka-askeleella okserille, jonka jälkeen vielä kierrettäisiin vesieste pitkän sivun kautta ja tultaisiin viimeiselle esteelle, joka oli jumppasarjan ensimmäinen este.
Näinpä pari lähti liikkeelle ja pyrin huomioimaan varsinkin Neeran käytöksen ensimmäisen ”suorituksen” ajalta: jumppis sujui jo kiitettävästi, mutta tammapa päättikin lähteä testaamaan ratsastajaansa, ja yritti kiertää väsäämäni vesiesteen. Mori-mori oli kuitenkin hereillä ja pienehköllä karjaisulla sai ratsunsa esteen yli ilman virheitä, mutta seuraavalle välille puolestaan tuli viisi laukka-askelta toivotun neljän askeleen sijaan.
Viimeiselle esteelle täytyikin olla suhteellisen tarkkana, ettei välillä jäänyt vain matkustamaan hevosen selkään, minkä Neera meinasikin jo kääntää hyödykseen: tamma pinkaisi pitkällä sivulla nopeampaan laukkaan, ja mori-mori sai juuri ja juuri pidettyä itsensä selässä pysähtymisen nojalla. Tilanteen rauhoituttua kehotin häntä tulemaan vielä okserin uudestaan, jonka jälkeen suuntaisi uudelleen viimeiselle esteelle, mikä tällä kertaa sujui ongelmitta.
Kehotin ratsukkoa tulemaan radan vielä uudestaan tässä korkeudessa puhtaasti, ennen kuin nostaisin esteet toivottuun korkeuteen. Neera näytti kuumuvan helposti, mutta loppujen lopuksi myös nauttivan hyppäämisestä. Puhtaan suorituksen jälkeen nostin puomit 100–110 sentin korkeuteen, riippuen esteestä. Tavoitteena olisi tulla rata kahdesti ilman virheitä, kunnes kolmannella kerralla rata suoritettaisiin ns. uusintaratana, siten että viimeiselle esteelle käännyttäisiin mahdollisimman pian, eikä kierrettäisi vesiestettä.
Mori-morilla näytti olevan täysi työ Neeran ohjastuksessa ja ratsastamisessa, mutta kaksi puhdasta rataa tulikin jo yhteensä kolmella yrittämällä Viimeinenkin rata meni loppujen lopuksi hyvin, vaikka Neera meinasikin tottumuksesta lähteä kiertämään vesiestettä. Ratsastaja oli kuitenkin hereillä ja sai nopeudesta huolimatta Neeran ohjattua viimeiselle esteelle puhtaasti.
Loppuverryttelyn annoin mori-morin tehdä taasen itsenäisesti, ja hän astuikin heti alas ratsailta punaisena ja työtä tehneen näköisenä. Kovasti korostin parin yhteistyötä, vaikka Neera oli tuntunutkin olevan melkoisen energisellä päällä juuri tänään.
Aloitimme mori-morin ja Neeran estevalmennuksen pitkillä alkuverryttelyillä, joiden aikana kokosin maneesiin esteradan valmennusta varten. Ratsukko löysi nopeasti yhteisen sävelen, vaikka laukassa Neera meinasikin vähän kuumahtaa ja takapää lensi. Mori istui kuitenkin tiiviisti satulassa ja nosti laukan uudelleen, mikä onnistui. Ravia ja laukkaa tultiin vielä toiseenkin suuntaan ja sitten aloitettiin hyppääminen pikkupystyllä, jota nostin 80cm asti ennen siirtymistä radan puolelle. Huomasin kuitenkin, että poni oli vaikea ratsastettava eikä mikään hyppy ollut ilmainen. Mori oli tarpeeksi topakka ratsastaja Neeralle, joten suoritus oli tasaista ja hypyt reippaita. Radan ensimmäisellä 80cm pystyllä tuli kuitenkin heti kielto. Neera oli kyseenalaistanut hypyn tärkeyden eikä olisi halunnut ylittää sitä. Kolmannella kerralla rata kuitenkin jatkui ensimmäiseltä esteeltä toiselle, mikä oli aikamoinen saavutus Neeran kanssa. Loppurata sujui ihan hyvin, vaikka viimeiselle esteelle saimmekin näyttävän kiellon. Tämä korkeus ei ollut juuri mitään Neeran tasolle, joten nostin esteet metriin. Nyt tamma hyppäsi kyllä ensimmäisen yli, mutta kolmannelle innarille se teki täysstopin, teki täyskäännöksen ja lähti kiitolaukkaa pujottelemaan esteiden välistä maneesin toiseen päätyyn. Morin jalka kaatoi siinä rytäkässä yhden tolpan ja Neera kompastui laukasta polvilleen. Mori putosi Neeran eteen, mutta oli säilyttänyt otteen ohjista. Menin auttamaan moria ylös ja tarkistin Neeran. Sitten ratsukko sai ravailla rauhassa pääty-ympyrällä, kun nostin kaatuneen esteen takaisin okserin näköiseksi. Ensin innari tultiin pelkästään ja se sujui ihan hyvin. Sitten mentiin rata, jonka jokaiselle esteelle Neera tarvitsi nyt entistä enemmän kannustusta. Pudotuksia tai kieltoja ei tullut, mutta päätimme jättää korkeudeksi tämän metrin, ettei pääsisi sattumaan uusia vahinkoja. Rata tultiin metrisenä vielä pari kertaa puhtaasti. Tamma tosin oli hyvin varautunut, mutta hyppäsi reippaasti esteiden yli ja kääntyi nätisti sinne minne ratsastaja käski. Pian olikin loppuverryttelyiden aika, joten aloin kantaa esteitä pois ja loppukäynneissä annoin ratsukolle palautteen. Sen jälkeen lähdin kotiin.
20.01.2016 estevalmennus, valmensi Minja
Tällä kertaa kentälle saapuessani minua odotti yllätys, moria ja Neera ei näkynyt missään, vaikka itsekkin olin vasten tapojani pari minuuttia myöhässä. En jäänyt ihmettelemään tilannetta vaan aloin rakentelemaan esteitä kentälle. Tämän päivän hommana oli rataharjoitus ja olin varmasti lähes koominen näky kävellessäni kentällä paperin pala toisessa kädessä ja estetolppa toisessa. Lähes viiden minuutin jälkeen kuulin portilta morin pahoittelevan myöhästymistä. Tämä näytti siltä, kun olisi juossut juuri maratonin ja pian sainkin kuulla selityksen sekä myöhästymiseen, että morin ei niin hehkeään ulkomuotoon - Neera oli onnistunut pakenemaan tarhasta ja tamman kiinni saaminen oli vaatinut oman aikansa. Pari aloitti alkuverkat lyhyen kävelyn jälkeen ja itse rakentelin radan pari viimeistä estettä valmiiksi.
Alkuun otimme pari verryttelyhyppyä 50cm korkealla pystyesteellä, ennen kuin aloitimme varsinaisen radan harjoittelun. Rata piti sisällään tavallisten pystyesteiden ja oksereiden lisäksi myös vesiesteen, sekä itse kyhäilemäni super pelottavan okserin, jonka alle olin kasannut kartioita ja päälle satulahuopia, jotka olin raahannut mukanani. Annoin parin tutustua okseriin vielä etukäteen ja ylittää sen pariin otteeseen, jottei se radalla aiheuttaisi ongelmia. Pari suoritti ensimmäisen radan melko keskinkertaisesti. Neera ei suostunut tekemään mitään kunnolla, vaikka mori mitä teki ja ennen puolta väliä tämä sitten viimein kielti pystylle. Kehotin paria aloittamaan radan alusta ja moria käyttämään hieman voimakkaampia apuja. Seuraavalla yrityksellä rata sujui jo huomattavasti paremmin, lukuunottamatta yhtä pudonnutta puomia. Nostin esteitä 70cm korkeuteen ja tällä korkeudella myös Neera viitsi jo yrittää enemmän. Nyt rata oli jo hyvinkin onnistunut ja jokainen puomi pysyi kannattimillaan. Valmennus alkoi nopeasti lähestymään loppua, sillä olimme päässeet aloittamaan vasta tavanomaista myöhemmin ja vaikka kuinka olisin halunnut jatkaa sitä pidempään, olin ehtinyt sopia menoa heti tämän valmennuksen jälkeen. Ei siis auttanut muuta, kun ottaa tehtävä vielä viimeistä kertaa ennen loppuverkkoja. Nostin kaikki esteet metriin. Ratsukko suoritti radan sekä puhtaasti että nopeasti, joten siihen oli parempi kuin hyvä lopettaa. Siivoilin esteitä pois samalla kun juttelin morin kanssa valmennuksesta. Loppujen lopuksi jätin parin suorittamaan loppuverryttelyä keskenään, sillä itse jouduin kiirehtimään seuraavaan paikkaan.
14.01.2016 estevalmennus, valmensi Minja
Ja taas morin luona. Tällä kertaa valemnnukseen osallistui kirjava ratsuponitamma Neera, sekä jo ennestään tuttu mori. Pari suoritti alkuverryttelyitä kun saavuin kentälle ja seurailin parin tekemisiä hetken. Ensivaikutelma tammasta oli, että siltä ei saa mitään ilmaiseksi, mutta se jää nähtäväksi. Pikku hiljaa siirryin kentän laidalta itse kentälle ja aloin valmistelemaan tämän päivän tehtävää. Raahasin pituushalkaisijalle kaksi estettä, jotka oli sijoitettu n. 16 metrin päähän toisistaan ja laskin esteet alkuun puomeiksi. Mori käytti puomejani hyväksi verkkaillessaan Neeraa ja hetken päästä hän ilmotti heidän olevan valmiita valmennettavikseni.
Ensimmäinen tehtävä oli seuraavanlainen; pari ratsasti pituushalkaisijalle laukassa ja ylitti ensimmäisen puomin. Keskelle halkasijaa tehtiin voltit halkaisijan molemmille puolille niin, että ne muodostivat kahdeksikon. Tämän jälkeen ylitettiin viimeinen puomi. Selittäessäni tehtävän morille sain hieman hämmetyneen katseen, mutta tehtävää suorittaessa tämä tajusi selitykseni. Poni suoritti tehtävää hienosti, eikä morin pahemmin tarvinnut tehdä sen suurempia taikoja hyvän suorituksen eteen. Sama tehtävä suoritettiin muutaman kertaan molemmista suunnista, kunnes oli vuorossa uusi tehtävän anto. Tehtävä oli muuten sama, mutta halkaisijan keskipisteessä tehtiin voltti vain toiselle puolelle ja sen jälkeen jatkettiin kohti toista puomia. Nostin puomit n. 50cm esteiksi ja pari sai aloittaa. Vaikka Neera yritti alkuun laittaa hanttiin, onnistui mori saamaan ponin kuuliaiseksi heti alkuun, jolloin tehtävän suoritus parani loppua kohti. Myös tämä tehtävä suoritettiin molempiin suuntiin pariin otteeseen, kunnes annoin parille luvan kävellä hetken. Parin minuutin kävelytauon jälkeen oli vuorossa vielä viimeinen tehtävä, jossa harjoiteltiin kokoamista ja pidentämistä. Tarkoitus oli tulla linja aina eri määrällä laukka-askeleita. Nostin esteet 80cm ja annoin parille ensimmäiseksi laukka-askelten määräksi viisi. Homma ei tuottanut mitään ongelmaa ja seuraavaksi vuorossa oli neljä askelta. Kolmas ja neljäs suoritus tehtiin askelin kuusi ja seitsemän ja havaitsin, että ponille taitaa olla helpompaa pidentää kuin lyhentää askelia. Viimeisellä yrittämällä palasimme viiteen askeleeseen ja koska suoritus sujui niin hyvin, annoin parille luvan loppuverkkoihin. Itse siivoilin esteet pois ja jäin seurailemaan parin loppuverkkoja.
27.08.2015 estevalmennus, valmensi *lumienkuli*
Vuorossa oli toinen sovittu valmennus morille, sekä hänen kauniille tammaratsulleen Neeralle ja tällä kertaa aiheena olisi esteratsastus 110cm korkeilla esteillä. Olin saapunut paikalle todella hyvissä ajoin, sillä kentän pohjaa piti hieman tasoittaa sateiden jäljiltä ja esteetkin oli kokoamatta joten ajattelin ettei valmennus viivästyisi ainakaan oman hidasteluni johdosta. Yllätyinkin todella paljon kun ratsukko saapuikin paikalle huomattavasti sovittua aikaa aiemmin, mutta mori selitti syyksi tähän sen, että Neera tarvitsisi ennen esteiden hyppäämistä hyvin perusteelliset alkulämmittelyt. Koska olin kerennyt jo tasoittaa kentän pohjan, minulla ei ollut mitään alkulämmittelyiden etukäteen aloittamista vastaan ja näin ollen kaksikko aloittikin lämmittelyt minun kootessani esteitä. Alkulämmittelyt tuntuivat sujuvan ratsukolta ongelmitta ja pyysinkin ratsukkoa siirtymään esteille sen jälkeen kun olin itse saanut esteet koottua loppuun saakka.
Mori lähtikin ohjaamaan ratsuaan lupaavan näköisesti kohti esteitä, mutta jostain syystä Neera ei suostunut ponnistamaan oikeassa kohdassa ratsastajan antamista avuista huolimatta ja puomit pääsivät kolisemaan maahan. Sama juttu tapahtui myös seuraavilla esteillä aina siihen saakka kunnes tamma lopulta kieltäytyi hieman radan puolenvälin jälkeen. Kehoitin moria aloittamaan koko radan alusta uudelleen ja tällä kerralla käyttämään vieläkin napakampia, sekä määrätietoisempia apuja jotta Neera tosiaan ponnistaisi oikeassa kohdassa eikä liian myöhään. Lopulta esteiden hyppääminen sujuikin ihan kivasti kunhan mori vain muisti pysyä tarpeeksi määrätietoisena eikä antanut yhtään periksi ratsulleen. Muutama pudotus tapahtui radalla siitä huolimatta, mutta kokonaisuudessaan oltiin molemat morin kanssa suhteellisen tyytyväisiä valmennuksen kulkuun.
Koska valmennusaikaa ei kumminkaan ollut loputtomasti, tuli lopulta aika aloitella loppuverryttelyt. Loppuverryttelyiden aikana sanoin morille, että mielestäni ratsukon tulisi harjoitella esteitä ahkerasti ja jopa useammin kuin kouluratsastusta jos mori tahtoisi että esteiden ylitys alkaisi onnistumaan jossakin vaiheessa kunnolla. Mori sanoikin tietävänsä asian ja lupasi petrata esteiden treenaamisessa. Kun loppuverryttelyt oli saatu suoritettua loppuun, lähdin morin kanssa samaa matkaa kentältä ja toivotin morin tervetulleeksi seuraaviin valmennuksiin.
24.08.2015 kouluvalmennus, valmensi *lumienkuli*
Ohjelmassani oli tänään kouluvalmennus tasolla helppo a ja ratsastajana toimisi entuudestaan tuttu mori. Ratsuna sen sijaan olisi täysin uusi tuttavuus Neera ja kieltämättä hieman jännitti sillä edelliset valmennukset morin, sekä hänen ratsunsa kanssa eivät olleet mikään ylpeydenaihe minulle valmentajana. Hartaasti toivoin, että tämä ratsu olisi parempitapainen ja yllätyinkin kun mori saapui kentälle ratsain ja ratsukin liikkui ihan kivan näköisesti. En kumminkaan uskaltanut vielä toivoa liikoja etten putoaisi korkealta ja lujaa jos valmennus menisi penkin alle, mutta pyysin ratsukkoa kumminkin aloittamaan alkulämmittelyt heti paikalle saavuttuaan.
Huomasin heti alkulämmittelyiden alkupuolella jo, että tämä valmennus tulisi onnistumaan paremmin kuin edelliset valmennukset morin kanssa. Ratsukko nimittäin toimi aivan täydellisesti yhteistyössä ja Neera vastasi jokaiseen pieneenkin saamaansa apuun samantien tehden juuri niin kuin ratsastaja halusi. Koska kaksikon yhteistyö toimi erittäin hyvin, ei alkulämmittelyiden valmiiksi saamiseen mennyt kovinkaan paljon aikaa ja niinpä pystyin kysymään morilta, olisiko hän jo valmis siirtymään varsinaiseen valmennukseen. Olihan hän ja näin ollen aloitimme valmentautumisen.
Aloitimme suoraan helppo a tasoisilla tehtävillä vaikka yleensä annoin valmennuksissa alkuun hieman helpompia tehtäviä jotta näkisin että kapasiteetti yltäisi varmasti ilmoitettuun tasoon. Tämä ratsukko oli kumminkin näyttänyt osaamisensa jo alkulämmittelyiden aikana ja sen vuoksi minulla ei ollut mitään syytä epäillä etteikö helppo a tasoiset tehtävät onnistuisi. Kaksikko onnistuikin jokaisessa antamassani tehtävässä äärimmäisen hyvin, eli mielikuvani osaamisesta ei mennyt pieleen. Mori sanoikin, että tiesi Neeran osaavaksi ratsuksi, mutta halusi kumminkin käydä ulkopuolisissakin valmennuksissa aina välillä jotta osaaminen pysyisi samalla tasolla koko ajan.
Valmennusaika alkoi kumminkin vähitellen olla lopuillaan ja pyysinkin ratsukkoa aloittelemaan pikkuhiljaa loppuverryttelyitä. Loppuverryttelyiden aikana kerroin, että olin enemmän kuin tyytyväinen valmennuksen onnistumiseen ja kehoitin moria vielä kehumaan ratsuaan onnistuneesta suorituksesta. Toivotin ratsukon myös tervetulleeksi parin päivän päästä sovittuun estevalmennukseen ja toivoin, että silloinkin kaikki onnistuisi yhtä hyvin kuin tänäänkin.
03.03.2014 estevalmennus, valmensi pau.
Tänään valmennettavanani oli mori-morin kanssa hänen ratsuponitammansa Neera, ja mitä omistaja oli sen luonteen perusteelta kertonut, olin päättänyt koota ratsukolle pienimuotoisen radan kentälle. Kun olin aloittelemassa puomien nostoa paikoilleen, kuulin takaani kolahduksen, hirnahduksen ja lievän kirosanan. Tästä pystyin päätellä että parivaljakko oli saapunut kentälle.
Mori-morin noustua selkään ja säädeltyään kaiken tarvittavan, kehotin häntä tekemään alkuverryttelyn itsenäisesti kuitenkin niin, että hän keskittyisi Neeran täydelliseen huomioon esimerkiksi volteilla ja muilla keskittymistä tarvitsevilla kiemuroilla.
Muutaman minuutin päästä selvitin mori-morille radan idean (kuva), ja päästin hänet Neeran kanssa hyppäämään verryttelyksi rataan kuuluvaa jumppasarjaa. Kaikki esteet olivat tässä vaiheessa vielä n. 50–80 sentin korkeudessa. Jumppasarjan hyppääminen onnistui Neeralta tässä korkeudessa vielä näennäisen hyvin, ellei pientä säntäilyä laskettu huomioon.
Kun pari oli muutaman kerran tullut jumppiksen, selitin radan vielä uudestaan tarkentaen ohjeistusta hieman: aluksi olisi siis kahden laukan jumppasarja, josta käännyttäisiin ”vesiesteelle”, jossa vetenä toimi estekaluston seasta löytämäni sininen pressu. Tämän jälkeen siitä pyrittäisiin neljällä laukka-askeleella okserille, jonka jälkeen vielä kierrettäisiin vesieste pitkän sivun kautta ja tultaisiin viimeiselle esteelle, joka oli jumppasarjan ensimmäinen este.
Näinpä pari lähti liikkeelle ja pyrin huomioimaan varsinkin Neeran käytöksen ensimmäisen ”suorituksen” ajalta: jumppis sujui jo kiitettävästi, mutta tammapa päättikin lähteä testaamaan ratsastajaansa, ja yritti kiertää väsäämäni vesiesteen. Mori-mori oli kuitenkin hereillä ja pienehköllä karjaisulla sai ratsunsa esteen yli ilman virheitä, mutta seuraavalle välille puolestaan tuli viisi laukka-askelta toivotun neljän askeleen sijaan.
Viimeiselle esteelle täytyikin olla suhteellisen tarkkana, ettei välillä jäänyt vain matkustamaan hevosen selkään, minkä Neera meinasikin jo kääntää hyödykseen: tamma pinkaisi pitkällä sivulla nopeampaan laukkaan, ja mori-mori sai juuri ja juuri pidettyä itsensä selässä pysähtymisen nojalla. Tilanteen rauhoituttua kehotin häntä tulemaan vielä okserin uudestaan, jonka jälkeen suuntaisi uudelleen viimeiselle esteelle, mikä tällä kertaa sujui ongelmitta.
Kehotin ratsukkoa tulemaan radan vielä uudestaan tässä korkeudessa puhtaasti, ennen kuin nostaisin esteet toivottuun korkeuteen. Neera näytti kuumuvan helposti, mutta loppujen lopuksi myös nauttivan hyppäämisestä. Puhtaan suorituksen jälkeen nostin puomit 100–110 sentin korkeuteen, riippuen esteestä. Tavoitteena olisi tulla rata kahdesti ilman virheitä, kunnes kolmannella kerralla rata suoritettaisiin ns. uusintaratana, siten että viimeiselle esteelle käännyttäisiin mahdollisimman pian, eikä kierrettäisi vesiestettä.
Mori-morilla näytti olevan täysi työ Neeran ohjastuksessa ja ratsastamisessa, mutta kaksi puhdasta rataa tulikin jo yhteensä kolmella yrittämällä Viimeinenkin rata meni loppujen lopuksi hyvin, vaikka Neera meinasikin tottumuksesta lähteä kiertämään vesiestettä. Ratsastaja oli kuitenkin hereillä ja sai nopeudesta huolimatta Neeran ohjattua viimeiselle esteelle puhtaasti.
Loppuverryttelyn annoin mori-morin tehdä taasen itsenäisesti, ja hän astuikin heti alas ratsailta punaisena ja työtä tehneen näköisenä. Kovasti korostin parin yhteistyötä, vaikka Neera oli tuntunutkin olevan melkoisen energisellä päällä juuri tänään.
» Päiväkirja «
00.00.0000, kirjoittanut Kirjoittaja
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Nulla facilisis ut mauris ut egestas. Praesent sapien quam, rutrum vitae gravida ac, ornare id lacus. Praesent accumsan est quis aliquet commodo. Fusce faucibus tortor id arcu consequat venenatis. In lacinia ligula ac blandit accumsan. Phasellus pretium condimentum ipsum, ut interdum sem consectetur sed. Proin nec consequat tortor, vel fringilla sem.
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Nulla facilisis ut mauris ut egestas. Praesent sapien quam, rutrum vitae gravida ac, ornare id lacus. Praesent accumsan est quis aliquet commodo. Fusce faucibus tortor id arcu consequat venenatis. In lacinia ligula ac blandit accumsan. Phasellus pretium condimentum ipsum, ut interdum sem consectetur sed. Proin nec consequat tortor, vel fringilla sem.