virtuaalihevonen, a sim game horse
Broadcast Blues "Katti"
Englantilainen täysiverinen, ori 165cm, musta llsi oej tkpsk otj ksk 9v, ikääntyy satunnaisesti s. 27.06.2013 (3v 27.07.2013) Rekisterinumero VH14-006-0197 Kasvattaja A. Stuart, Iso-Britannia Omistaja mori-mori (VRL-11325) Kenttäpainotus; va B / 130cm / 120cm (CIC3) |
Katti on lunki kaveri, joka ei turhia stressaa. Ori tosin ei tunnu tajuavan mistään mitään ja jos tajuaakin, se tapahtuu aina jonkinnäköisellä viiveellä. Hidassytytteinen täysiveriori on kenen tahansa käsiteltävissä, ja jos Katille tarjoaa kaurakeksejä tai malttaa rapsutella päästä hevosesta saa heti ystävän. Ratsuna osaava ja simppeli, kunhan ratsastaja tekee työnsä siististi ja pehmein avuin. Katti on yksi hölmö kullanmuru, jonka pörhistelyllekin lähinnä nauraa.
Yleensä tallitytöillä on tappelu siitä, kuka saa hoitaa Katin. Ori on ihastuttavan sosiaalinen, se seurailee hoitajansa tekemisiä, rapsuttelee takaisin jos saa luvan ja hörisee paljon. Oikeastaan koko ajan. Katin voi hoitaa karsinassa eikä oria tarvitse edes laittaa kiinni, hevonen seisoo nätisti paikoillaan, siirtyy kun pyydetään ja nostaa jalkansa nätisti. Moni on ihastellut Katin olevan "niin soma ja höpsö ruuna!", mikä yllättäen ei hivele orin omistajan egoa ihan hirmuisesti. Katin kanssa pärjää kuka tahansa, kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat, eläinlääkäri ja kengittäjä jaksavat kerta toisensa jälkeen kehua orin käytöstä eikä mikään asia tuota ongelmia. Matolääkkeenkin Katti ahmii parempiin suihin ihan itsekseen ja haluaa vielä lisää.
Taluttaminen sujuisi vaikka ilman narua, Katti tulee perässä kuin varjo. Ori lönkyttelee yhtä hurjan oloisena kuin laiskiainen, eikä lähde omille teilleen syömään, huutelemaan muille oreille tai esiintymään tammoille. Katti kyllä ymmärtää tammojen päälle, ja etenkin keväisin ori huutelee kaunokaisille treffikutsuja, mutta täysiverinen on niin tyhmä, ettei ymmärrä lähteä tammojen perään itsekseen. Taluttaja tosin kiittää, kun muut orit hilluvat menemään Katti lönkyttelee menemään .
Ori on täysin ongelmaton lastata, kuljettaa ja purkaa. Muut hevoset eivät tunnu perustavan Katin seurasta, ainakin raukkaparka on kopissa/rekassa se, jolle luimitaan koko ajan ja jota näykittäisiin, jos yllettäisiin. Katti itse on kaikkien kaveri eikä tunnu edes ymmärtävän, etteivät muut pidä siitä.
Niin kauan, kun ratsastajalla on pehmeä, vakaa käsi ja ratsastus on kaikin puolin siistiä Katti on miellyttävä, osaava ratsu. Kenttäori loistaa joka lajissa, vaikka rakastaakin hyppäämistä ja koulutreenit ovat välillä tappavan tylsiä. Vähänkään kovakätisempää tai muuten roisimpaa ratsastusta täysiverinen protestoi potkimalla takasillaan ilmaa, varsinaista pukittelua ei juuri näe.
Vaikka Katti perustaakin hyppäämisestä enemmän kuin koulutyöskentelystä ori tekee, mitä pyydetään. Välillä askel laahaa maata pitkin ja koko hevonen on yksi pitkä makkara, mutta loppujen lopuksi Katti on helppo herätellä ja laittaa tekemään töitä. Vaativa B -tasoinen komistus on parhaimmillaan laukkatehtävissä, ravi taas on heikoin askellaji. Katti on helppo asettaa, taivuttaa, suoristaa, saada muotoon ja peräänantoon, vaikkei koulutyöskentely oria niin houkuttelisikaan. Nöyrä ja kuuliainen kun on, Katti taipuu ratsastajansa tahtoon kun vähän houkuttelee.
Katin estekapasiteetti on suurempi kuin sen tekninen osaaminen, valitettavasti. Täysiverisella ei ole mitään silmää ponnistuspaikoille tai lähestymisille, ja vaikka orin toisikin esteelle kaikkien taiteen sääntöjen mukaan hevoselle pitää silti kertoa kolme askelta ennen, että kohta hypätään ja ilmoittaa erikseen, että NYT hypätään. Putkiaivomies parhaimmillaan! Kun Katille kertoo kaiken jämäkästi ja selkeästi ori on mainio estepeli, joka ei kyttää, kiellä tai koluuttele vaan menee hyvällä tekniikalla ja sopivalla ilmavaralla ihan minkä tahansa esteen yli. Ristiriitaiset avut saavat täysiverisen hämmentymään ja lyömään liinat kiinni, roisi ratsastus aiheuttaa takasten potkimisen sijaan ihan kunnon pukittelua, kun Katti on esteillä energisempi ja herkempi kuin koulutyöskentelyn aikana.
Jos haluaa maastoilla Katin kanssa, on parempi ottaa joka kaiken nähnyt ja täysin rauhallinen kaveri mukaan. Varman maastoilijan kanssa Katti on rauhallinen, ja sen kanssa voi viilettä täyttä laukkaa pitkin maita ja mantuja. Yksinään ori näkee mörköjä joka puskassa, puussa kiipeilevä orava aikoo syödä täysiverisen ja tien vieressä nököttävä kivi on pelottavin ikinä. Maastoesteillä Katti on samanlainen kuin rataesteillä, ja kun esteitä on näkyvillä Katti ei pelkää mitään - se ei yksinkertaisesti ehdi, ajatustoiminta ei ole niin laajaa, että hevonen kykenisi huomaamaan esteet ja maaston möröt yhtä aikaa.
Talliväen kesken naureskellaan, että Katti ei ole ymmärtänyt kisapäivien konseptia. Kun orin ottaa kopista/rekasta ulos se on hyvin hämmentynyt, kun ei olekaan kotipihalla. Käsihevosalueella Katti ei pörhistele tai esittele omaa erinomaisuuttaan, kunhan lönkyttelee taluttajansa perässä päätään käännellen ja ihmetellen, mitä tapahtui ja miksi.
Verryttelyissä ja radalla Katti on prikulleen samanlainen kuin kotona. Vasta palkintojenjaossa ja kunniakierroksen aikana orin korvien välissä tapahtuu jotain ja Katti tajuaa, että nyt ei olla kotikentällä. Useammankin kerran täysiverinen on laittanut kunniakierroksella pukkilaukkashow'n pystyyn pelkästä jännityksestä ja esiintymisen riemusta. Pöljä mikä pöljä.
Yleensä tallitytöillä on tappelu siitä, kuka saa hoitaa Katin. Ori on ihastuttavan sosiaalinen, se seurailee hoitajansa tekemisiä, rapsuttelee takaisin jos saa luvan ja hörisee paljon. Oikeastaan koko ajan. Katin voi hoitaa karsinassa eikä oria tarvitse edes laittaa kiinni, hevonen seisoo nätisti paikoillaan, siirtyy kun pyydetään ja nostaa jalkansa nätisti. Moni on ihastellut Katin olevan "niin soma ja höpsö ruuna!", mikä yllättäen ei hivele orin omistajan egoa ihan hirmuisesti. Katin kanssa pärjää kuka tahansa, kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat, eläinlääkäri ja kengittäjä jaksavat kerta toisensa jälkeen kehua orin käytöstä eikä mikään asia tuota ongelmia. Matolääkkeenkin Katti ahmii parempiin suihin ihan itsekseen ja haluaa vielä lisää.
Taluttaminen sujuisi vaikka ilman narua, Katti tulee perässä kuin varjo. Ori lönkyttelee yhtä hurjan oloisena kuin laiskiainen, eikä lähde omille teilleen syömään, huutelemaan muille oreille tai esiintymään tammoille. Katti kyllä ymmärtää tammojen päälle, ja etenkin keväisin ori huutelee kaunokaisille treffikutsuja, mutta täysiverinen on niin tyhmä, ettei ymmärrä lähteä tammojen perään itsekseen. Taluttaja tosin kiittää, kun muut orit hilluvat menemään Katti lönkyttelee menemään .
Ori on täysin ongelmaton lastata, kuljettaa ja purkaa. Muut hevoset eivät tunnu perustavan Katin seurasta, ainakin raukkaparka on kopissa/rekassa se, jolle luimitaan koko ajan ja jota näykittäisiin, jos yllettäisiin. Katti itse on kaikkien kaveri eikä tunnu edes ymmärtävän, etteivät muut pidä siitä.
Niin kauan, kun ratsastajalla on pehmeä, vakaa käsi ja ratsastus on kaikin puolin siistiä Katti on miellyttävä, osaava ratsu. Kenttäori loistaa joka lajissa, vaikka rakastaakin hyppäämistä ja koulutreenit ovat välillä tappavan tylsiä. Vähänkään kovakätisempää tai muuten roisimpaa ratsastusta täysiverinen protestoi potkimalla takasillaan ilmaa, varsinaista pukittelua ei juuri näe.
Vaikka Katti perustaakin hyppäämisestä enemmän kuin koulutyöskentelystä ori tekee, mitä pyydetään. Välillä askel laahaa maata pitkin ja koko hevonen on yksi pitkä makkara, mutta loppujen lopuksi Katti on helppo herätellä ja laittaa tekemään töitä. Vaativa B -tasoinen komistus on parhaimmillaan laukkatehtävissä, ravi taas on heikoin askellaji. Katti on helppo asettaa, taivuttaa, suoristaa, saada muotoon ja peräänantoon, vaikkei koulutyöskentely oria niin houkuttelisikaan. Nöyrä ja kuuliainen kun on, Katti taipuu ratsastajansa tahtoon kun vähän houkuttelee.
Katin estekapasiteetti on suurempi kuin sen tekninen osaaminen, valitettavasti. Täysiverisella ei ole mitään silmää ponnistuspaikoille tai lähestymisille, ja vaikka orin toisikin esteelle kaikkien taiteen sääntöjen mukaan hevoselle pitää silti kertoa kolme askelta ennen, että kohta hypätään ja ilmoittaa erikseen, että NYT hypätään. Putkiaivomies parhaimmillaan! Kun Katille kertoo kaiken jämäkästi ja selkeästi ori on mainio estepeli, joka ei kyttää, kiellä tai koluuttele vaan menee hyvällä tekniikalla ja sopivalla ilmavaralla ihan minkä tahansa esteen yli. Ristiriitaiset avut saavat täysiverisen hämmentymään ja lyömään liinat kiinni, roisi ratsastus aiheuttaa takasten potkimisen sijaan ihan kunnon pukittelua, kun Katti on esteillä energisempi ja herkempi kuin koulutyöskentelyn aikana.
Jos haluaa maastoilla Katin kanssa, on parempi ottaa joka kaiken nähnyt ja täysin rauhallinen kaveri mukaan. Varman maastoilijan kanssa Katti on rauhallinen, ja sen kanssa voi viilettä täyttä laukkaa pitkin maita ja mantuja. Yksinään ori näkee mörköjä joka puskassa, puussa kiipeilevä orava aikoo syödä täysiverisen ja tien vieressä nököttävä kivi on pelottavin ikinä. Maastoesteillä Katti on samanlainen kuin rataesteillä, ja kun esteitä on näkyvillä Katti ei pelkää mitään - se ei yksinkertaisesti ehdi, ajatustoiminta ei ole niin laajaa, että hevonen kykenisi huomaamaan esteet ja maaston möröt yhtä aikaa.
Talliväen kesken naureskellaan, että Katti ei ole ymmärtänyt kisapäivien konseptia. Kun orin ottaa kopista/rekasta ulos se on hyvin hämmentynyt, kun ei olekaan kotipihalla. Käsihevosalueella Katti ei pörhistele tai esittele omaa erinomaisuuttaan, kunhan lönkyttelee taluttajansa perässä päätään käännellen ja ihmetellen, mitä tapahtui ja miksi.
Verryttelyissä ja radalla Katti on prikulleen samanlainen kuin kotona. Vasta palkintojenjaossa ja kunniakierroksen aikana orin korvien välissä tapahtuu jotain ja Katti tajuaa, että nyt ei olla kotikentällä. Useammankin kerran täysiverinen on laittanut kunniakierroksella pukkilaukkashow'n pystyyn pelkästä jännityksestä ja esiintymisen riemusta. Pöljä mikä pöljä.
» Sukutaulu & -selvitys «
i. Barfruit Blues EVM xx, 165cm, m e. Raving Radiocast EVM xx, 164cm, trn |
ii. Bottle of Blues EVM xx, 162cm, prn ie. Black and White EVM xx, 161cm, m ei. Sinner's Remorse EVM xx, 160cm, rnkm ee. Sassy Simulcast EVM xx, 163cm, trn |
iii. Statesboro Blues
EVM xx, 162cm, prn iie. Shasta Sunkist EVM xx, 164cm, rnkm iei. Black Snake Moan EVM xx, 164cm, m iee. Nights in White Satin EVM xx, 159cm, rt eii. Cryin' Shame EVM xx, 161cm, rn eie. Eyesight to the Blind EVM xx, 162cm, mkm eei. Smokestack Lightnin' EVM xx, 161cm, m eee. Air Time Adoration EVM xx, 163cm, rn |
» Jälkeläiset «
Katti ei ole enää tarjolla jalostukseen.
» Kilpailukalenteri «
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset, voitot lihavoitu.
Kilpailut jaettu omille sivuilleen lajeittain, klikkaa auki.
Kilpailut jaettu omille sivuilleen lajeittain, klikkaa auki.
» Valmennukset «
11.01.2015 kouluvalmennus, valmensi Murke
Valmennettavanani olisi tänään mori-mori ja hänen uljas musta orinsa Katti. Ratsukko lähti verryttelemään kävellen uraa pitkin. Käyntityöskentelyissä Katti vaikutti rauhalliselta ja mukavalta hevoselta. Raviverryttelyjä aloittaessa ori löntysteli hitaasti ja jalat laahasivat maata. Mori-mori joutui työskentelemään hiki hatussa saadakseen orin raviin hyvää tempoa. Lisäksi Katti yritti oikoa joka kulmassa ja volteillakin se olisi tehnyt mahdollisimman pienet ja hitaat ympyrät.
Alkuun käskin ratsukon tehdä pohkeenväistöjä, jotta aktivoisimme takajalkoja paremmin polkemaan hevosen alle. Hitaassa ravissa myös Katin pää oli pitkänä kuin kamelilla, eikä peräänannosta ollut tietoakaan. Pohkeenväistöt olivat aluksi tahmeita, mutta alkoivat sujua paremmin muuteman harjoituksen jälkeen. Katti alkoi hakea niskaansa pyöreämmäksi ja joustavammat raviaskeleet alkoivat tulla esiin. Laitoin ratsukon tekemään paljon temponvaihteluita. Pitkillä sivuilla piti mennä lisättyä ravia ja lyhyillä sivuilla koottua. Lisätty ravi sujui alusta asti hienosti, mutta kootussa ravissa Katti alkoi taas löntystellä hitaasti, eikä ollenkaan koonnut askeliaan. Muuteman kerran jälkeen mori-mori sai kuitenkin orin oivaltamaan kootun ravin idean ja ratsukko näyttikin minulle täysin oikeaoppista kokoamista.
Laukkatyöskentelyjä aloittaessamme Katti vaikutti innokkaalta ja laukka nousikin oikein hypähtäen. Käskin mori-moria kertomaan puolipidätteillä ratsulle mahdollisesta tulevasta laukannostosta, jotta hevonen osaisi varautua tulevaan. Katin laukka oli hienon isoa ja pyörivää. Laukassa käskin ratsukon suorittaa muutemia laukanvaihtoja parin askeleen välein. Laukka oli Katille ehdottomasti vahvempi askellaji, kuten mori-mori oli alussa kertonutkin. Laukanvaihtojen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Laukkojen jälkeen aloitimme taas ravityöskentelyn. Ravissa ratsukko tuli isoa kahdeksikkoa, jonka aikana oli paljon siirtymisiä. Valmennuksen lopussa Katti alkoi selvästi vertyä, jolloin ravikin näytti hyvältä ja ilmavalta.
Olin tyytyväinen ratsukon työskentelyyn, joten käskin heidät kävelemään loppukäyntejä. Katti vaikutti kouluhevosena miellyttävältä, mutta se selvästi tarvitsee alussa paljon herättelyä ja aktivointia kulkeakseen kouluhevosen liikkein. Varsinkin ravityöskentelyä on hyvä harjoitella.
08.01.2015 kouluvalmennus, valmensi Gona
Ajattelin pitää valmennuksen ulkokentällä, sillä pakkasta ei ollut nimeksikään ja kentän pohja oli hyvässä kunnossa. Tullessani paikalle, oli mori-mori juuri kiristämässä ratsunsa Katin satulavyötä ennen selkään nousua. Annoin heidän tehdä alkuverryttelyn itsenäisesti ja kun ratsukko oli valmis, aloitin valmennuksen. Ensimmäiseksi pyysin ratsukolta siirtymisiä. Aluksi oli ravi-käynti-ravi siirtymisiä, joissa muistutin mori-moria olemaan tarkkana siitä, ettei Katti kulje pitkänä ja laahustaen. Kuuliainen ori terävöityikin heti kun mori-mori sitä vähäeleisesti hevoseltaan vaati. Seuraavina siirtymisinä oli hieman vaativampia laukka-käynti-laukka siirtymisiä, joissa jälkimmäinen laukka tuli nostaa vastalaukkana. Ratsukko suoritti kerta toisensa jälkeen siirtymiset eleettömästi ja puhtaasti. Viimeisen siirtymisen jälkeen ohjeistin ratsukon seuraavaan tehtävään. Tarkoituksena oli ratsastaa toinen pitkä sivu harjoitusravia, nostaa ennen kulmaa laukka, laukata pääty-ympyrä ja jatkaa toinen pitkä sivu laukassa avotaivutuksessa. Tässä tehtävässä erottui hyvin hevosen heikoin ja vahvin askellaji. Raviosuudella Katti vaati enemmän tukea ratsastajaltaan, kun taas laukkaosuuksilla näytti, että hevonen meni automaattiohjauksella kun hiuksenhienot avut saivat orin tekemään kaiken puhtaasti ja näyttävästi. Päätin että tällaiseen suoritukseen on hyvä päättää valmennukseen ja annoin mori-morille luvan aloittaa loppuverryttelyt.
28.12.2014 estevalmennus, valmensi Lissu T.
Ponin jälkeen oli mukava päästä työskentelemään hevoskokoisen yksilön kanssa, kun morin seuraava ratsu oli musta täysiveriori Broadcast Blues. Valitettavasti orin esteosaaminen oli pyöreä nolla, ja jo verryttelyhyppyjen aikana olin valmis lähtemään tallitupaan itkemään. Täysiverinen kyllä hyppäsi, ja ponnua löytyi, mutta mori joutui tekemään kaiken työn. Hevosella ei ollut mitään käsitystä siitä, mistä sen olisi pitänyt ponnistaa, enkä oikein usko, että orilla sytytti muutenkaan. Laukkapuomit ennen estettä auttoivat vain vähän. Onneksi mori kuitenkin osasi asiansa, eikä valmennus päättynyt heti alkuunsa valmentajan hysteeriseen itkukohtaukseen.
Teetin ratsukolla suht simppeleitä harjoituksia, ihan jo oman mielenrauhani vuoksi. Valmennus oli pääasiassa lähestymistreeniä (pitkät ja lyhyet tiet, suorat ja vinot lähestymiset) pystyllä ja okserilla, laukkapuomien kanssa ja ilman. Lisäksi hypytin ratsukolla kavaletti – siirtyminen raviin – ravipuomit – ravia – kavaletti laukassa –tehtävää, joka oli hyvä kuuliaisuustehtävä (ja joka oletettavasti saisi orin keskittymään kieli keskellä suuta).
Niin kavalettitehtävä kuin yksittäisesteet sujuivat hyvin, mistä on kiittäminen ratsastajaa, ei ratsua. mori oli jämäkkä ja tiedotti Katille moneen kertaan, mitä tehdään ja mitä tapahtuu, jotta hevonen olisi tilanteen tasalla. Ponnistuspaikat olivat lähes joka kerta kohdallaan, ratsukko ylitti esteet vaivatta, oli lähestyminen millainen tahansa, Katti malttoi siirtyä raviin ja ravata eikä laukannostonkaan jälkeen lähtenyt häntä putkella taivaanrantaan. Täysiverisellä on kyllä hyvä hyppytekniikka, sitä en kiistä, mutta jos ratsastaja ei olisi tilanteen tasalla, hevonen ei suorittaisi yhtään mitään. Hatunnosto ja kaikki kehut morille!
16.12.2014 maastoestevalmennus, valmensi Mirks
Olin saapunut pitämään Mori-morille ja hänen ratsulleen Katille maastoeste valmennusta. Lämmittelimme ensin ravila sen jälkeen laukalla ja sitten aloitimme hyppäämisen. Aloitimme kahdesta ohuesta tukista joista pitäisi ratsastaa ravissa ylitse. Mori-mori nosti Katilla ravin ja ravasi tukkejen yli. Suoritus näytti onnistuvan joten jatkoimme seuraavaa vaiheeseen. Pyysin ratsastamaan saman alun eli kaksi ohutta tukkia ja sen jälkeen nostamaan laukan ja ratsastamaan niitten jälkeen panketin. Alku meni hyvin, mutta panketilla askeleet eivät ihan osuneet kohdalleen joten pyysin ottamaan sen viellä uudestaan. Toisella kerralla askeleet osuivatkin jo kohdallee. Seuraavaksi otimme äskön ratsastetun yhdistelmän jonka jälkeen pitäisi ratsastaa oja este ja sen jälkeen viellä paksu tukki. Ratsukko aloitti uuden radan. Panketilta alas tulo oli vähän huono ja Mori-mori nykäisi Kattia vahingossa vähän suusta. Katti reagoi tähän ja potki ilmaa pari kertaa ärtyneenä. Tästä johtun Mori-mori joutui ratsastamaan ylimääräisen laukka ympyrän. Oja esteestä selviydyttiin kengurun loikalla kun Katti ponnisti liian ajoissa esteelle. Tukki esteen yli päästiin täydellisesti. Pyysin ottamaan saman radan viellä kerran kun ongelmia siinä oli kuitenkin jonkin verran. Ratsukko suoritti uusinnan kuitenkin ja Kattikin hyppäsi esteet ilman kenguru loikkia. Lopuksi teimme viellä vähän etäisyys harjoituksia ravissa ja tottakai esteiden kera. Koitimme myös pikaisesti niin ylä kuin alamäki esteet, sillä ne toimivat hyvin etäisyysharjoituksissa. Valmennus päätettiin loppuraveihin - ja käynteihin.
17.06.2014 estevalmennus, valmensi Huusari VRL-13122
Tapani mukaan pyysin ratsukko lämmittelemään itsenäisesti, kun rakensin valmennukseen esteitä. Ratsukon lämmiteltyä annoin heille ensimmäiseksi tehtäväkseen: ristikko, 6 maapuomia, ristikko, 6 maapuomia ja ristikko hieman mutkittelevasti laitettuna. Tehtävän tarkoituksena oli saada ratsu hereille ponnistuspaikkojen kanssa, sekä nostamaan jalkojaan. Ratsastajan sitkeys palkittiin ja tehtävä alkoi sujumaan hiljalleen. Välikäyntien jälkeen pääsimme siirtymään varsinaiseen päätehtävään: maapuomi – pystyeste – maapuomi. Maapuomien tarkoituksena oli avustaa ponnistuspaikkojen kanssa ratsukkoa. Tehtävää hypättiin molempiin suuntiin useammasti.
Oriin upea hyppykapasiteetti loisti, kun taas tekninen osaaminen ei. Kevyillä avuilla ratsastaja ohjasi Katti kerta toisensa jälkeen esteille, muistuttaen aina tulevista hypyistä. Hiljalleen ponnistuspaikat löytyivät ja ratsukko ylitti esteen ketterästi. Lisäsimme tehtävään vielä mukaan viuhkan, jonka estekorkeus pidettiin maltillisena. Lopuksi estekorkeus nostettiin vielä Katin tasolle 130cm.
Ensimmäisellä kerralla tuli pudotus, mutta seuraavilla kerroilla puomit pysyivät tiukasti estetolpissa. Puhtaiden ratojen jälkeen ratsukko sai tehdä itsenäiset loppuverryttelyt.
Upea ori, pientä haparointi tekniikan kanssa, mutta silti toimiva peli!
05.06.2014 kouluvalmennus, valmensi Tierra
Ori asteli kentälle melko laiskan oloisena. Aloittelimme käynnissä herkistelemään sitä volteilla, väistöillä ja peruutuksilla. Hevonen reagoi hienosti todella herkkiinkin apuihin ja teki mitä pyydettiin. Ravissa pyysin temmonvaihteluita aina pitkille sivuille ja päätyihin ympyrät. Sait hieman komentaa oria jatkuvasti, että se heräilisi ja reipastuisi. Päätimme ottaa laukassa temmonvaihteluita mukaan, joista hevonenkin sitten innostui. Kahdeksikolla oli hyvä tehdä keskelle aina kunnon lisäykset ja päädyissä hiljentää oikein rauhalliseen laukkaan. Katti hieman protestoi välillä hidastamista, olihan se juuri päässyt vasta vauhtiin. Kun hevonen oikein puhkui tarmoa, oli hyvä hetki kokeilla vähän pohkeenväistöjä uudelleen, sekä erilaisia taivutuksia. Oli upea katsoa miten herkästi hevonen reagoi kaikkeen mitä pyysit ja tuntui oikein pyytävän lisää tekemistä. Aivan eri hevonen kuin tunnin alussa! Loppukäynneissä vielä hieman taivuteltiin oria kunnes annettiin sille pitkät ohjat.
Valmennettavanani olisi tänään mori-mori ja hänen uljas musta orinsa Katti. Ratsukko lähti verryttelemään kävellen uraa pitkin. Käyntityöskentelyissä Katti vaikutti rauhalliselta ja mukavalta hevoselta. Raviverryttelyjä aloittaessa ori löntysteli hitaasti ja jalat laahasivat maata. Mori-mori joutui työskentelemään hiki hatussa saadakseen orin raviin hyvää tempoa. Lisäksi Katti yritti oikoa joka kulmassa ja volteillakin se olisi tehnyt mahdollisimman pienet ja hitaat ympyrät.
Alkuun käskin ratsukon tehdä pohkeenväistöjä, jotta aktivoisimme takajalkoja paremmin polkemaan hevosen alle. Hitaassa ravissa myös Katin pää oli pitkänä kuin kamelilla, eikä peräänannosta ollut tietoakaan. Pohkeenväistöt olivat aluksi tahmeita, mutta alkoivat sujua paremmin muuteman harjoituksen jälkeen. Katti alkoi hakea niskaansa pyöreämmäksi ja joustavammat raviaskeleet alkoivat tulla esiin. Laitoin ratsukon tekemään paljon temponvaihteluita. Pitkillä sivuilla piti mennä lisättyä ravia ja lyhyillä sivuilla koottua. Lisätty ravi sujui alusta asti hienosti, mutta kootussa ravissa Katti alkoi taas löntystellä hitaasti, eikä ollenkaan koonnut askeliaan. Muuteman kerran jälkeen mori-mori sai kuitenkin orin oivaltamaan kootun ravin idean ja ratsukko näyttikin minulle täysin oikeaoppista kokoamista.
Laukkatyöskentelyjä aloittaessamme Katti vaikutti innokkaalta ja laukka nousikin oikein hypähtäen. Käskin mori-moria kertomaan puolipidätteillä ratsulle mahdollisesta tulevasta laukannostosta, jotta hevonen osaisi varautua tulevaan. Katin laukka oli hienon isoa ja pyörivää. Laukassa käskin ratsukon suorittaa muutemia laukanvaihtoja parin askeleen välein. Laukka oli Katille ehdottomasti vahvempi askellaji, kuten mori-mori oli alussa kertonutkin. Laukanvaihtojen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Laukkojen jälkeen aloitimme taas ravityöskentelyn. Ravissa ratsukko tuli isoa kahdeksikkoa, jonka aikana oli paljon siirtymisiä. Valmennuksen lopussa Katti alkoi selvästi vertyä, jolloin ravikin näytti hyvältä ja ilmavalta.
Olin tyytyväinen ratsukon työskentelyyn, joten käskin heidät kävelemään loppukäyntejä. Katti vaikutti kouluhevosena miellyttävältä, mutta se selvästi tarvitsee alussa paljon herättelyä ja aktivointia kulkeakseen kouluhevosen liikkein. Varsinkin ravityöskentelyä on hyvä harjoitella.
08.01.2015 kouluvalmennus, valmensi Gona
Ajattelin pitää valmennuksen ulkokentällä, sillä pakkasta ei ollut nimeksikään ja kentän pohja oli hyvässä kunnossa. Tullessani paikalle, oli mori-mori juuri kiristämässä ratsunsa Katin satulavyötä ennen selkään nousua. Annoin heidän tehdä alkuverryttelyn itsenäisesti ja kun ratsukko oli valmis, aloitin valmennuksen. Ensimmäiseksi pyysin ratsukolta siirtymisiä. Aluksi oli ravi-käynti-ravi siirtymisiä, joissa muistutin mori-moria olemaan tarkkana siitä, ettei Katti kulje pitkänä ja laahustaen. Kuuliainen ori terävöityikin heti kun mori-mori sitä vähäeleisesti hevoseltaan vaati. Seuraavina siirtymisinä oli hieman vaativampia laukka-käynti-laukka siirtymisiä, joissa jälkimmäinen laukka tuli nostaa vastalaukkana. Ratsukko suoritti kerta toisensa jälkeen siirtymiset eleettömästi ja puhtaasti. Viimeisen siirtymisen jälkeen ohjeistin ratsukon seuraavaan tehtävään. Tarkoituksena oli ratsastaa toinen pitkä sivu harjoitusravia, nostaa ennen kulmaa laukka, laukata pääty-ympyrä ja jatkaa toinen pitkä sivu laukassa avotaivutuksessa. Tässä tehtävässä erottui hyvin hevosen heikoin ja vahvin askellaji. Raviosuudella Katti vaati enemmän tukea ratsastajaltaan, kun taas laukkaosuuksilla näytti, että hevonen meni automaattiohjauksella kun hiuksenhienot avut saivat orin tekemään kaiken puhtaasti ja näyttävästi. Päätin että tällaiseen suoritukseen on hyvä päättää valmennukseen ja annoin mori-morille luvan aloittaa loppuverryttelyt.
28.12.2014 estevalmennus, valmensi Lissu T.
Ponin jälkeen oli mukava päästä työskentelemään hevoskokoisen yksilön kanssa, kun morin seuraava ratsu oli musta täysiveriori Broadcast Blues. Valitettavasti orin esteosaaminen oli pyöreä nolla, ja jo verryttelyhyppyjen aikana olin valmis lähtemään tallitupaan itkemään. Täysiverinen kyllä hyppäsi, ja ponnua löytyi, mutta mori joutui tekemään kaiken työn. Hevosella ei ollut mitään käsitystä siitä, mistä sen olisi pitänyt ponnistaa, enkä oikein usko, että orilla sytytti muutenkaan. Laukkapuomit ennen estettä auttoivat vain vähän. Onneksi mori kuitenkin osasi asiansa, eikä valmennus päättynyt heti alkuunsa valmentajan hysteeriseen itkukohtaukseen.
Teetin ratsukolla suht simppeleitä harjoituksia, ihan jo oman mielenrauhani vuoksi. Valmennus oli pääasiassa lähestymistreeniä (pitkät ja lyhyet tiet, suorat ja vinot lähestymiset) pystyllä ja okserilla, laukkapuomien kanssa ja ilman. Lisäksi hypytin ratsukolla kavaletti – siirtyminen raviin – ravipuomit – ravia – kavaletti laukassa –tehtävää, joka oli hyvä kuuliaisuustehtävä (ja joka oletettavasti saisi orin keskittymään kieli keskellä suuta).
Niin kavalettitehtävä kuin yksittäisesteet sujuivat hyvin, mistä on kiittäminen ratsastajaa, ei ratsua. mori oli jämäkkä ja tiedotti Katille moneen kertaan, mitä tehdään ja mitä tapahtuu, jotta hevonen olisi tilanteen tasalla. Ponnistuspaikat olivat lähes joka kerta kohdallaan, ratsukko ylitti esteet vaivatta, oli lähestyminen millainen tahansa, Katti malttoi siirtyä raviin ja ravata eikä laukannostonkaan jälkeen lähtenyt häntä putkella taivaanrantaan. Täysiverisellä on kyllä hyvä hyppytekniikka, sitä en kiistä, mutta jos ratsastaja ei olisi tilanteen tasalla, hevonen ei suorittaisi yhtään mitään. Hatunnosto ja kaikki kehut morille!
16.12.2014 maastoestevalmennus, valmensi Mirks
Olin saapunut pitämään Mori-morille ja hänen ratsulleen Katille maastoeste valmennusta. Lämmittelimme ensin ravila sen jälkeen laukalla ja sitten aloitimme hyppäämisen. Aloitimme kahdesta ohuesta tukista joista pitäisi ratsastaa ravissa ylitse. Mori-mori nosti Katilla ravin ja ravasi tukkejen yli. Suoritus näytti onnistuvan joten jatkoimme seuraavaa vaiheeseen. Pyysin ratsastamaan saman alun eli kaksi ohutta tukkia ja sen jälkeen nostamaan laukan ja ratsastamaan niitten jälkeen panketin. Alku meni hyvin, mutta panketilla askeleet eivät ihan osuneet kohdalleen joten pyysin ottamaan sen viellä uudestaan. Toisella kerralla askeleet osuivatkin jo kohdallee. Seuraavaksi otimme äskön ratsastetun yhdistelmän jonka jälkeen pitäisi ratsastaa oja este ja sen jälkeen viellä paksu tukki. Ratsukko aloitti uuden radan. Panketilta alas tulo oli vähän huono ja Mori-mori nykäisi Kattia vahingossa vähän suusta. Katti reagoi tähän ja potki ilmaa pari kertaa ärtyneenä. Tästä johtun Mori-mori joutui ratsastamaan ylimääräisen laukka ympyrän. Oja esteestä selviydyttiin kengurun loikalla kun Katti ponnisti liian ajoissa esteelle. Tukki esteen yli päästiin täydellisesti. Pyysin ottamaan saman radan viellä kerran kun ongelmia siinä oli kuitenkin jonkin verran. Ratsukko suoritti uusinnan kuitenkin ja Kattikin hyppäsi esteet ilman kenguru loikkia. Lopuksi teimme viellä vähän etäisyys harjoituksia ravissa ja tottakai esteiden kera. Koitimme myös pikaisesti niin ylä kuin alamäki esteet, sillä ne toimivat hyvin etäisyysharjoituksissa. Valmennus päätettiin loppuraveihin - ja käynteihin.
17.06.2014 estevalmennus, valmensi Huusari VRL-13122
Tapani mukaan pyysin ratsukko lämmittelemään itsenäisesti, kun rakensin valmennukseen esteitä. Ratsukon lämmiteltyä annoin heille ensimmäiseksi tehtäväkseen: ristikko, 6 maapuomia, ristikko, 6 maapuomia ja ristikko hieman mutkittelevasti laitettuna. Tehtävän tarkoituksena oli saada ratsu hereille ponnistuspaikkojen kanssa, sekä nostamaan jalkojaan. Ratsastajan sitkeys palkittiin ja tehtävä alkoi sujumaan hiljalleen. Välikäyntien jälkeen pääsimme siirtymään varsinaiseen päätehtävään: maapuomi – pystyeste – maapuomi. Maapuomien tarkoituksena oli avustaa ponnistuspaikkojen kanssa ratsukkoa. Tehtävää hypättiin molempiin suuntiin useammasti.
Oriin upea hyppykapasiteetti loisti, kun taas tekninen osaaminen ei. Kevyillä avuilla ratsastaja ohjasi Katti kerta toisensa jälkeen esteille, muistuttaen aina tulevista hypyistä. Hiljalleen ponnistuspaikat löytyivät ja ratsukko ylitti esteen ketterästi. Lisäsimme tehtävään vielä mukaan viuhkan, jonka estekorkeus pidettiin maltillisena. Lopuksi estekorkeus nostettiin vielä Katin tasolle 130cm.
Ensimmäisellä kerralla tuli pudotus, mutta seuraavilla kerroilla puomit pysyivät tiukasti estetolpissa. Puhtaiden ratojen jälkeen ratsukko sai tehdä itsenäiset loppuverryttelyt.
Upea ori, pientä haparointi tekniikan kanssa, mutta silti toimiva peli!
05.06.2014 kouluvalmennus, valmensi Tierra
Ori asteli kentälle melko laiskan oloisena. Aloittelimme käynnissä herkistelemään sitä volteilla, väistöillä ja peruutuksilla. Hevonen reagoi hienosti todella herkkiinkin apuihin ja teki mitä pyydettiin. Ravissa pyysin temmonvaihteluita aina pitkille sivuille ja päätyihin ympyrät. Sait hieman komentaa oria jatkuvasti, että se heräilisi ja reipastuisi. Päätimme ottaa laukassa temmonvaihteluita mukaan, joista hevonenkin sitten innostui. Kahdeksikolla oli hyvä tehdä keskelle aina kunnon lisäykset ja päädyissä hiljentää oikein rauhalliseen laukkaan. Katti hieman protestoi välillä hidastamista, olihan se juuri päässyt vasta vauhtiin. Kun hevonen oikein puhkui tarmoa, oli hyvä hetki kokeilla vähän pohkeenväistöjä uudelleen, sekä erilaisia taivutuksia. Oli upea katsoa miten herkästi hevonen reagoi kaikkeen mitä pyysit ja tuntui oikein pyytävän lisää tekemistä. Aivan eri hevonen kuin tunnin alussa! Loppukäynneissä vielä hieman taivuteltiin oria kunnes annettiin sille pitkät ohjat.
» Päiväkirja «
13.04.2015, kirjoittanut omistaja
Maanantai. En tiedä kumpi kävi tänä aamuna hitaammalla, minä vaiko Katti, mutta tuntui että kumpikaan ei tajunnut yhtään mitään yhtään mistään. Jo tarhasta hakiessa ori laahusti puolikoomassa perässäni ja säpsähti hereille kävellessään selkääni pahki tallin ovella.
Tänään tarkoituksemme oli hyppiä hieman esteitä, mutta tuijottaessani käytävällä seisoskelevaa, puoliunisena nuokkuvaa täysiveristä tulin tulokseen, ettei tänään taideta päästä yhdenkään esteen yli. Sen sijaan päätimme suunnata ilman satulaa pienelle maastolenkille. En suunnitellut reittiämme saatikai aikatauluamme sen kummemmin, mennään sinne minne tie vie ja käydään vaikka tutkimassa hieman tuntematonta.
Kaikki mahdolliset elukat tuntuivat olevan tänään liikenteessä, vuoron perään vastaan kipitti peura, rusakko ja jonkinsortin sorsa perheineen - ja lähemmäs parikymmentä lammasta. Mihinkään muihin elukoihin Katti ei ollut jaksanut reagoida, mutta lampaiden ilmestyessä näköpiiriin ori aloitti hörisemiseen ja kimeän vinkumisen. Pysäytin Katin, kaivelin puhelimeni taskusta ja soitin muutaman kilometrin päässä asuvalle tutulleni, että onko lampaat kenties lähteneet kaupungille. Katti oli jo päässyt tekemään tuttavuutta yhden lampaan kanssa ja pörisi tälle turpa turpaa vasten.
Koska lampaat tuntuivat kerääntyvän ympärillemme sen sijaan että olisivat jatkaneet matkaansa, päätimme odotella niiden noutajaa. Katille tämä tuntui passaavan paremmin kuin hyvin, enkä itseasiassa edes usko, että oisin saanut orin lähtemään jonnekin uusien betistensä luota. Parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa.
Kävimme kiertämässä perinteisen lenkkimme, joskin vaeltelimme myös satunnaisilla pikkuteillä matkamme varrella. Kovin kauas emme viitsineet yksin lähteä, kun kaikki mahdolliset elukat tuntuivat olevan liikenteessä, ties vaikka seuraava vastaantulija olisi ollu lähisirkukseta karannut elefantti.
Kotiin päästyämme täysiverinen palasi takaisin omaan pieneen kuplaansa ja vein orin takaisin laitumelle. Pitäisiköhän hankkia lampaita?
Maanantai. En tiedä kumpi kävi tänä aamuna hitaammalla, minä vaiko Katti, mutta tuntui että kumpikaan ei tajunnut yhtään mitään yhtään mistään. Jo tarhasta hakiessa ori laahusti puolikoomassa perässäni ja säpsähti hereille kävellessään selkääni pahki tallin ovella.
Tänään tarkoituksemme oli hyppiä hieman esteitä, mutta tuijottaessani käytävällä seisoskelevaa, puoliunisena nuokkuvaa täysiveristä tulin tulokseen, ettei tänään taideta päästä yhdenkään esteen yli. Sen sijaan päätimme suunnata ilman satulaa pienelle maastolenkille. En suunnitellut reittiämme saatikai aikatauluamme sen kummemmin, mennään sinne minne tie vie ja käydään vaikka tutkimassa hieman tuntematonta.
Kaikki mahdolliset elukat tuntuivat olevan tänään liikenteessä, vuoron perään vastaan kipitti peura, rusakko ja jonkinsortin sorsa perheineen - ja lähemmäs parikymmentä lammasta. Mihinkään muihin elukoihin Katti ei ollut jaksanut reagoida, mutta lampaiden ilmestyessä näköpiiriin ori aloitti hörisemiseen ja kimeän vinkumisen. Pysäytin Katin, kaivelin puhelimeni taskusta ja soitin muutaman kilometrin päässä asuvalle tutulleni, että onko lampaat kenties lähteneet kaupungille. Katti oli jo päässyt tekemään tuttavuutta yhden lampaan kanssa ja pörisi tälle turpa turpaa vasten.
Koska lampaat tuntuivat kerääntyvän ympärillemme sen sijaan että olisivat jatkaneet matkaansa, päätimme odotella niiden noutajaa. Katille tämä tuntui passaavan paremmin kuin hyvin, enkä itseasiassa edes usko, että oisin saanut orin lähtemään jonnekin uusien betistensä luota. Parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa.
Kävimme kiertämässä perinteisen lenkkimme, joskin vaeltelimme myös satunnaisilla pikkuteillä matkamme varrella. Kovin kauas emme viitsineet yksin lähteä, kun kaikki mahdolliset elukat tuntuivat olevan liikenteessä, ties vaikka seuraava vastaantulija olisi ollu lähisirkukseta karannut elefantti.
Kotiin päästyämme täysiverinen palasi takaisin omaan pieneen kuplaansa ja vein orin takaisin laitumelle. Pitäisiköhän hankkia lampaita?