virtuaalihevonen, a sim game horse
Evermore Blonde "Vertti"
Saksalainen ratsuponi (37,5%), ori 143cm, voikko lpt mej vtj ksk 10v, ikääntyy satunnaisesti s. 24.01.2014 (3v 24.02.2014) Rekisterinumero VH14-029-0164 Kasvattaja mori-mori (VRL-11325) Omistaja mori-mori (VRL-11325) Yleispainotus; he A / 110cm / 100cm (CIC2) |
Vertti on kiukkuinen idiootti, ja vielä kaiken kauniin lisäksi prinsessaponi. Ratsuponin mielestä on ihan OK saada kiukkukohtaus noin vartti sen jälkeen, kun epämiellyttävä asia on tapahtunut - tosin se johtuu enemmän ponin ylipitkistä piuhoista ja hitaasta ymmärryksestä. Komentaminen saa Vertin vain hämmentymään - eihän häntä VOI komentaa! -, mitä seuraa poikkeuksetta pikkulapsen raivokkuudella suoritettu narttukohtaus.
Orin kanssa kyllä pärjää, kunhan muistaa olevansa tekemisissä vinkuvan, tyhmän diivan kanssa.
Hoidokkina Vertti on sieltä ärsyttävimmästä päästä, ponille ei kelpaa mikään tai kukaan ja lähtökohtaisesti kukaan ei ole tarpeeksi pätevä hoitamaan diivan karvapeitettä. Ponia ei voi sitoa kiinni, mokoma saa vetopaniikkikohtauksen (on se jännä, miten samaa ongelmaa ei ole kuljetuksen aikana!), mutta irti ollessaan Vertti hyörii, pyörii ja hankaloittaa hoitajansa elämää. Koetahan siinä sitten olla ja harjata, kun harjattava joko karkaa alta tai potkii kimeän vinkunan säestämänä, kun pehmeät harjat kutittavat ja kovat raapivat. Vielä tänäkään päivänä koko tallista ei löydy yhtään harjaa, joka kelpaisi Vertille. Varustaminen sentään sujuu ongelmitta, mitä nyt satulavyön kiristäminen on inhottavaa puuhaa. Eläinlääkäri ja kengittäjä turvautuvat kerta toisensa jälkeen huulipuristimeen, että Vertti on edes hetken kunnolla.
Jos ei mitään muuta, niin ainakin Vertti on suht simppeli taluttaa. Ori sipsuttaa vieresä kuin mikäkin näyttelypuudeli, ja kunhan ponia ei ohjaa vesi- tai kuralätäköihin niin kaikki on hyvin. Ori ei uhittele muille oreille, tammoille Vertti saattaa huudella, muttei lähde tekemään sen suurempaa tuttavuutta.
Lastaaminen on yhtä tappelua. Vertti kyllä matkustaa kunnolla, ei stressaa tai pelkää traileria / rekkaa, mutta lastausramppi on kaiketi loukkaus diivaponin persoonaa kohtaan tai jotain yhtä typerää. Vertti ei suostu astumaan jalallaan lastaussillalle, ennen kuin sen pakottaa liinoilla ja parilla raipalla. Ponin lastaamiseen kannattaakin varata aikaa, Vertti ei koskaan mene kerrasta koppiin. Matkustus sujuu sitten raivostuttavan nätisti, ihan kuin Vertillä ei olisi koskaan ongelmia ollutkaan.
Vertti vaatii selkäänsä ammattilaisen, joka kykenee pitämään ponin mielenkiinnon työssä ja keskittymisen kasassa. Aivan kuin siinä ei olisi tarpeeksi tekemistä, niin pitkäpiuhaiselle ponille kaikki pitää tiedottaa todella hyvissä ajoin, että mitään saa aikaiseksi. Ei olisi mitään uutta, että laukannosto tapahtuu viisi askelta apujen jälkeen, ja useammin kuin kerran Vertti on kaahannut esteestä läpi, kun ei ole saanut hyppyohjeistusta tarpeeksi aikaisin.
Koulutyöskentely on Vertin mielestä perin juurin mukavaa, moinen pitsinnyplääjän tarkkuutta vaativa piiperrys sopii diivalle kuin nenä päähän. Valitettavasti edes lajin mielekkyys ei saa orin ajatustoimintaa vilkkaammaksi, joten ennakointi ja tarpeeksi selkeät avut tulevat tarpeeseen. Sileällä työskennellessä Verttiä ei juuri tarvitse komentaa, kunhan pitää huolen, että poni on keskittynyt työntekoon eikä vaikkapa epämääräisten valoheijastumien tai muiden poninsyöjien säikkymiseen. Aktiivinen ratsastus saa orin unohtamaan möröt ja muutenkin tekemään töitä sen sijaan, että Vertti vain patsastelisi paikoillaan ja näyttäisi hyvältä.
Esteillä, etenkin maastoesteillä, ponia joutuu tosissaan komentamaan. Hyppääminen ei ole Vertin leipälaji tai lempipuuhaa, siinä menee likaiseksi ja se on turhan rajua vouhotusta. Orilla on ihan OK tekniikka, mutta yritystä ei aina löydy eikä Vertti juuri nauti hyppäämisestä. Silloin tällöin poni innostuu, unohtaa likainhonsa ja ihan nauttii hyppäämisestä, ovathan ne kuitenkin vaihtelua koulutyöskentelyyn. Ratsastajan täytyy kuitenkin tiedottaa asioista todella tarkasti ja hyvissä ajoin, sillä ratsuponi ei ymmärrä hypätä itsekseen, tyhmä kun on.
Maastossa Vertti tarvitsee kaverin, tai alkaa nähdä mörköjä. Lätäköiden yli ei voi kävellä ja muutenkin meno on kuin diivalla, mutta Vertti toimii maastossa joka tapauksessa, kun sen laittaa toimimaan. Maastoilu ei ole mitään mukavaa mielenvirkistystä ratsastajalle tämän ponin kanssa, mutta taarpeeksi reippaan seuraratsukon kanssa Verttikin voi jättää turhan turvannyrpistelyn pois.
Kisoissa Vertti on niin pöyhkeää ja olevinaan, ettei tajua senkään vertaa mitä kotona. Ponilla on suuret luulot itsestään ja hurmaavuudestaan, eikä Vertin pieneen päähän mahdu, ettei se voi jatkuvasti olla huomion keskipiste. Saadessaan mielestään liian vähän huomiota (= lähes koko ajan) Vertti kiljuu kuin viimeistä päivää, steppaa, hyörii, pyörii ja koettaa jos jonkinlaisella sirkustempulla saada ruutuaikaa.
Oria joutuu ratsastamaan verryttelyistä lähtien vieläkin aktiivisemmin, kuin kotona, ettei ponin askellus jää pikkusieväksi sipsutteluksi. Vertti on aivan yhtä onnellisen kuuro kaikille avuille kuin kotonakin ja onnistuu ignooraamaan koko ratsastajan, jos pääsee kömpimään sievään pieneen kuplaansa, jossa Vertti on huomion keskipiste ja täydellisin olento jota maa päällään kantaa. Aktiivinen ratsastus, vähän terävämmät pohjeavut ja tekemistä joka askeleelle (sekä tarvittavan kurinpalautukset) pitävän ponin ruodussa.
Vertti on karismaattinen esiintyjä, siitä ei pääse mihinkään. Ori saattaa kuitenkin käyttää radallaoloaikansa joko liian tiukassa paketissa sipsutukseen tai täyteen haahuiluun, kun suunta unohtui ja vähän kaikki muukin. Vertin virittäminen työvireeseen on haastavampaa kuin kotona, mutta ehdottomasti vaivan arvoista.
Orin kanssa kyllä pärjää, kunhan muistaa olevansa tekemisissä vinkuvan, tyhmän diivan kanssa.
Hoidokkina Vertti on sieltä ärsyttävimmästä päästä, ponille ei kelpaa mikään tai kukaan ja lähtökohtaisesti kukaan ei ole tarpeeksi pätevä hoitamaan diivan karvapeitettä. Ponia ei voi sitoa kiinni, mokoma saa vetopaniikkikohtauksen (on se jännä, miten samaa ongelmaa ei ole kuljetuksen aikana!), mutta irti ollessaan Vertti hyörii, pyörii ja hankaloittaa hoitajansa elämää. Koetahan siinä sitten olla ja harjata, kun harjattava joko karkaa alta tai potkii kimeän vinkunan säestämänä, kun pehmeät harjat kutittavat ja kovat raapivat. Vielä tänäkään päivänä koko tallista ei löydy yhtään harjaa, joka kelpaisi Vertille. Varustaminen sentään sujuu ongelmitta, mitä nyt satulavyön kiristäminen on inhottavaa puuhaa. Eläinlääkäri ja kengittäjä turvautuvat kerta toisensa jälkeen huulipuristimeen, että Vertti on edes hetken kunnolla.
Jos ei mitään muuta, niin ainakin Vertti on suht simppeli taluttaa. Ori sipsuttaa vieresä kuin mikäkin näyttelypuudeli, ja kunhan ponia ei ohjaa vesi- tai kuralätäköihin niin kaikki on hyvin. Ori ei uhittele muille oreille, tammoille Vertti saattaa huudella, muttei lähde tekemään sen suurempaa tuttavuutta.
Lastaaminen on yhtä tappelua. Vertti kyllä matkustaa kunnolla, ei stressaa tai pelkää traileria / rekkaa, mutta lastausramppi on kaiketi loukkaus diivaponin persoonaa kohtaan tai jotain yhtä typerää. Vertti ei suostu astumaan jalallaan lastaussillalle, ennen kuin sen pakottaa liinoilla ja parilla raipalla. Ponin lastaamiseen kannattaakin varata aikaa, Vertti ei koskaan mene kerrasta koppiin. Matkustus sujuu sitten raivostuttavan nätisti, ihan kuin Vertillä ei olisi koskaan ongelmia ollutkaan.
Vertti vaatii selkäänsä ammattilaisen, joka kykenee pitämään ponin mielenkiinnon työssä ja keskittymisen kasassa. Aivan kuin siinä ei olisi tarpeeksi tekemistä, niin pitkäpiuhaiselle ponille kaikki pitää tiedottaa todella hyvissä ajoin, että mitään saa aikaiseksi. Ei olisi mitään uutta, että laukannosto tapahtuu viisi askelta apujen jälkeen, ja useammin kuin kerran Vertti on kaahannut esteestä läpi, kun ei ole saanut hyppyohjeistusta tarpeeksi aikaisin.
Koulutyöskentely on Vertin mielestä perin juurin mukavaa, moinen pitsinnyplääjän tarkkuutta vaativa piiperrys sopii diivalle kuin nenä päähän. Valitettavasti edes lajin mielekkyys ei saa orin ajatustoimintaa vilkkaammaksi, joten ennakointi ja tarpeeksi selkeät avut tulevat tarpeeseen. Sileällä työskennellessä Verttiä ei juuri tarvitse komentaa, kunhan pitää huolen, että poni on keskittynyt työntekoon eikä vaikkapa epämääräisten valoheijastumien tai muiden poninsyöjien säikkymiseen. Aktiivinen ratsastus saa orin unohtamaan möröt ja muutenkin tekemään töitä sen sijaan, että Vertti vain patsastelisi paikoillaan ja näyttäisi hyvältä.
Esteillä, etenkin maastoesteillä, ponia joutuu tosissaan komentamaan. Hyppääminen ei ole Vertin leipälaji tai lempipuuhaa, siinä menee likaiseksi ja se on turhan rajua vouhotusta. Orilla on ihan OK tekniikka, mutta yritystä ei aina löydy eikä Vertti juuri nauti hyppäämisestä. Silloin tällöin poni innostuu, unohtaa likainhonsa ja ihan nauttii hyppäämisestä, ovathan ne kuitenkin vaihtelua koulutyöskentelyyn. Ratsastajan täytyy kuitenkin tiedottaa asioista todella tarkasti ja hyvissä ajoin, sillä ratsuponi ei ymmärrä hypätä itsekseen, tyhmä kun on.
Maastossa Vertti tarvitsee kaverin, tai alkaa nähdä mörköjä. Lätäköiden yli ei voi kävellä ja muutenkin meno on kuin diivalla, mutta Vertti toimii maastossa joka tapauksessa, kun sen laittaa toimimaan. Maastoilu ei ole mitään mukavaa mielenvirkistystä ratsastajalle tämän ponin kanssa, mutta taarpeeksi reippaan seuraratsukon kanssa Verttikin voi jättää turhan turvannyrpistelyn pois.
Kisoissa Vertti on niin pöyhkeää ja olevinaan, ettei tajua senkään vertaa mitä kotona. Ponilla on suuret luulot itsestään ja hurmaavuudestaan, eikä Vertin pieneen päähän mahdu, ettei se voi jatkuvasti olla huomion keskipiste. Saadessaan mielestään liian vähän huomiota (= lähes koko ajan) Vertti kiljuu kuin viimeistä päivää, steppaa, hyörii, pyörii ja koettaa jos jonkinlaisella sirkustempulla saada ruutuaikaa.
Oria joutuu ratsastamaan verryttelyistä lähtien vieläkin aktiivisemmin, kuin kotona, ettei ponin askellus jää pikkusieväksi sipsutteluksi. Vertti on aivan yhtä onnellisen kuuro kaikille avuille kuin kotonakin ja onnistuu ignooraamaan koko ratsastajan, jos pääsee kömpimään sievään pieneen kuplaansa, jossa Vertti on huomion keskipiste ja täydellisin olento jota maa päällään kantaa. Aktiivinen ratsastus, vähän terävämmät pohjeavut ja tekemistä joka askeleelle (sekä tarvittavan kurinpalautukset) pitävän ponin ruodussa.
Vertti on karismaattinen esiintyjä, siitä ei pääse mihinkään. Ori saattaa kuitenkin käyttää radallaoloaikansa joko liian tiukassa paketissa sipsutukseen tai täyteen haahuiluun, kun suunta unohtui ja vähän kaikki muukin. Vertin virittäminen työvireeseen on haastavampaa kuin kotona, mutta ehdottomasti vaivan arvoista.
» Sukutaulu «
ii. Trickster † KRJ II, KERJ I rp (25%), 147cm, vkk ie. Gentlemen Prefer Blondes rp (75%), 145cm, vkk ei. Forever Royce xx, 165cm, rn ee. Amandil BW wpb (50%), 138cm, rnvkk |
iii. Goldminer
EVM rp (50% ox/wB), 145cm, vkk iie. Triumph EVM hann, 161cm, rt iei. Flirting with Rapunzel EVM wpb (50% xx/wB), 147cm, vkk iee. Sivney Rossleainn EVM conn, 147cm, rnkm eii. Foreverandever EVM xx eie. Excellent Choice EVM xx eei. Shabab Raad EVM ox, 151cm eee. Mordecai Owena Sian EVM wA, 117cm |
» Jälkeläiset «
Vertti on tarjolla jalostukseen. Astutuksista voi kysellä sähköpostitse.
rotu-skp. Varsan nimi
s. 00.00.0000 e. Emän nimi om. VRL-00000 |
rotu-skp. Varsan nimi
s. 00.00.0000 e. Emän nimi om. VRL-00000 |
rotu-skp. Varsan nimi
s. 00.00.0000 e. Emän nimi om. VRL-00000 |
» Kilpailukalenteri «
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset, voitot lihavoitu.
Kilpailut jaettu omille sivuilleen lajeittain, klikkaa auki.
Kilpailut jaettu omille sivuilleen lajeittain, klikkaa auki.
» Valmennukset «
11.09.2015 kouluvalmennus, valmensi *lumienkuli*
Tänään olin luvannut pitää kouluratsastusvalmennuksen morille, sekä hänen ratsulleen Vertille joita olin viime kerralla valmentanut esteillä. Tämän kertaisen valmennuksen tasoksi olimme sopineet helpon a:n ja tiesin jo mitä odottaa, kun ratsukko saapui tälläkin kerralla paikalle myöhässä. Ei ihan niin paljon myöhässä kuin viime kerralla ja se oli jo positiivinen muutos viime kertaan nähden. Mori pahoittelikin myöhästymistä, mutta tälläkin kerralla Vertti oli temppuillut lastauksen kanssa ja kaksikko oli myöhästynyt sen vuoksi. Jouduin kumminkin toteamaan, että ihan kauheasti valmennusta ei kerkeäisi tällä kertaa venyttämään ja sen vuoksi en valitettavasti kerkeäisi tälläkään kerralla jäädä loppuverryttelyitä seuraamaan.
Pyysin ratsukkoa kumminkin aloittamaan alkulämmittelyt positiivisilla mielin ja vaikka Vertti reagoi tälläkin kerralla apuihin viiveellä, tuntui mori ennakoivan paremmin apujen antamisen ja näin ollen pyydetyt tehtävät onnistuivat paremmin ja oikeampaan aikaan. Alkulämmittelyt sujuivatkin siis suhteellisen ongelmitta vaikka Vertti olisi toki voinut olla hieman reippaampi ratsu, mutta eihän kaikkien ratsujen voi vaatia olevan kylän fiksuimpia...
Alkulämmittelyiden jälkeen pyysin ratsukkoa kokeilemaan alkuun muutamaa helppo b tasoista tehtävää, jotta näkisin riittäisikö ratsukon kapasiteetti todellisuudessa ilmoitettuun tasoon. Tehtävät näyttivätkin kaksikolle suhteellisen helpoilta ja koska kaikki antamani tehtävät onnistuivat ainakin vielä tässä vaiheessa, ellei otettu huomioon orin lievää hitautta apujen ymmärtämisessä niin uskalsin vähitellen alkaa antamaan helppo a tasoisia tehtäviä. Edelleen Vertin reagoimisnopeus oli hiukan kehno, mutta pientä parannusta oli huomattavissa. Onneksi mori kumminkin osasi jo varautua antamaan avut etukäteen ja näin ollen ratsukon yhteistyö toimi ilman suurempia ongelmia. Vähitellen valmennusaika alkoi kumminkin olla lopuillaan ja jouduin pyytämään ratsukkoa aloittelemaan loppuverryttelyt. Koska valmennus oli nyt jo venynyt yliajalle, kerroin vain pikaisesti morille, että kaksikon tulisi treenata kotioloissakin sitä että Vertti reagoisi saamiinsa apuihin pienemmällä viiveellä jottei suoritus näyttäisi niin hitaalta ja tönköltä. Tämän sanottuani lähdinkin jo kipittämään seuraavaan paikkaan.
09.09.2015 estevalmennus, valmensi *lumienkuli*
Pitkästä aikaa oli sovittu valmennus morille ja tänään valmennuksen aiheeksi oltiin sovittu esteratsastus ja esteiden korkeudeksi 110cm. Tiesinkin jo entuudestaan, että mori oli taitava ratsastaja mutta koska hänen kaikki ratsunsa eivät olleet helpoimmasta päästä, odotin jännityksellä millainen ratsu tämänkertainen Vertti olisi. Aavistelin pahaa kun ratsukko saapui paikalle suhteellisen reippaasti myöhässä ja mori kertoi, ettei Vertti ollut ihan samaa mieltä lastaamisesta ja näin ollen lastaaminen viivästytti lähtöä. Onneksi minulla ei kumminkaan ollut mikään hengenhätä tämän valmennuksen loppuun saamisessa ja lupasinkin morille, että valmennusta voitaisiin hieman venyttää.
Pyysin kumminkin ratsukkoa aloittamaan alkulämmittelyt samantien, jotta voisin hieman tarkkailla kuinka kaksikon yhteistyö toimisi ja jottei aikaa menisi enää sekuntiakaan hukkaan. Mori tottelikin pyyntöäni ja kipusi ratsunsa selkään aloittaakseen alkulämmittelyt. Jo alkulämmittelyiden aikana huomasin, ettei Vertti ollut selkeästi nopein ratsu reagoimaan saamiinsa apuihin ja vaikka mori antoi tarvittavat avut selkeästi aikaisemmin niin siitä huolimatta työskentely näytti todella hitaalta. Kehoitinkin moria käyttämään reippaasti napakampia apuja ja niiden avulla orin vauhti saatiin kohoamaan sopivalle nopeudelle ja näin ollen uskalsin pyytää ratsukkoa siirtymään esteille.
Muutamilla ensimäisillä esteillä esteet kolisivat maahan, vaikka mori tuntui antavat avut juuri oikeaan aikaan. Siitä huolimatta Vertti ponnisti ihan omia aikojaan, ja tuntui kuin orilla olisi mennyt vähän turhankin pitkä tovi tajuta, että mitä sen oikein tahdottiin tekevän. Pyysinkin moria yrittämään apujen antoa reippaasti aiemmin, ennen kuin ratsukon pitäisi ponnistaa estettä ylittääkseen. Oikean apujen anto kohdan löytämisessä meni hetki, mutta löytyihän se lopulta ja sen jälkeen ratsukko ylittikin esteet kohtuullisen onnistuneesti.
Alkuvalmennus hidastelun ja apujenanto kohdan löytämisen kestämisen vuoksi ratsukko kerkesi hyppäämään esteet vain kahteen kertaan ja sekin vain kun valmennusaikaa venytettiin. Mori oli kumminkin tähänkin määrään tyytyväinen ja niinpä ratsukko aloitteli loppuverryttelyitä vähitellen. Tällä kerralla minulle ei valitettavasti ollut aikaa jäädä loppuverryttelyitä seuraamaan, mutta sanoin morille että yrittäisin ensi kerralla keretä jäädä seuraamaan niitäkin.
20.06.2014 estevalmennus, valmensi Lissu T.
mori väänsi itkua Vertin kassa jo alkuverryttelyissä. Poniori oli hyvin hidas ja tahmea, avut menivät läpi ties miten monta askelta niiden antamisen jälkeen ja ties mitä. Verryttelyhypyt olivat yksi katastrofi, kun Vertin pää ei pelannut täysillä ja ori koluutti ja pudotti puomeja jatkuvasti. Pikku hiljaa mori sai poniinsa jotain rotia, ja nainen hoksasi, mihin tahtiin apuja tuli antaa, että Vertti reagoi niihin silloin kuin piti. Pari viimeistä verryttelyhyppyä olivat oikein mallikkaita!
Treeni aloitettiin pikku sarjalla; pikku pysty – laukkapuomeja (kolmella askeleella) ja toinen pikku pysty. Ensimmäisellä kerralla Vertti kompuroi, mutta toiselle kerralle kaksikko petrasi. Kolmannella kerralla sarja sujui moitteetta, vaikka Vertti tekikin 50-60cm esteille aivan liian suuret hypyt.
Seuraavaksi ratsukko hyppäsi paria pystyä, okseria ja muuria. Pystyillä Vertti lähti hyppyyn liian hitaasti ja otti puomit etusillaan alas, okserille ja muurille ratsukko petrasi. Aloituskorkeus oli 70cm, mutta hyvin sujuneiden toistojen ja puomien nostamisen jälkeen hyppykorkeus kohosi metriin.
Vaikka Vertti oli tavanomaisen hidas, ori teki monta hyvää hyppyä ja mori ratsasti hyvät, siistit reitit jokaiselle esteelle.
17.06.2014 kouluvalmennus, valmensi Huusari VRL-13122
Ratsukko sai tehdä itsenäiset alkuverryttelyt, jotta voisin samalla seurata heidän työskentelyään. Hitaasti reagoivaa oria ratsastajan täytyi pitää työnteossa koko ajan. Ratsukon lämmiteltyä pääsimme siirtymään varsinaiseen valmennukseen, jonka ensimmäisenä tehtävänä oli pohkeenväistö, josta siirtyminen lisättyyn käyntiin. Selkeillä avuilla ratsastaja sai orin tekemään työt hienosti, eikä tehtävää tarvinnut tehdä moneen kertaan. Seuraavana oli vuorossa laukkatyöskentely.
Ensimmäiseksi ratsukko sai kokeilla laukanvaihtoa käynnin kautta. Haparoivan alun jälkeen tehtävä alkoi sujumaan ja oriin askeleet olivat lennokkaan näköisiä. Ratsastaja käytti apunaan istuntaa, sekä muita apuja selkeästi, mikä helpotti oria todella paljon. Keskikäynnin kokoamisen kautta pääsimme harjoittelemaan vastalaukkaa kiemurauralla. Tehtävän onnistuttua kokeilimme vielä avotaivutusta. Muutaman epäonnistumisen jälkeen yhteistyö sujui ja tehtävä saatiin puhtaasti lävitse. Kuolaintuntuma oli pehmeännäköistä ja orin tarkkaavaisuus liikkeiden etenemisessä ihailtavaa. Orilla oli keveän näköinen etuosa ja ratsastaja ratsasti eleettömän näköisenä selässä. Upean näköinen ori, joskin hidas avuille, mutta upeaa jälkeä tekevä!
21.03.2014 kouluvalmennus, valmensi Josh (VRL-13485)
Eilisen estevalmennuksen kommelluksien jälkeen oli mukava nähdä, että Vertti keskittyi täysillä ravivolttien suorittamiseen. mori sai ponin alleen hetkessä ja käynnissä tehdyt pohkeenväistöt sujuivat aika onnettomasti, sillä jotain jännittävää tapahtui tallin pihassa. mori kuitenkin sai Vertin keskittymään annettuihin tehtäviin ja poni väisti oikein siivosti. Vaikka Vertti välillä päätti että olisi kivempaakin tekemistä, mori piti päänsä kylmänä ja kaksikko ravasi saman tehtävän sulavasti ja virheettä. Vertti loisti ilosta, kun pohkeenväistöistä siirryttiin avotaivutuksiin.
Poni taittoi itsensä taitavasti ja kulki eteenpäin riemulla, jota morikin ihmetteli. Laukanvaihdoissa Vertti olisi saanut keskittyä tarkemminkin, mutta vaikka mori kuinka yritti – ei siitä meinannut tulla mitään. Laukka vaihtui aina viiden epämääräisen ravilaukka-askeleen jälkeen ja joka toisella kertaa poni ei edes vaihtanut laukkaa. mori julisti tämän päivän Vertin ”narttupäiväksi”, kun hän lensi selästä suuttuneen pukkiaskeleen jälkeen. Takaisin selkään vaan, ja siitä sitten lähti tapahtumaan.
mori keskittyi sataprosenttisesti ja Verttikin kuunteli tarkasti, vaikka pitkäpiuhainen poni välillä hämääntyi jatkuvista ja loputtomista avuista.
20.03.2014 estevalmennus, valmensi Josh [(VRL-13485)
Diivamaisuus osoittautui suureksi ongelmaksi jo verkkahypyillä. morilla oli kunnon homma saada ponipoika edes esteen yli kunnollisella hypyllä, kun herralla oli suurempiakin ongelmia: uusi valmentaja. Kun valmentaja hääräsi esteiden luona korjailemassa, Vertti ei voinut muuta kuin tuijottaa pitkänhuiskeaa miestä. ”Mitä toi täällä tekee?” varmaankin kaikui Vertin korvien välissä koko alkuvalkan ajan kun ei hypyistä meinannut tulla mitään. mori kuitenkin päättäväisenä antoi avut ajoissa ja vaati suorituksen täydelliseksi.
Ensimmäisillä esteillä, joilla oli korkeutta noin 50-60cm Vertti näytti osaavansa ja vakuutti jopa morin hetkellisesti. Kun korkeus nousi tasaiseen tahtiin joka viides loikka, Vertti hämmästeli erikoisesteitä ja korkeampia oksereita. Pienen 70cm hyppääminen pitäisi 110cm taitajalle olla helppo nakki, mutta ponin pällistellessä pystyä mori hermostui muutamaan otteeseen ja laittoi Vertin hyppäämään armotta. Loppua kohti kaikki alkoi sujua, Vertti rentoutui jonkun verran ja jopa hyppäsi kunnollisesti, vaikka mori oli unohtanut antaa avut tarpeeksi ajoissa. Viimeisen esteen mori joutui toistamaan, sillä Vertti päätti säikähtää omaa varjoaan ja rynni esteen ohi tukka putkella. Loppuravien aikana suoritettavat puomit olivat Vertin mieleen ja ori asteli niiden välistä siivosti.
04.03.2014 kouluvalmennus, valmensi pau.
Tällä kertaa olin valmentamassa morin omistamaa Verttiä, ja sen vähän, mitä orin luonteesta olin kuullut, perusteella valitsin päivän aiheeksi vastalaukan ja laukanvaihdon käynnin kautta. Mori oli saapunut jo hetkeä aiemmin kentälle kuin minä, ja olikin lähdössä verryttelemään poniaan. Kehotin jo tässä vaiheessa pitämään oriin huomion täysin keskittyneenä, kuten kyllä uskoin morin niin tekevänkin.
Alussa ennen laukkaan siirtymistä annoin tehtäväksi ulospäin taivuttamisen ravissa, mikä toivottavasti avaisi Vertille hieman laukkatehtävän jujua. Ori näyttikin kulkevan oikein pehmeästi keskittyneenä tarkasti ratsastajan apuihin. Kehotin kuitenkin moria Verttiin keskittymisen lisäksi keskittymään ehkä hieman enemmän myös omaan istuntaansa, vaikkei siinäkään kovin paljoa moittimista ollut.
Molempiin suuntiin ravailtuaan selitin ratsukolle suunnittelemani laukkatehtävän. Pitkillä sivuilla oli tarkoituksena pyrkiä vastalaukkaan, ja päädyissä käynnin kautta vaihto oikeaan laukkaan ympyrälle ja ympyrän jälkeen jälleen käynnin kautta vastalaukkaan. Täten annoin parille luvan lähteä ensimmäiselle yritykselle tehtävään.
Kuten olin toivonutkin, Vertti nosti vastalaukan hienosti, mutta kun oli laukanvaihdon vuoro, se näytti menevän hieman hämilleen. Ensimmäinen ympyrä tultiinkin myös vastalaukassa, mikä ei nyt niin hirveä virhe loppujen lopuksi ollut, mutta sanoin morille, että jatkossa herättelisi oriin hieman aiemmin oikeaan laukkaan. Seuraava ympyrä menikin jo paljon paremmin Vertiltä, vaikka vähän kompastelua tuntui vieläkin olevan.
Kun ensimmäiseen suuntaan oli saatu muutama hyvä suoritus, annoin ratsukon hieman hengähtää ennen toiseen suuntaan koettamista. Mori todellakin näytti tehneen työtä orinsa kanssa, ja se oli tuottanutkin tulosta. Hengähdystauon jälkeen he lähtivät yrittämään tehtävää toiseen suuntaan.
Tähän suuntaan Vertti aloittikin paljon paremmin ja näytti, että työskentely oli sillekin mukavaa. Jälleen kerran muutaman hyvän vaihdon jälkeen ilman steppailuja kehotin moria antamaan oriille pitkät ohjat ja siirtymään hiljalleen ravin kautta käyntiin. Vertti oli koko tunnin mahtavasti kuulolla ennakkoluuloista huolimatta, ja mori sai työskentelyn näyttämään luontevalta ja mukavalta.
Tänään olin luvannut pitää kouluratsastusvalmennuksen morille, sekä hänen ratsulleen Vertille joita olin viime kerralla valmentanut esteillä. Tämän kertaisen valmennuksen tasoksi olimme sopineet helpon a:n ja tiesin jo mitä odottaa, kun ratsukko saapui tälläkin kerralla paikalle myöhässä. Ei ihan niin paljon myöhässä kuin viime kerralla ja se oli jo positiivinen muutos viime kertaan nähden. Mori pahoittelikin myöhästymistä, mutta tälläkin kerralla Vertti oli temppuillut lastauksen kanssa ja kaksikko oli myöhästynyt sen vuoksi. Jouduin kumminkin toteamaan, että ihan kauheasti valmennusta ei kerkeäisi tällä kertaa venyttämään ja sen vuoksi en valitettavasti kerkeäisi tälläkään kerralla jäädä loppuverryttelyitä seuraamaan.
Pyysin ratsukkoa kumminkin aloittamaan alkulämmittelyt positiivisilla mielin ja vaikka Vertti reagoi tälläkin kerralla apuihin viiveellä, tuntui mori ennakoivan paremmin apujen antamisen ja näin ollen pyydetyt tehtävät onnistuivat paremmin ja oikeampaan aikaan. Alkulämmittelyt sujuivatkin siis suhteellisen ongelmitta vaikka Vertti olisi toki voinut olla hieman reippaampi ratsu, mutta eihän kaikkien ratsujen voi vaatia olevan kylän fiksuimpia...
Alkulämmittelyiden jälkeen pyysin ratsukkoa kokeilemaan alkuun muutamaa helppo b tasoista tehtävää, jotta näkisin riittäisikö ratsukon kapasiteetti todellisuudessa ilmoitettuun tasoon. Tehtävät näyttivätkin kaksikolle suhteellisen helpoilta ja koska kaikki antamani tehtävät onnistuivat ainakin vielä tässä vaiheessa, ellei otettu huomioon orin lievää hitautta apujen ymmärtämisessä niin uskalsin vähitellen alkaa antamaan helppo a tasoisia tehtäviä. Edelleen Vertin reagoimisnopeus oli hiukan kehno, mutta pientä parannusta oli huomattavissa. Onneksi mori kumminkin osasi jo varautua antamaan avut etukäteen ja näin ollen ratsukon yhteistyö toimi ilman suurempia ongelmia. Vähitellen valmennusaika alkoi kumminkin olla lopuillaan ja jouduin pyytämään ratsukkoa aloittelemaan loppuverryttelyt. Koska valmennus oli nyt jo venynyt yliajalle, kerroin vain pikaisesti morille, että kaksikon tulisi treenata kotioloissakin sitä että Vertti reagoisi saamiinsa apuihin pienemmällä viiveellä jottei suoritus näyttäisi niin hitaalta ja tönköltä. Tämän sanottuani lähdinkin jo kipittämään seuraavaan paikkaan.
09.09.2015 estevalmennus, valmensi *lumienkuli*
Pitkästä aikaa oli sovittu valmennus morille ja tänään valmennuksen aiheeksi oltiin sovittu esteratsastus ja esteiden korkeudeksi 110cm. Tiesinkin jo entuudestaan, että mori oli taitava ratsastaja mutta koska hänen kaikki ratsunsa eivät olleet helpoimmasta päästä, odotin jännityksellä millainen ratsu tämänkertainen Vertti olisi. Aavistelin pahaa kun ratsukko saapui paikalle suhteellisen reippaasti myöhässä ja mori kertoi, ettei Vertti ollut ihan samaa mieltä lastaamisesta ja näin ollen lastaaminen viivästytti lähtöä. Onneksi minulla ei kumminkaan ollut mikään hengenhätä tämän valmennuksen loppuun saamisessa ja lupasinkin morille, että valmennusta voitaisiin hieman venyttää.
Pyysin kumminkin ratsukkoa aloittamaan alkulämmittelyt samantien, jotta voisin hieman tarkkailla kuinka kaksikon yhteistyö toimisi ja jottei aikaa menisi enää sekuntiakaan hukkaan. Mori tottelikin pyyntöäni ja kipusi ratsunsa selkään aloittaakseen alkulämmittelyt. Jo alkulämmittelyiden aikana huomasin, ettei Vertti ollut selkeästi nopein ratsu reagoimaan saamiinsa apuihin ja vaikka mori antoi tarvittavat avut selkeästi aikaisemmin niin siitä huolimatta työskentely näytti todella hitaalta. Kehoitinkin moria käyttämään reippaasti napakampia apuja ja niiden avulla orin vauhti saatiin kohoamaan sopivalle nopeudelle ja näin ollen uskalsin pyytää ratsukkoa siirtymään esteille.
Muutamilla ensimäisillä esteillä esteet kolisivat maahan, vaikka mori tuntui antavat avut juuri oikeaan aikaan. Siitä huolimatta Vertti ponnisti ihan omia aikojaan, ja tuntui kuin orilla olisi mennyt vähän turhankin pitkä tovi tajuta, että mitä sen oikein tahdottiin tekevän. Pyysinkin moria yrittämään apujen antoa reippaasti aiemmin, ennen kuin ratsukon pitäisi ponnistaa estettä ylittääkseen. Oikean apujen anto kohdan löytämisessä meni hetki, mutta löytyihän se lopulta ja sen jälkeen ratsukko ylittikin esteet kohtuullisen onnistuneesti.
Alkuvalmennus hidastelun ja apujenanto kohdan löytämisen kestämisen vuoksi ratsukko kerkesi hyppäämään esteet vain kahteen kertaan ja sekin vain kun valmennusaikaa venytettiin. Mori oli kumminkin tähänkin määrään tyytyväinen ja niinpä ratsukko aloitteli loppuverryttelyitä vähitellen. Tällä kerralla minulle ei valitettavasti ollut aikaa jäädä loppuverryttelyitä seuraamaan, mutta sanoin morille että yrittäisin ensi kerralla keretä jäädä seuraamaan niitäkin.
20.06.2014 estevalmennus, valmensi Lissu T.
mori väänsi itkua Vertin kassa jo alkuverryttelyissä. Poniori oli hyvin hidas ja tahmea, avut menivät läpi ties miten monta askelta niiden antamisen jälkeen ja ties mitä. Verryttelyhypyt olivat yksi katastrofi, kun Vertin pää ei pelannut täysillä ja ori koluutti ja pudotti puomeja jatkuvasti. Pikku hiljaa mori sai poniinsa jotain rotia, ja nainen hoksasi, mihin tahtiin apuja tuli antaa, että Vertti reagoi niihin silloin kuin piti. Pari viimeistä verryttelyhyppyä olivat oikein mallikkaita!
Treeni aloitettiin pikku sarjalla; pikku pysty – laukkapuomeja (kolmella askeleella) ja toinen pikku pysty. Ensimmäisellä kerralla Vertti kompuroi, mutta toiselle kerralle kaksikko petrasi. Kolmannella kerralla sarja sujui moitteetta, vaikka Vertti tekikin 50-60cm esteille aivan liian suuret hypyt.
Seuraavaksi ratsukko hyppäsi paria pystyä, okseria ja muuria. Pystyillä Vertti lähti hyppyyn liian hitaasti ja otti puomit etusillaan alas, okserille ja muurille ratsukko petrasi. Aloituskorkeus oli 70cm, mutta hyvin sujuneiden toistojen ja puomien nostamisen jälkeen hyppykorkeus kohosi metriin.
Vaikka Vertti oli tavanomaisen hidas, ori teki monta hyvää hyppyä ja mori ratsasti hyvät, siistit reitit jokaiselle esteelle.
17.06.2014 kouluvalmennus, valmensi Huusari VRL-13122
Ratsukko sai tehdä itsenäiset alkuverryttelyt, jotta voisin samalla seurata heidän työskentelyään. Hitaasti reagoivaa oria ratsastajan täytyi pitää työnteossa koko ajan. Ratsukon lämmiteltyä pääsimme siirtymään varsinaiseen valmennukseen, jonka ensimmäisenä tehtävänä oli pohkeenväistö, josta siirtyminen lisättyyn käyntiin. Selkeillä avuilla ratsastaja sai orin tekemään työt hienosti, eikä tehtävää tarvinnut tehdä moneen kertaan. Seuraavana oli vuorossa laukkatyöskentely.
Ensimmäiseksi ratsukko sai kokeilla laukanvaihtoa käynnin kautta. Haparoivan alun jälkeen tehtävä alkoi sujumaan ja oriin askeleet olivat lennokkaan näköisiä. Ratsastaja käytti apunaan istuntaa, sekä muita apuja selkeästi, mikä helpotti oria todella paljon. Keskikäynnin kokoamisen kautta pääsimme harjoittelemaan vastalaukkaa kiemurauralla. Tehtävän onnistuttua kokeilimme vielä avotaivutusta. Muutaman epäonnistumisen jälkeen yhteistyö sujui ja tehtävä saatiin puhtaasti lävitse. Kuolaintuntuma oli pehmeännäköistä ja orin tarkkaavaisuus liikkeiden etenemisessä ihailtavaa. Orilla oli keveän näköinen etuosa ja ratsastaja ratsasti eleettömän näköisenä selässä. Upean näköinen ori, joskin hidas avuille, mutta upeaa jälkeä tekevä!
21.03.2014 kouluvalmennus, valmensi Josh (VRL-13485)
Eilisen estevalmennuksen kommelluksien jälkeen oli mukava nähdä, että Vertti keskittyi täysillä ravivolttien suorittamiseen. mori sai ponin alleen hetkessä ja käynnissä tehdyt pohkeenväistöt sujuivat aika onnettomasti, sillä jotain jännittävää tapahtui tallin pihassa. mori kuitenkin sai Vertin keskittymään annettuihin tehtäviin ja poni väisti oikein siivosti. Vaikka Vertti välillä päätti että olisi kivempaakin tekemistä, mori piti päänsä kylmänä ja kaksikko ravasi saman tehtävän sulavasti ja virheettä. Vertti loisti ilosta, kun pohkeenväistöistä siirryttiin avotaivutuksiin.
Poni taittoi itsensä taitavasti ja kulki eteenpäin riemulla, jota morikin ihmetteli. Laukanvaihdoissa Vertti olisi saanut keskittyä tarkemminkin, mutta vaikka mori kuinka yritti – ei siitä meinannut tulla mitään. Laukka vaihtui aina viiden epämääräisen ravilaukka-askeleen jälkeen ja joka toisella kertaa poni ei edes vaihtanut laukkaa. mori julisti tämän päivän Vertin ”narttupäiväksi”, kun hän lensi selästä suuttuneen pukkiaskeleen jälkeen. Takaisin selkään vaan, ja siitä sitten lähti tapahtumaan.
mori keskittyi sataprosenttisesti ja Verttikin kuunteli tarkasti, vaikka pitkäpiuhainen poni välillä hämääntyi jatkuvista ja loputtomista avuista.
20.03.2014 estevalmennus, valmensi Josh [(VRL-13485)
Diivamaisuus osoittautui suureksi ongelmaksi jo verkkahypyillä. morilla oli kunnon homma saada ponipoika edes esteen yli kunnollisella hypyllä, kun herralla oli suurempiakin ongelmia: uusi valmentaja. Kun valmentaja hääräsi esteiden luona korjailemassa, Vertti ei voinut muuta kuin tuijottaa pitkänhuiskeaa miestä. ”Mitä toi täällä tekee?” varmaankin kaikui Vertin korvien välissä koko alkuvalkan ajan kun ei hypyistä meinannut tulla mitään. mori kuitenkin päättäväisenä antoi avut ajoissa ja vaati suorituksen täydelliseksi.
Ensimmäisillä esteillä, joilla oli korkeutta noin 50-60cm Vertti näytti osaavansa ja vakuutti jopa morin hetkellisesti. Kun korkeus nousi tasaiseen tahtiin joka viides loikka, Vertti hämmästeli erikoisesteitä ja korkeampia oksereita. Pienen 70cm hyppääminen pitäisi 110cm taitajalle olla helppo nakki, mutta ponin pällistellessä pystyä mori hermostui muutamaan otteeseen ja laittoi Vertin hyppäämään armotta. Loppua kohti kaikki alkoi sujua, Vertti rentoutui jonkun verran ja jopa hyppäsi kunnollisesti, vaikka mori oli unohtanut antaa avut tarpeeksi ajoissa. Viimeisen esteen mori joutui toistamaan, sillä Vertti päätti säikähtää omaa varjoaan ja rynni esteen ohi tukka putkella. Loppuravien aikana suoritettavat puomit olivat Vertin mieleen ja ori asteli niiden välistä siivosti.
04.03.2014 kouluvalmennus, valmensi pau.
Tällä kertaa olin valmentamassa morin omistamaa Verttiä, ja sen vähän, mitä orin luonteesta olin kuullut, perusteella valitsin päivän aiheeksi vastalaukan ja laukanvaihdon käynnin kautta. Mori oli saapunut jo hetkeä aiemmin kentälle kuin minä, ja olikin lähdössä verryttelemään poniaan. Kehotin jo tässä vaiheessa pitämään oriin huomion täysin keskittyneenä, kuten kyllä uskoin morin niin tekevänkin.
Alussa ennen laukkaan siirtymistä annoin tehtäväksi ulospäin taivuttamisen ravissa, mikä toivottavasti avaisi Vertille hieman laukkatehtävän jujua. Ori näyttikin kulkevan oikein pehmeästi keskittyneenä tarkasti ratsastajan apuihin. Kehotin kuitenkin moria Verttiin keskittymisen lisäksi keskittymään ehkä hieman enemmän myös omaan istuntaansa, vaikkei siinäkään kovin paljoa moittimista ollut.
Molempiin suuntiin ravailtuaan selitin ratsukolle suunnittelemani laukkatehtävän. Pitkillä sivuilla oli tarkoituksena pyrkiä vastalaukkaan, ja päädyissä käynnin kautta vaihto oikeaan laukkaan ympyrälle ja ympyrän jälkeen jälleen käynnin kautta vastalaukkaan. Täten annoin parille luvan lähteä ensimmäiselle yritykselle tehtävään.
Kuten olin toivonutkin, Vertti nosti vastalaukan hienosti, mutta kun oli laukanvaihdon vuoro, se näytti menevän hieman hämilleen. Ensimmäinen ympyrä tultiinkin myös vastalaukassa, mikä ei nyt niin hirveä virhe loppujen lopuksi ollut, mutta sanoin morille, että jatkossa herättelisi oriin hieman aiemmin oikeaan laukkaan. Seuraava ympyrä menikin jo paljon paremmin Vertiltä, vaikka vähän kompastelua tuntui vieläkin olevan.
Kun ensimmäiseen suuntaan oli saatu muutama hyvä suoritus, annoin ratsukon hieman hengähtää ennen toiseen suuntaan koettamista. Mori todellakin näytti tehneen työtä orinsa kanssa, ja se oli tuottanutkin tulosta. Hengähdystauon jälkeen he lähtivät yrittämään tehtävää toiseen suuntaan.
Tähän suuntaan Vertti aloittikin paljon paremmin ja näytti, että työskentely oli sillekin mukavaa. Jälleen kerran muutaman hyvän vaihdon jälkeen ilman steppailuja kehotin moria antamaan oriille pitkät ohjat ja siirtymään hiljalleen ravin kautta käyntiin. Vertti oli koko tunnin mahtavasti kuulolla ennakkoluuloista huolimatta, ja mori sai työskentelyn näyttämään luontevalta ja mukavalta.
» Päiväkirja «
00.00.0000, kirjoittanut omistaja
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Sed auctor lacus leo, a sagittis ipsum euismod quis. Duis in purus at neque fermentum adipiscing. Interdum et malesuada fames ac ante ipsum primis in faucibus. Curabitur porttitor nulla vel purus consectetur venenatis. Aenean quis tortor dignissim, placerat tortor vel, pulvinar enim. Nunc id erat lacinia, tincidunt odio in, vestibulum sem. Sed vestibulum rhoncus facilisis. In at nisl et neque elementum porta.
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Sed auctor lacus leo, a sagittis ipsum euismod quis. Duis in purus at neque fermentum adipiscing. Interdum et malesuada fames ac ante ipsum primis in faucibus. Curabitur porttitor nulla vel purus consectetur venenatis. Aenean quis tortor dignissim, placerat tortor vel, pulvinar enim. Nunc id erat lacinia, tincidunt odio in, vestibulum sem. Sed vestibulum rhoncus facilisis. In at nisl et neque elementum porta.